Nopea synnytys

Kirjoittanut Tanja


Synnytystä on hyvä miettiä etukäteen, toiveitakin voi esittää, mutta loppujen lopuksi etukäteen ei voi mitenkään ennustaa, miten kaikki tulee tapahtumaan. Itse toivoin, että synnytys käynnistyisi spontaanisti, eikä tällä kertaa olisi tarvetta käynnistää synnytystä yliajalla. Toivoin myös, että synnytys käynnistyisi lapsivesien menolla, koska silloin ohjeena on soittaa heti sairaalalle ja saa selkeät ohjeet, miten tulee toimia. Muuten toiveinani oli kivunlievitys tarpeen mukaan ja jokin muu kuin puoli-istuva ponnistusasento.

No, miten kaikki sitten meni? Osittain toiveideni mukaisesti ja osittain aivan toisin kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Heräsin raskausviikolla 40+3 outoon tunteeseen klo 2 yöllä. Nousin lähtekseni vessaan, kun samalla lapsivedet menivät hulahtamalla ja hämmentyneenä herättelin mieheni. Vielä edellisiltana olin sitä mieltä, että mitään ei tule hetkeen tapahtumaan, koska mitään synnytykseen viittaavia ennakko-oireita ei ollut. Kuinka väärässä olinkaan ja niin vain lapsivedet menivät, ilman mitään etukäteisvaroittelua.

Soitin samoin tein Naistenklinikalle ja sieltä sain ohjeeksi mennä aamulla päivystykseen tarkistettavaksi, mikäli supistukset eivät alkaisi jo aiemmin. Loppuyö menikin valvoessa, koska en jännitykseltä saanut enää nukuttua. Supistuksia alkoi tulla parin tunnin päästä lapsivesien menosta, mutta ne pysyivät kovin malttillisina koko aamun ja näin ollen herättelimme esikoisen seitsemän aikaan, että voimme hänet hoitoon vietyämme ajaa suoraan päivystykseen. Olimme Naistenklinikalla noin klo 8.30 ja kätilö tarkasti tilanteen. Kohdunsuu ei ollut lähtenyt avautumaan, eli tilanne oli vielä kovin epäkypsä. Supistukset olivat hiipuneet automatkalla sairaalalle ja hieman pettyneenä sanoin miehelle, että eipä taida vauva ainakaan tämän vuorokauden aikana syntyä. Tunnin verran makoilin käyrillä ja tarkastettiin, että vauvalla on kaikki hyvin. Käyrillä makoillessani supistukset alkoivat uudestaan ja loppuajasta ne olivatkin jo selvästi kipeitä. Supistuksia ehti tulla muutama noin viiden minuutin välein, kun kätilö tuli sanomaan, että voimme lähteä kotiin odottelemaan synnytyksen käynnistymistä. Ohjeena oli kotona ottaa panadolia ja mennä kuumaan suihkuun, kun supistukset alkavat voimistua.


Lähdimme sairaalalta klo 10 kotiin, jonne on Naistenklinikalta ilman ruuhkaa noin 20 minuutin ajomatka. Matkalla kotiin supistukset voimistuivat ja alkoivat olla jo melko kivuliaita. Kauhulla mietin, miten tulen selviämään avautumiskivuista, kun jo alkuvaiheen kivut saivat kiemurtelemaan tuskasta etupenkillä. Kotiin päästyä yritin löytää mukavaa asentoa, missä voisin ottaa koko ajan tiuhempaan ja kivuliaammin tulevat supistukset vastaan. Melko pian jouduinkin ottamaan kipulääkettä ja menemään kuumaan suihkuun, koska olo alkoi olla kovin tukala. Suihku helpotti hieman oloa, mutta kuuma höyry ja kipu aiheutti kovin huonon olon ja vartin suihkuttelun jälkeen olikin jo pakko siirtyä pois suihkusta. Kello oli hieman vajaan 11.30, kun aloin oksentamaan kivusta ja totesin miehelleni, että en selviä enää kotona. Mies soitti sairaalalle puolestani, koska en pystynyt oksentamisen ja supistusten takia puhumaan. Naistenklinikalla kehoitettiin lähtemään sairaalalle, jos kotikonstit on jo käytetty. Olin hieman pettynyt itseeni, koska jo puolitoistatuntia päivystyksestä lähdön jälkeen en mielestäni enää selvinnyt kipujen kanssa ja lähdimme melko pian ajamaan takaisin sairaalaa kohti. Ajattelin, että minulla on todella matala kipukynnys, koska synnytys on vasta alkuvaiheessa ja koen kivut jo niin kovina, että en pärjää kotona. Automatka oli yhtä piinaa, supistukset tulivat muutaman minuutin välein ja hurjan kivuliaina. Perille päästyämme mies tiputti minut Naistenklinikan pääovelle ja lähti etsimään autolle parkkipaikkaa.

Pääsin Naistenklinikan päivytyksen ja synnytysten ilmoittautumisaulaan, kun kivut olivat jo niin kovat, että en pystynyt enää olemaan seisaallaan. Synnytysten ilmoittautumisluukulla oli yksi synnyttäjä ennen minua, joten en päässyt heti ilmoittautuman ja lyyhistyin kovista kivusta käytävälle istumaan. Melko pian vastaanoton kätilö tuli hakemaan minulta henkkareita ja neuvolakorttia ja pienen hetken jälkeen oma kätilöni tuli hakemaan minut pyörätuolilla. Synnytyssaliin kärrätessä hän kyseli toiveitani ja pyysin häneltä jotain koviin kipuihini. Kätilö tarkasti kohdunsuun tilanteen ja yllätyksekseni olin avautunut 6-7cm. Kätilö soitti heti anestesialääkärin laittamaan epiduraalipuudutuksen ja olin helpottunut siitä, että kohta kovat kivut helpottaisivat. Anestesialääkärin saapumisessa kesti jonkin aikaa ja kätilö alkoi jo valmistelemaan selkääni epiduraalin laittoa varten. Mieheni saapui huoneeseen samalla kun anestesialääkärikin ja oli aivan ihmeissään, miten tilanne oli edennyt jo siihen pisteeseen, että minulle oltiin laittamassa puudutusta. Hänkään ei osannut aavistaa, että synnytys oli edennyt niin pitkälle, etenkin kun esikoisen synnytyksessä kovat supistuskivut olivat kovin tehottomia ja avautumisvaiheessa kesti paljon pidempään. Kivut olivat todella kovat ja henkeni hädässä takerruin ilokaasuun. Juuri kun anestesialääkäri oli aloittamassa puudutteen laittamisen, aloin tuntea ponnistamisen tarvetta. Kätilö tarkasti uudelleen tilanteen ja vauva olikin jo syntymässä kovaa vauhtia, joten puudutetta ei ehdittykään laittaa.

Ei siis auttanut kuin ponnistaa vauva ilman kivunlievitystä. Menin kaikesta kivusta pieneen paniikkiin ja hyperventiloin ilokaasua aivan liian pinnallisesti ja nopeasti. Onneksi kätilö sai palautettua minut napakasti tilanteeseen ja mies myös komensi hengittämään syvempään, että saisin edes jotain hyötyä hengittämästäni ilokaasusta. Kätilön ja miehen tuella sain kuin sainkin ponnistettua vauvan ja kolmessa minuutissa vauva olikin jo syntynyt. Synnytyskipu oli jotain aivan kamalaa, mutta se helpotti samoin tein kun vauva syntyi, eikä jälkikäteen harmittanut lainkaan, etten ehtinyt saamaan epiduraalia. Vauva syntyi 29 minuuttia siitä, kun kätilö oli kirjannut minut sisään sairaalaan. Onneksi en sinnitellyt kotona yhtään pidemään ja onneksi mies löysi nopeasti parkkipaikan, että myös hän paikanpäälle ennen vauvan syntymää.


Kaikki tapahtui hurjan nopeasti ja vaikka kivut olivat kovat ja hieman ennen ponnistusvaihetta ja ponnistusvaiheessa olin sitä mietä, että en tule selviämään, niin silti synnytys oli todella onnistunut ja positiivinen kokemus. En olisi ikinä uskonut, että synnytys etenisi niin vauhdikkaasti. Vain 2,5h ennen pojan syntymää meidät oltiin kotiutettu päivystyksestä, koska tilanne oli niin epäkypsä, eikä synnytys ollut kunnolla käynnistynyt. Hurja ja ihan mielettömän upea kokemus. Synnytyksessä ollut kätilö oli myös aivan mahtava tyyppi, joka sai oloni niin turvalliseksi ja hyväksi, kuin siinä tilanteessa on mahdollista. Vauva oli heti synnyttyään kovin virkeä ja hyvinvoiva ja oma olonikin oli erinomainen. Toiveenamme oli päästä perhepesähotelliin ja koska kaikki meni synnytyksessä hyvin ja vointi oli hyvä, siirryimme 6 tunnin päästä syntymästä taksilla hotellille.

Synnytys ei ehkä mennyt niin, kuin olisin etukäteen kuvitellut. Se eteni paljon nopeammin, kuin olisin ikinä voinut uskoa. En myöskään kuvitellut, että tulisin koskaan synnyttämään ilman kivunlievitystä, mutta niin vain lopulta kävi ja hyvä niin. Kaikkea ei voi onneksi suunnitella etukäteen ja on vain annettava kropan tehdä työnsä. Jälleen kerran sain myös aivan älyttömän hyvää kohtelua synnytyssairaalan henkilökunnalta ja olen hurjan kiitollinen siitä, että he mahdollistivat minulle turvallisen olon synnytyksen aikana. Jos joskus saamme vielä kolmannen lapsen, niin silloin täytyy kätilön mukaan lähteä jo todella hyvissä ajoin sairaalalle, ettei lapsi synny kotiin tai autoon. Kovin kaukana se tilanne ei nytkään ollut, mutta onneksi ehdimme sairaalalle ja kaikki meni hyvin.

Kirjoitan perhepesähotellissa yöpymisestä oman postauksensa, joten jatketaan aiheesta toisessa postauksessa!

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.