Taapero ei nuku

Kirjoittanut Laura

Patukka täyttää tällä viikolla kaksi vuotta. Meidän esikoisemme, pieni vauvamme on jo niin vanha, että kuvioissa on vahvasti mukana uhmaa, ripaus pottailua ja jatkuvasti kehittyvä puhetaito. Monen mutkan kautta läsnä on edelleen vauva vuoden huonot yöt. Olemme pian uuden ja jännän ääressä, kun kotiin saapuu uusi vauva. Vauva, ainakin tämän hetkisen rytmin mukaisesti, on veljensä tavoin aikamoinen yökukkuja. Mikä siis avuksi? Olemmeko tehneet tilanteelle jo kaiken mahdollisen vai voisiko jotain vielä kokeilla? Onko tämä kaikki jälleen kerran vain yksi vaihe ja se on vaan kärsittävä ja jaksettava? Onneksi kohta mukaan tulevat hetkellisesti ainakin hormonit, joiden avulla ainakin viimeksi selvisin ensimmäiset puoli vuotta hyvin kivuttomasti.


Hermojen kiristys ja turhautuminen ovat olleet päällimmäiset fiilikset viime aikoina. Jossain vaiheessa meni jo niin kivuttomasti yöt ja saimme jopa nauttia hetken öistä ilman heräilyjä. Jokaisena yönä viimeistään kolmen aikoihin alkaa patukan huoneesta kuulua itkua ja joka kerta patukka on aivan unessa. Joskus rauhoittelu saattaa auttaa, joskus se on ihan yhtä tyhjän kanssa. Kannoimme lastenhuoneeseen runkopatjan bonuspojan sohvalta ja toive oli, ettei sitä tarvitsisi kuin hetken, jonka jälkeen yöt olisivat jälleen normaalissa uomassaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tuo haave on todella jäämässä vaan suureksi ja kaukaiseksi toiveeksi. Olen etsinyt tietoa ja punninnut erilaisia vaihtoehtoja, miten voisimme edetä asian suhteen. Unikouluvaihtoehtoja on kymmeniä ja niitäkin voi yhdistellä itselleen sopivaksi. Tällä hetkellä mikään niistä ei vaikuta sellaiselta, joka oikeasti soveltuisi meidän tarpeisiimme. Monen ohjeen ja unikoulutoteutuksen mukaan olemme alun perinkin tehneet monet asiat "väärin" tai sinnepäin. Osa ohjeista tuntuu todella karuilta ja osa ohjeista on kuin kouluttaisi koiraa kulkemaan vierellä.

Nukuttamisrutiinit ovat muovautuneet kahden vuoden aika paljon ja olemme päässeet paljon eteenpäin patukan nukuttamisen suhteen. Vauvana nukutimme patukan syliin ja kannoimme siitä omaan sänkyynsä. Ensimmäinen virhe. Lapsi pitäisi laittaa kuulemma aina sänkyyn siinä vaiheessa, kun hän ei vielä nuku, jotta hän oppisi nukahtamaan itsenäisesti. Tämä kuulemma auttaisi myös siihen, että lapsi osaisi nukahtaa yksin myös yöllä herätessään. Eipä ole koskaan onnistunut meillä, että nukahtaisi ilman, että joku on vieressä "nukuttamassa". Ensimmäistä unikoulu pitäessämme päätimme jatkossa nukuttaa patukan niin, että hän nukahtaisi omaan sänkyyn. Se ei kuitenkaan onnistunut, ilman, että piti kädestä kiinni tai silitteli patukan selkää. Toinen virhe. Joka kerta, jos päästimme irti ennen kuin patukka oli nukahtanut, alkoi huuto. Patukalla on ollut aina tarve rauhoittaa itsensä niin, että hän "rapsuttaa" tai silittää meidän vanhempien sormia tai kynsiä. Seuraavaksi yritimme päästä tästä tavasta eroon ja se olikin jo haasteellisempaa. Nukuttaminen kesti tolkuttoman kauan, mutta hetken taistelun ja sinnikkyyden jälkeen alkoi nukuttaminen sujua jo helpommin. Pääsimme tunnin nukuttamisesta varttiin. Ja hyvinä päivinä meni vain viisi minuuttia ja patukka oli höyhensaarilla.


Vauva ilmoitti tulostaan ja päätimme kesän aikana (reippaasti ennen vauvan laskettuaikaa) siirtää patukan isojen poikien sänkyyn. Samalla oli tarkoitus luopua tutista, jota käytimme enää yöunilla. Jännitin kovasti, miten sänkyyn siirtyminen sujuisi. Patukka pääsisi itse siirtymään sängystä alas, jos haluaisi ja tämä vaati hieman myös uusia järjestelyjä yläkerrassa. Bonuspojanhuone pitäisi aina muistaa lukita ja portaiden päässä oleva portti pitäisi aina muistaa sulkea. Meillä ei ollut tietoa, millainen haaveilija tai unissakävelijä patukka olisi, joten kaikki riskit oli syytä minimoida. Suureksi yllätykseksi patukka ei lähtenyt hortoilemaan, vaikka heräili öisin. Hän yleensä nousi istumaan ja itkeskeli omassa sängyssään. Tähän saattoi vaikuttaa myös se, ettei hän koskaan oppinut kiipeämään pois pinnasängystään. En ajatellut, että tutista luopuminen olisi tuottanut suurempia ongelmia. Olimme päässeet tutista eroon aika luonnollisesti aikaisemmin eikä patukka ollut tutin perään haikaillut. Ensimmäiset yöt ilman tuttia menivät todella kivuttomasti. Viikko tutin luopumisesta hän päätti hieman itkeskellä tutin perään. Ei mitään hirveitä raivareita, mutta yöllä herätessään höpisi tutista. Emme kiinnittäneet asiaan sen enempää huomiota. Totesimme tuttien olevan kalavauvoilla, jotka ovat paljon pienempiä kuin patukka ja siksi kalavauvat tarvitsivat tutteja enemmän. Tuttia itkettiin muutamina öinä, jonka jälkeen se unohtui.


Patukan lähestyessä kahden vuoden ikää ovat uniongelmat palanneet. Hän ei suostu rauhoittumaan totuttuun tapaan omaan sänkyyn ja olemme omassa väsymystilassamme ottaneet hänet viereemme. Lopulta tilanne oli jo siinä pisteessä, että hän oli keskellä yötä kädet ojossa tulossa viereen. Vauvan tulon jälkeen tähän ei ole enää mahdollisuutta, joten ei auttanut kuin ottaa käyttöön kevyt unikoulu ja siirtää patja lattialle patukan viereen. Nukuttamisen kanssa olemme ehdottomia ja alun silittelyjen jälkeen istumme sängyn vieressä ilman, että reagoimme mihinkään. Välillä tämä on todella hankalaa, koska patukka huutaa äitiä niin kauan kunnes siihen on pakko reagoida tai hän päättää vain kiivetä päälle. Sitkeästi nostamme hänet takaisin sänkyyn tai kehotamme vain laittamaan pään tyynyyn. Joskus tässä menee puoli tuntia, joskus riittää viisikin minuuttia. Olen pitänyt hieman päänsisäistä kirjaa yöllisten heräilyjen ajoista ja ne yleensä ajoittuvat klo 02-03 väliseen aikaan, jos ei mitään ihmeellistä ilmesty. Viime aikoina on mukaan tulleet selkeät painajaiset, valoisuus tai helteet. Viimeisten viikkojen aikana olemme heränneet jo ennen puolta yötä jäätävään huutoon, joka ei lopu ennen kuin patukan oikeasti herättää. Hän huutaa hysteerisenä, eikä tuolloin auta silittely tai rauhoittelu. Joudumme laittamaan valot päälle, juottamaan vettä ja juttelemaan patukalle niitä näitä. Tämä liittyy varmasti suuriin kehitysaskeleisiin, joita hän ottaa tällä hetkellä, mutta toivottavasti olisi yksi niistä nopeasti ohi menevistä vaiheista.

Yhteenvetona voisi sanoa, etten näe tällä hetkellä tunnelin päässä valoa, mutta olemme päättäneet olla sitkeitä. Suuri toive olisi täydet yöunet, mutta tiedän sen olevan aika harvinaista herkkuja. Toivoisin kovasti, että patukka nukahtaisi rauhoittelulla ja jäisi nukkumaan omaan sänkyynsä rauhallisin mielin. Olisi ihana vain käydä rauhoittelemassa lasta ilman, että raahaisin yöstä toiseen omat petivaatteeni patukan sängyn viereen. Toistaiseksi pidämme patjan patukan sängyn vieressä ja yritämme rauhoitella öisin itkevää taaperoamme. Tarkoitus olisi päästä patjasta pian eroon. Niin kauan, kun on riski siihen, ettei patukka rauhoitu ilman, että loppuyöstä vieressä on joku, on helpompi pitää patja vieressä. Muuten riski viereen ottamiselle kasvaa ja huomaamme pian olevamme lähtöpisteessä uudestaan. Jokainen lapsi on yksilö ja me vanhemmat toimimme niiden yksilöiden tarpeiden mukaisesti. Jos se tarkoittaa patjaa lastenhuoneenlattialla sisustuselementtinä, olkoon niin.


Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.