Uhmäikäinen lomalla

Kirjoittanut Laura

Kaksivuotiaan uhma, jota niin monesti kuulee kutsuttavan pahimmaksi vaiheeksi lapsen kasvun aikana. Toisaalta monet toivovat sen olevan vaikea, koska sen uskotaan tarkoittavan helpompaan murrosikää. Sanotaan, että nuorempana jaksaa taistella, olla ehdoton ja istuttaa jäähypenkille ja rauhoittumismatolle. Jos sen ajan jaksaa olla sitkeä ja asettaa selkeät ja tiukat rajat, pääsee jatkossa helpommalla. Vaikean murrosikäisen kanssa ei ole itse välttämättä enää niin nuori ja jaksava. Monesti murrosikä on vanhemmille murehtimista ja huolehtimista, eikä isä ja äiti saa samalla tavalla rakkauden osoituksia suuttumuksen laannuttua kuin taaperolta. Eräs saunailta pysähdyimme mieheni kanssa pohtimaan taaperomme edesottamuksia ja mietimme, miten tulisimme niihin jatkossa reagoimaan. Päädyimme myös hieman hämmentävään dilemmaan; kesälomaan. Tuntuu, että lomalla omatkin rutiinit ovat hieman kadoksissa. Ruokailuajat ovat mitä sattuu ja välillä saattaa jäädä lounas täysin syömättä. Ilman taapero saattaisi aamupala maistua vasta kymmenen jälkeen ja iltaisin väsymys tulisi vasta ihan liian myöhään. Lomailu vaikuttaa automaattisesti myös taaperon elämään, vaikka yritämmekin kiinnittää paljon huomiota päivärytmiin.

Perheemme kesälomat osuvat sopivasti meidän taaperomme pahimpaan uhmaikään, eli kahden ikävuoden rajapyykkiin. Meillä saa kotona välillä kyytiä lelut, huonekalut tai monesti lautasella oleva ruoka. Patukka rakastaa ulkoilua ja jos ei ole omasta mielestään saanut tarpeeksi olla ulkona, saattaa hän roikkua monta minuuttia oven kahvassa tai itkeä eteisen lattialla. Hänestä on tullut erittäin päättäväinen ruuan suhteen. Hän saattaa hyvinkin viipottaa menemään aamupalalla iltaan asti, erityisesti, jos pastan koostumus ei miellytä häntä tai hän on päättänyt, että leipä on ihan oikea lämmin päivällinen. Hän testaa toden teolla rajojaan eikä hänelle voi antaa yhtään siimaa. Pitää jaksaa olla sitkeä ja pitää omista rajoistaan kiinni. Yhdenkin stiplun löytää moninkertaisena nenän edestä myöhemmin. Olemme sopineet tietyt jutut, joista emme anna periksi. Niitä molemmat toteutamme johdonmukaisesti ja päättäväisesti.


Viime aikoina omia linjoja on selkeästi tullut sotkemaan loma. Itselleni ei tuota ongelmia antaa hieman siimaa lomalla, koska ottaahan sitä itsekin vähän rennommin.  Erityisesti isomman lapsen kohdalla joustaminen on tuonut esiin positiivisiakin puolia. Taaperon kohdalla huomaamme monesti kuitenkin törmäävämme suoraan seinään. Taaperoikäisen elämä rakentuu niin paljon rutiinien varaan ja niiden rikkoontuminen tuottaa meille vanhemmille päänvaivaa. Illat venyvät ja nukkumaanmenoaika saattaa heittää melkein kahdella tunnilla. Iltaisin tämä ei välttämättä näy samalla tavalla, mutta aamut alkavat kuitenkin samaan aikaan. Meillä ei olla vielä siinä pisteessä, että sama unimäärä täyttyisi joka tapauksessa. Meillä herätys on silti kello kuusi ja jokainen varmasti ymmärtää mihin pisteeseen taapero on päässyt lounaaseen mennessä. Erilaisilta raivokohtauksilta ei voi välttyä ja yleensä nämä ovat niitä lounaita, jolloin ruoka jää täysin syömättä.
Päiväkotiarjen positiiviset puolet korostuvat ja olemme huomanneet patukan myös välillä kaipaavan selkeästi oman ikäisensä seuraa. Vaikka hänen kanssaan leikkisi kuinka paljon tahansa, ei hän tunnu saavan leikeistä yhtä paljon irti kuin ikäistensä kanssa. Vastoinkäymisiä ja pettymyksiä ei tule samalla tavalla vastaan päivän aikana, kun seurana on omat vanhemmat. Vanhempia testataan kyllä päivän aikana moneen otteeseen, mutta testaushetket eivät liity sosiaalisten kanssakäymisten tuomiin haasteisiin.


Rutiinit venyvät ja paukkuvat kuin purukumi, eikä sekään vielä ihan täysin riitä lomailun tuomaan muutokseen. Lisämausteensa soppaan tuovat isovanhemmat sekä muut sukulaiset, jotka ottavat omalla tavalla linjaa tai kantaa tapaan tehdä asioita. Olen monta kertaa hammasta purren nieleskellyt sanoja yhteisiä lomahetkiä viettäessä, kun ollaan mennyt pää edellä puuhun ja kovaa. Milloin patukka on saanut banaania juuri ennen ruokaa (eihän se tietenkään sen jälkeen söisi mitään ruuastaan)? Milloin taapero on vetänyt välipalaksi keksejä ja jäätelöä? Milloin aamupala ei ole ollut se totuttu jugurtti, vaan se on vaihtunut vanukkaaseen? Milloin on uhkailtu vanhempien toimesta jäähypenkillä, mutta se on korjaantunut jollain muulla tekemisellä? Isovanhempien rooli on olla niitä periksi antajia, lohduttajia ja salaa karkkia antavia höppänöitä, mutta haasteen siinä tekee vanhempien läsnäolo. Lapsi myös aistii tilanteen ja on monessa suhteessa tilanteen herra. Hän osaa taatusti vetäistä jokaisesta narusta tilanteen tullen. Hän osaa kääntää tilanteen hyödykseen ja isovanhemmat antavat sen vain tapahtua. Jälkikäteen saamme kotona vääntää viikko tolkulla taaperon kanssa samasta asiasta vain sen takia, että isovanhemmat ovat antaneet periksi ja olemme joutuneet seisomaan vieressä ilman, että voimme tilanteeseen puuttua. Voiko isovanhempien tekeminen sekoittaa uhmaikäistä niin paljon, että hänen uhmansa korostuu? Vanhemmille reagoidaan voimakkaammin eikä oma rajojen asettelu olekaan niin yksiselitteistä.


Loma on aina loma ja niin sen pitääkin olla. Kaikkien pitää ottaa hieman rennommin ja yrittää hymyillä, olla iloisia ja kiireettömiä, vaikka takapenkillä tapeltaisiin jo toista tuntia. Taapero huutaa vartti tunnin, koska ei saa katsoa Boom Kah-musiikkivideota enää kertaakaan ja vanhempi lapsi valittaa vessahätäänsä. Iloinen mieli ja parempi loma. Joskus aikoinani päätin, että minusta ei tule sitä perheen äiti, joka huutaa jossain lapsiperheen turistirysässä lapsilleen, kun lapset ovat ylikierroksilla. Jos kerran vuodessa pääsee huvipuistoon ja siellä joutuu joka tilanteessa jonottamaan melkein tunnin kerrallaan, ei ole mikään ihme, että lapset turhautuvat. Monesti olen kyseisissä tapauksissa itse miettinyt, että ei vaikuta perheenäiti siltä, että olisi kovasti rentoutumassa lastensa kanssa ja viettämässä heidän ehdoillaan lomapäivää. Koska niin sen minun mielestäni pitäisi olla. Eikö Puuhamaahan lähdetä lasten takia ja pyritä tarjoamaan heille ikimuistoisia hetkiä?

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.