Topit & flopit

Jälleen yksi kesäviikko takanapäin ja heinäkuu lähenee loppuaan. Lauran arki on mennyt kotona puuhastellessa ja vihdoin tuntuu siltä, että yläkerran järjestys alkaa löytämään itsensä. Jokainen kaappi on koluttu, turhia ja tarpeettomia tavaroita on laitettu eteenpäin ja pyykinpesukoneessa on pyörinyt vihdoin vauvan vaatteita. Viimeisenä projektina on menossa toimistohuoneen ja kaikkien kertyneiden papereiden järjestely, jotta mahdolliset kotona tehtävät paperihommat sujuisivat mutkattomasti äitiyslomalla. Ensi viikon synnytystapa-arvio jännittää jo kovasti ja sekin päivä vihdoin koittaa, vaikka siihen tuntui aluksi olevan todella pitkä aika. Suursiivous olisi vielä edessä ennen vauvan tuloa, joka tietenkin vaatii vielä pikkaisen järjestelyjä, jotta lattiat ja hyllyt olisivat tyhjillään sitä varten. Puhdas ja turhasta tavarasta siisti koti siintää jo mielessä. Kuinka ihana sellaiseen kotiin onkaan palata vastasyntyneen kanssa.

Tanjan viikko on mennyt edelleen vauva-arkeen sopeutuessa. Vähitellen elämä uuden perheenjäsenen kanssa alkaa sujua ja ollaan uskallettu lähteä jo neljän seinän sisältä liikkeelle useampaankin otteeseen. Onkin ollut mukavaa huomata, että puuhastelu sujuu hyvin kahdenkin lapsen kanssa ja sen takia olemme miettineet pientä kesälomareissua ensi viikolle. Yhtenä vaihtoehtona olisi muutama yö hotellissa Tampereella kaupunkiin tutustuen. Tampere on todella ihana kaupunki ja pieni irtiotto kotinurkista voisi tehdä hyvää. Lapsiperheelle sopivaa tekemistä ja ruokapaikkoja saa siis suositella!


FLOPIT

Taaperon kolhut (Laura)
Taaperon kanssa ei voi välttyä tapaturmilta. Monesti vauhti on niin hurjaa, ettei taapero itsekään pysy perässä, saati sitten me vanhemmat. Nopeasti lisääntyvä vauhti ja hurjaa tahtia kehittyvä lapsi ovat välillä vaarallinen yhdistelmä. Tämä viikko taas osoitti sen, ettei taapero pärjää vielä pitkiä aikoja omissa leikeissään. Meidän vanhempien on syytä pysytellä edelleen näköetäisyydellä, koska pääkolhuja on tällä viikolla sattunut, vaikka olemme istuneet vieressä. Mökillä ollessamme patukka löysi takanreunan konkreettisesti ja mietin jo tovin, että olisimme lähteneet ajamaan lähimpään sairaalapäivystykseen kesken mökkeilyn. En tiedä oliko tällä kertaa edessä maton reuna vai harmillisesti eteen jäänyt papan Crocs, mutta kaatumisen jälkeen otsassa oli aika syvä vekki. Ripeän toiminnan takia, ei päästä tullut paljoakaan verta, mutta kuhmu ja jälki näyttivät paljon pahemmilta. Yö meni patukkaa tarkkaillessa, mutta minkäänlaisia aivotärähdyksen oireita ei lopulta onneksi tullut. Tänään kotonamme sai patukka otsaansa samanlaisen vekin, kun hän leikkiessään kompastui ja kaatui omassa huoneessa olevaan ainoaan mahdolliseen kulmaan. Hänen omaan pöytäänsä, kun hänellä oli turhan kiire saada kaikki autot järjestykseen pöydälle. Onneksi olin jälleen vieressä ja sain heti haaverin satuttua painettua patukan päätä niin, ettei haavasta päässyt tulemaan verta. Mieheni ryntäsi alakerrasta tuomaan kylmää patukan huutaessa kurkku suorana. Lopulta huuto laantui sylin ja halittelun toimesta ja nyt otsassa komeilee laastari. Täytyy toivoa, ettei silmä menisi mustaksi. Poika on kerännyt aikamoisen kokoelman nirhaumia kesän aikana.


Imetyshaasteet (Tanja)
Välillä olen hieman kateellinen äideille, jotka sanovat imetyksen olevan helppoa ja ihanaa alusta asti. Voi kunpa voisin sanoa samoin! Toisen lapsen kanssa olen törmännyt aivan samoihin imetysongelmiin, joiden kanssa painin jo esikoisen vauvavuoden aikana. Imetyskipu ja rikkoutuneet rinnanpäät ovat olleet mukana molempien lasten imetyksen alkutaipaleella. Nyt toisen lapsen kanssa sain onneksi hyvää imetysohjausta kotikätilöltä ja paremman imetysasennon ja imuotteen myötä kipu hellitti suhteellisen nopeasti. Molemmilla lapsilla on ollut haastetta painonnousun kanssa ja  tämän toisen lapsen kohdalla täysimetys ei ole riittänyt takaamaan alusta asti riittävää painonnousua ja olemme joutuneet välillä turvautumaan lisämaidon antamiseen. Painokontrolleja on ollut tiuhaan ja ne jatkuvat vielä ainakin muutaman viikon ajan. Kirsikkana kakun päällä sain tällä viikolla vielä tiehyttukoksen ja sen myötä lievän rintatulehduksen, joka teki imetyksestä uudestaan kivuliasta ja olosta hieman kurjan. Tukos ja alkava tulehdus hellitti onneksi muutamassa päivässä kotikonstein, joten sen puolesta asiat ovat taas paremmin. Vielä kun saataisiin pojan paino nousemaan riittävään tahtiin, niin voisin vihdoin alkaa nauttia imetyksestä ilman turhaa stressiä ja huolehtimista.

TOPIT


Turhasta tavarasta eroon ja "konmaritus" (Laura)
Ehdin jo hieman huolestua, kun odottamaani pesänrakennusviettiä ei kuulunut. Esikoisen kohdalla pesänrakennusvietti tuli paljon aikaisemmin. Hieman olen huokaissut helpotuksesta, kun viimeisten viikkojen aikana olen päässyt oikein kunnolla vauhtiin kodin järjestämisen kanssa ja pesänrakennusvietti on selkeästi parhaimmillaan tällä hetkellä. Olenkin jo maininnut muutamaan otteeseen vaatekaappien järjestämisestä ja kuinka olen löytänyt pystyviikkauksen (näyttää siistiltä ja vaatteita mahtuu enemmän pienempään tilaan). Kaapit ovat olleet täynnä turhaa tavaraa ja olen saanut käytyä kaikki "muistolaatikot" sekä epämääräiset pussit ja nyssykät läpi. Paljon on lähtenyt rikkinäistä vaatetta ja tavaraa roskiin. Olemme huomaamattamme haalineet kaappeihin puoliksi täynnä olevia pahvilaatikoita. Olen turhaan säästänyt kaikkia laatikoita jälleenmyynnin takia. Nyt kuitenkin päätin osasta luopua ja säästin sellaiset laatikot, joissa itse tavara on tälläkin hetkellä säilytyksessä. Suurin osa näistä tavaroista on vauvavuoden tavaraa, joka lähtee sitten tulevan vuoden jälkeen myyntiin. Emme ole vieneet vielä pahveja roskiin, mutta minulla on vahva tunne, että pahvinkeräyslaatikko täyttyy puolilleen kaikista meiltä tulevista laatikoista. Onko teillä tapana kerätä tavaraa "muistoksi"? Lapsille ostin Ikeasta muoviset säilytyslaatikot, joihin päätin kerätä tärkeimmät muistot. Näitä ovat esimerkiksi kastelahjat, ristiäiskortit, tulevat koulutodistukset ja muut sellaiset tärkeät tavarat, joita on joskus kiva muistella. Vaatteita säilytän jokaiselle muutaman kappaleen ja loput laitan kirppiksellä myyntiin ja sen jälkeen mahdollisesti esimerkiksi eteenpäin Hope Ry:lle. On ihana huomata, kuinka kaapit alkavat näyttämään siisteiltä ja sellaisilta, jotka eivät ole sullottuna täyteen tavaraa. Olen ollut ylpeä itsestäni; ei kaikkea lopulta tarvitse säästää, vain se oleellinen.


Palauttava liikunta (Tanja)
Synnytyksestä on pian kulunut kuukausi ja pikkuhiljaa olen alkanut päästä taas lenkkeilyn makuun. On ollut ihanaa vetää lenkkarit jalkaan ja lähteä tekemään päivä päivältä hieman pidempiä ja reippaampia lenkkejä. Olen kuunnellut tarkasti kroppaani ja lisännyt lenkin pituuksia sen mukaan, kun mitään kolotuksia ja kipuja ei ole liikunnasta ilmaantunut. Tarkoituksena olisi aloittaa kevyet kotijumpat neuvolasta saatujen ohjeiden mukaisesti ja tehostaa myös jo heti synnytyksen jälkeen aloittamaani lantionpohjan lihasten treenausta. Jälkitarkastus on elokuun loppupuolella ja olen miettinyt, josko kävisin ennen sitä jo äitiysfysioterapeutilla tarkistuttamassa tilanteen ja kysymässä ohjeita liikkumiseen. Mieli halajaisi jo juoksulenkeille ja odotan myös syksyllä alkavaa pilateskurssia innolla. Vaikka synnytyksestä tuntuu olevan jo ikuisuus, niin silti edelleen täytyy muistaa, että toipuminen raskaudesta ja myös synnytyksestä on täysin kesken ja täytyy yrittää malttaa ottaa tarpeeksi rauhallisesti. On kuitenkin ihanaa, että vähitellen saa taas nostettua kuntoa paremmaksi ja treenattua kroppaa entiseen kuntoon. Tavoitteena olisi päästä joidenkin vuosien takaiseen tilanteeseen, jolloin jaksoin juosta puolimaratonin ja muutenkin koin olevani elämäni kunnossa. Paljon on töitä tehtävänä, mutta onneksi lopputulokseen ei ole mikään kiire.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.