Synnytystapa-arvio


Kirjoittanut Laura

Olihan tätä päivää jo odotettu. Olisin kovasti toivonut, että aika olisi ollut heti aamusta, jotta ei olisi tarvinnut koko päivää jännittää, mutta toisin kävi. Saamamme aika oli keskellä päivää. Patukan ollessa kesälomalla päiväkodista vielä tämän viikon, saimme sovittua hoitopaikan papan luota. Vein patukan hoitoon jo lounas aikaan, jotta päiväunia ei tarvitsisi keskeyttää ja patukka voisi nukkua mummolassa päiväunensa. Lounaan jälkeen olin päättänyt lähteä matkaan, jotta patukan nukuttaminen ei menisi säädöksi eikä vahingossakaan minulle tulisi kiire. Olimme sopineet tapaavamme mieheni kanssa Naistenklinikan edessä, josta menisimme yhtä matkaa vastaanotolle.

Olimme miettineet etukäteen toiveitamme käyntiä kohtaan. Sen myötä myös patukan synnytyksen läpi käynti ja sen tuomat ajatukset oli hyvä kerrata miehen kanssa läpi vielä kertaalleen. Mieheni toiveet olivat jokseenkin eriävät minun kanssani, mutta päädyimme lopulta samoihin toiveisiin. Itse kovasti toivon normaalia alatiesynnytystä, koska en ole sitä vielä kokenut. Vaikka minulle ei ole sinänsä jäänyt traumoja tai ikäviä kokemuksia sektiosta, haluan, jos mahdollista, synnyttää perinteisellä tavalla. Mieheni olisi toivonut mieluummin sektiota. Hän koki hätätilanteen synnytyksessä olleen aika rankkaa vierestä katsottavaa ja toivoisi, ettei hänen tarvitsisi sitä enää kokea. Sektiossa on aina suuremmat riskit komplikaatioille ja paraneminen saattaa viedä kauemmin kuin alatiesynnytyksestä. Viime kertaisten murheiden johdosta, päädyimme toivomaan synnytyksen käynnistystä laskettuna aikana. Patukan synnytys ei lähtenyt koskaan käyntiin, vaikka sitä yritettiin monin eri tavoin käynnistellä. Epäonnistuneiden käynnistys yritysten takia patukka oli lopulta jo niin väsynyt, että hän ei enää jaksanut. Sydänäänet hävisivät ja lopulta kiireellinen sektio muuttui hätäsektioksi. Olin myös miettinyt itse, että jos sektio olisi tällä kertaa myös edessä, toivoisin kovasti, että leikkaus tehtäisiin saman arven kautta kuin patukastakin. En haluaisi, että vatsani olisi ankkurikuvioitu.


Jännitin kovasti aikaa ja olin edellisen illan miettinyt levottomana, mitä tuleman pitää. Olisiko kätilö ja/tai lääkäri vastaanottavainen meidän toiveillemme? Vai olisiko vastassa sellainen tyyppi, joka tuomitsisi saman tien meidän toiveemme ja passittaisi meidät vain odottamaan? Yliaikaiskontrollin odotus oli todella piinaavaa ja sen seuraukset eivät kovin toivottuja ja sen halusimme välttää. Äitiyspoliklinikan odotusaulassa oli muitakin, masujen koosta päätellen, viimeisillään raskaana olevia naisia ja heidän puolisoitaan odottamassa myös vuoroaan. Odotusaulassa muiden masuja katsellessa mietin, kuinka masuja on yhtä monta erilaista kuin on odottajaakin tai vauvaakin. Toiset näyttivät tuskaisilta; eräs nainen käveli todella vaikean näköisesti, toinen näytti olevansa elämänsä kunnossa ja itse mietin, että pitäisikö minun vielä käydä toistamiseen vessassa. Tiedossa oli ultraaminen, joten olisi hyvä, ettei minulla olisi kovin kova pissahätä. Kello ylitti vastaanottoaikamme ja aloin jo hermostua. Miksi ei koskaan voi olla mikään kunnallinen ajoissa? Huoneen ovi avattiin ja toista äitiä kutsuttiin nimellä. Heille kerrottiin, kuinka kätilö oli myöhässä aikataulusta ja heidän aikansa olisi vähintään 20 minuuttia myöhässä. Lääkäri kehotti käymään kahvilla odotellessa.


Seuraavaksi ovi avautui ja oli vihdoin meidän vuoromme. Pomppasin tuolista niin vauhdikkaasti ylös, että horjahdin ja mieheni piti ottaa minusta kiinni, jotten kaatunut. Olinko hieman malttamattomalla tuulella? Kaivoin laukustani neuvolakortin ja käynti alkoi. Lääkäri kertoi miten käynti etenisi ja mikä oli käynnin tarkoitus. Ensimmäiseksi meiltä kyseltiin patukan synnytyksestä ja sen jättämistä ajatuksista. Sen jälkeen saimme esittää omia ajatuksia liittyen tulevaan synnytykseen ja minkälaisia toiveita meillä on sen suhteen. Kerroin rehellisesti käynnistys toiveestamme ja perustelin, miksi olimme sellaiseen päätökseen päätyneet. Suureksi hämmästykseksemme, lääkäri totesi meidän suunnitelmamme olevan oikein järkeen käypä ja kuulostavan realistiselta, ottaen huomioon kaikki faktat. Mielessäni hihkuin ja huusin riemun kiljahduksia. Meidän ei tarvinnut anoa tai selitellä asiaa sen enempää; meitä oikeasti kuunneltiin. Toiveiden jälkeen kävimme läpi raskautta ja sen sujumista. Olin edellisellä viikolla joutunut ottamaan yhteyttä neuvolaan oman suurehkon painonputoamisen takia. Painoni oli tippunut muutamassa viikossa yli 4 kiloa. Terveydenhoitajani neuvolasta oli laittanut asiasta konsultointipyynnön Naistenklinikalle, mutta sieltä oli todettu, että seuraavan viikon synnytystapa-arviokäyntiä ei ole tarpeellista aikaistaa. Keskustelimme painonpudotuksestani ja päädyimme lopulta siihen, että painon heittely menisi kesän piikkiin.


Seuraavaksi pääsimme ihastelemaan vauvaa ultran kautta toistaiseksi viimeistä kertaa. Neiti oli ollut koko käynnin ajan hyvin aktiivinen ja liikkeessä koko ajan. Lääkäri aloitti ultraamisen sillä, että otti vauvasta kaikki mitat. Katsottiin, että vauva vastasi viikkoja eikä olisi liian iso tai pieni. Kaikki vaikutti olevan hyvin. Olimme myös pyytäneet sukupuolen tarkistusta, jotta emme saisi samanlaista yllätystä synnytyksessä kuin viimeksi. Lääkäri ultrasi monesta kulmasta ja yritti saada mahdollisimman tarkkaa kuvaa. Tytöt ovat kuulemma hankalampia ultrattavia sukupuolen suhteen, koska kuva ei ole aina niin yksiselitteinen. Yleensä näitä "vahinkoja" sattuu juuri näin päin, että tytöistä tulee poikia. Hetken kääntelyn ja pohdinnan jälkeen lääkäri totesi vauvan olevan tyttö. Toki hän kehotti jättämään seinien maalaukset siihen hetkeen, kun vauva on oikeasti maailmassa, koska eihän sitä toki voi koskaan tietää.
Itse olin kovasti odottanut myös seuraavaa hetkeä, nimittäin istukan tilannetta. Olin hyvin tietoinen istukkaan ja aikaisemman sektion tuomiin riskitekijöihin. Istukalla on riski kiinnittyä sektioarpeen, joka näin ollen lisää paljon riskejä liittyen synnytykseen. Toinen merkittävä tekijä oli istukan paikka. Tiesin rakenneultran jäljiltä, että istukkani on edessä, joten olin hieman pelännyt sen olevan myös etinen. Etinen istukka tekee alatiensynnytyksen mahdottomaksi, koska istukka kasvaa vauvan "tielle". Lääkäri totesi näiden riskien olevan meidän kohdallamme turhia. Edessä oleva istukka ei ollut kiinnittynyt sektioarpeen eikä ollut valahtanut etiseksi. Kaikki näytti siis vihreää valoa alatiesynnytyksellä. Lääkäri ultrasi vielä istukkaa hetken ja hänen ilmeensä muuttui hieman huolestuneeksi. En osannut saman tien tätä tulkita, koska olin vain niin iloinen loistavasti ja mallikkaasti sujuneesta käynnistä. Hän pyöritteli ultraa ja totesi pohtivaan sävyyn istukan olevan jo tässä vaiheessa hieman kalkkiutunut. Istukasta löytyi myös muutama pieni kohta, jotka näkyivät ultrakuvassa mustina aukkoina. Lääkäri pohti ja katsoi istukkaa monesta eri kulmasta. Kysyin, mitä nuo mahdolliset tummat kohdat tarkoittivat ja käytännössä ne kertoivat istukan olevan toimimaton kyseisistä kohtaa. Kohdat eivät olisi syy menettää yöunia, mutta vaatisivat synnytyksen käynnistämisen hieman suunniteltua aikaisemmin. Lääkäri totesi, että tämä on voinut myös olla syy edellisen synnytyksen mahdollisiin komplikaatioihin. Patukan kohdalla istukkaa ei ultrattu. Yliaikaiskontrollissa katsottiin ainoastaan napanuoran virtaukset.


Ultraamisen jälkeen lääkäri teki vielä sisätutkimuksen, jossa kaikki oli vielä hyvin alkutekijöissä. Paikat olivat pehmentyneet ja osittain sormella auki. Pää ei ollut vielä lähtökuopissaan eikä sitä pystynyt vielä tuntemaan. Lantion kerrottiin olevan hyvä synnyttämiseen.
Sen suurempaa huolta ei olisi, mutta synnytys olisi hyvä käynnistää viikkoa ennen laskettua aikaa. Vauvan kannalta tämä olisi paras ratkaisu. Hän olisi tarpeeksi voimissaan kestämään supistukset sekä sektioon joutuessa, vauvalle se ei olisi niin suuri stressi (sektioon on 10% mahdollisuus). Varasimme käynnistysajan tasan viikkoa ennen laskettua aikaa ja minun tehtäväkseni jäi huolehtia vauvan liikkeiden seuraamisesta. Mitä vain radikaaleja muutoksia vauvan liikkeissä olisi, pitäisi minun heti mennä käymään Naistenklinikalla, vaikka käynnistysaika olisi seuraavana aamuna. Jotenkin odotuksesta tuli jännempi, kun on joku konkreettinen päivä, jota odottaa. Onhan se mahdollista, että vauva tulee aikaisemmin, mutta itse epäilen tätä kovasti. Vauvan painoarvio oli tällä hetkellä 2,9 kg, joka on hieman keskikäyrän yläpuolella ja enemmän kuin patukalla samoilla viikoilla. Seuraavaksi olisi varmastikin hyvä miettiä sairaalakassin pakkaamista sekä mahdollista kivunlievitystä. Muutama viikko ja tyttäremme on täällä.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.