Raskausviikko 35

Kirjoittanut Laura

Raskauden alussa ajattelin, ettei minulla riitä blogiin kirjoitettavaa joka raskausviikolta. Enkä joka viikolta olekaan kirjoittanut kuulumisia, koska välillä tuntuu, että aika on ihan täysin pysähtynyt. Viimeisten viikkojen aikana raskaus tosin alkaa konkretisoitumaan ja silloin mielen päällä on paljon asioita liittyen tulevaan. Blogimme luonnoksista löytyy monta otsikkoa, jotka liittyvät synnytykseen sekä synnytystä edeltäviin viikkoihin. Paljon puhuttu synnytystapa-arviokin on ihan kohta ja minulla on erittäin suuret odotukset sitä kohtaan. Välillä tuntuu, että jännitän arviota enemmän kuin itse synnytystä. Arviossa selviää ainakin mahdollinen synnytystapa, jonka toivon kovasti olevan ihan se perinteinen. Synnytystoiveista ja -odotuksista on tulossa oma julkaisunsa, joten en niitä tähän avaa sen tarkemmin, vaikka ne ovatkin olleet viime viikkoina mielessä.

Olen ollut entistä väsyneempi ja sitä myöden myös kärttyisämpi kotona. Huomaan turhautuvani pienestä, jos en ole saanut nukuttua päiväunia. Meillä on tiedossa muutama kiva juttu loppu kesäksi. Mieheni intoillessa ja suunnitellessa niihin liittyviä järjestelyjä, en jaksa itse samalla tavalla innostua. Välillä jopa turhaudun ja tiuskin takaisin, koska ei vaan jaksaisi kiinnostaa. Yritän pitää intoa yllä, jotta en pahoittaisi toisen mieltä. Kaikki suunnitelmat ovat minullekin mieluisia, mutta en jaksa vaan innostua. Illat ovat yleensä olleet meidän yhteistä höpöttelyaikaamme, jolloin olemme juuri näitä erinäisiä suunnitelmia sopineet yhdessä. Nyt kuuntelen mieheni suunnitelmia silmät puoli tangossa ja yritän innostua. Joudun todella välillä pinnistelemään, että saan jonkin päätöksen tehtyä. Harmittaa, en haluaisi viedä toisen intoa, mutta raskaus alkaa todella veloittaa energioita ja keskittymiskykyä.


Yöllä heräilevä ja päivisin energiaa täynnä oleva taaperomme ei helpota omaa jaksamistani. Kolme viikkoa vuotanut nenä, yhdistettynä huonoihin öihin ja taaperon korvia haroviin käsiin sai minut varamaan hänelle lääkäriajan. Tulimme siihen tulokseen kotona, että kyseessä voisi olla kuumeeton korvatulehdus. Hieman jopa juhlin jo, että saisin jonkin syyn huonoille öille. Lääkärissä käynti ei mielestäni ole koskaan turha, jos vähänkin ajattelee sen olevan tarpeen. Joten samaan hengen vetoon totean, että käyntimme ei ollut turha, mutta lapsemme oli terve. Lääkäri totesi, että kesänuhaa, joka paranee Saharalla tai mökillä, joten hauskaa kesää ja tsemppiä loppuodotukseen. 92 euroa vartin käynnistä ja kaikki kunnossa. Onneksi on vakuutukset ja tulipahan selvitetty, että poika on terve. Ei auta, ensi viikonlopun jälkeen meillä alkaa unikoulu. Patja patukan sängyn viereen ja toivotaan, että unikoulu ehtii purra huonoihin öihin ennen kuin vauva ilmoittaa tulostaan. Täytyy varmaankin tehdä jonkinlainen sotasuunnitelma vauvan syntymisen jälkeiseen aikaan, jos taaperomme ei vieläkään nuku silloin. Taitaa aikuisten sänky olla minun ja vauvan valloittama ja isä pääsee taaperon huoneeseen patjalle nukkumaan.


Aamuisin yritän tarkkailla vauvamasuani ja sen muotoa. Pohdin mielessäni, olisikohan se tänään jo vähän laskeutunut, voisiko ilmassa olla lähenevän synnytyksen merkkejä vai onko kaikki vain omaa toivetta ja siksi silmänlumetta. Mieheni on ihmetellyt miten voin nukkua öitäni vauvamme riehuessa masussani. Itse olen jo niin tottunut meidän yö kukkujaan, että tulen varmasti kaipaamaan näitä liikkeitä todella paljon ensi syksynä. En tiedä onko se ajan kultaamaa vai onko todella niin, että neitimme voisi olla aktiivisempi kuin isoveljensä. Liikkeet ovat löytäneet paikan masun yläreunasta ja pienet liikkeet alhaalla olen diagnosoinut käsien liikkeiksi. Edelleen välillä tuntuu siltä, että vauva yrittää puskea päätänsä lonkastani läpi, mutta viime päivinä tämäkin on rauhoittunut. Jatkuva vessassa ravaaminen on arkipäivää ja paineen tunne alhaalla viittaisivat kuitenkin siihen, että jotain muutosta olisi tapahtumassa. Liikkeet ovat muuttaneet muotoaan ja tuntuvat hitaammilta ja näkyvät masun päällä selkeästi.


En jaksa enää seisoa pitkiä aikoja ja taaperomme kantaminen on jo vähän hankalaa. Juuri sopivasti, kun hän sai ensimmäiset kunnon kauppakeskus raivarit. Tiedättekö sen legendaarisen kaupan lattialle heittäytymisen. Parasta tässä oli se, ettei kyseessä ollut edes se kuuluisa karkkihylly vaan erään vaateliikkeen leikkialueelta poistuminen. Onneksi mukana oli siskoni ja mieheni, ettei tarvinnut yksin taistella patukan kanssa. Vaunuihin nostaminen ei ole helpoin tehtävä vetelän makaronin kanssa. Kotona olen saanut paljonkin aikaiseksi ja minusta on tullut ihan pystyviikkausfani. Olen käynyt melkeinpä kaikki vaatekaapit läpi ja jälleen kerran lajitellut ja viikannut kaikkien perheenjäsenten vaatteet kaappeihin. Pieni epätoivo meinasi iskeä, kun Ikeasta ostetut ritiläkorit olivat loppuneet ja oma visioni kaappien järjestyksestä meni aivan sekaisin. Seuraavana päivänä olin jo tehnyt kaupat Tori.fi kautta ja kävin hakemassa kaksi ritiläkoria yhden hinnalla viiden minuutin matkan päästä. Minun paha tapani; en osaa päästää irti ajatuksesta, jos jonkin päähän pinttymän olen itselleni saanut. Seuraavaksi olisi tarkoitus pestä vauvanvaatteita. Kiertoon menevät vaatteet lajittelen valmiiksi kirpputorikoreihin kokojen mukaan, jotta ne ovat helppo kiikuttaa myyntiin. En ole uskaltanut vielä varata pöytää enkä laittaa vaatteita kiertoon. Siihen on kaksi syytä: täytyy odottaa, millainen vauva on ja onko hän todella tyttö. Vaikka itse olenkin aika varma kätilön tyttölupauksesta, mieleen aina silloin tällöin hiipii skeptisyys edellisen kerran yllätyksen johdosta.


Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.