Arkea kahden lapsen kanssa

Kirjoittanut Tanja


Vauva on kohta jo viisi viikkoinen ja ensi viikolla jään lasten kanssa yksin kotiin, kun mieheni palaa kesälomalta töihin. Arki kahden lapsen kanssa on ollut kovin työntäyteistä ja välillä tuntuu, että tarvitsisin paljon lisätunteja päiviin, että ehtisin tehdä lähellekään kaikki tarvittavat asiat. Likaiset tuttipullot odottavat tiskipöydällä rivissä pesemistään, nurkissa pyörii villakoira, jos toinenkin ja ulkokukat saavat sinnitellä näissäkin helteissä parin päivän kasteluväleillä. Ei vain yksinkertaisesti riitä aikaa kaikelle ja joistakin jutuista on ollut pakko tinkiä.

Vauvan imetys on rytmittänyt päiviä tehokkaasti ja hän onkin vaatinut ruokaa 2-3 tunnin välein. Imetykset kestävät puolesta tunnista tuntiin, joten vauvan syöttämiset haukkaavat ison osan päivän käytettävistä olevista tunneista. Esikoinen on pikkuhiljaa ymmärtänyt, että hän ei voi enää saada vanhaan tapaan koko ajan huomiota, mikä on helpottanut vauvan imetysten aikana, kun esikoinen ei ole koko ajan vaatimassa huomiota. Myös Yle Areenan Ryhmä Haut ovat pyörineet telkkarista imetysten aikana nonstoppina, eikä ruutuaikaa olla liiemmin enää laskettu. Nyt toisen lapsen myötä omista periaatteistaan joutuu näköjään joustamaan monessakin asiassa, että saadaan arki rullaamaan edes jotenkin kunnialla ja kaikille vatsat täyteen ilman suurempia raivareita.


Vauva on ollut pääsääntöisesti kovin tyytyväinen, mitä nyt vatsavaivat ovat tehneet oloa tukalaksi ja aiheuttaneet etenkin iltaisin kovia huutokohtauksia. Olen nyt jättänyt omasta ruokavaliosta ruisleivän pois ja se on ainakin vähän tuonut helpotusta tilanteeseen. Kuten esikoinenkin, vauva nukkuu yöt ja valvoo päivät. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta vauva on nukkunut päivisin vain todella lyhyitä pätkiä, mikä tietenkin hankaloittaa hieman omaa toimintaani, kun mitään ei voi tehdä vauvan päiväunien aikana. Vauva ei ainakaan vielä ole viihtynyt kovin hyvin muualla kuin sylissä, joten myös se tekee itselleni tunteen, etten ehdi tekemään kaikkea tarvittavaa päivien aikana. Kaikki kodinaskareet kun hoituvat aika paljon hitaammin, jos pitää vauvaa samaan aikaan sylissä ja yrittää tehdä asioita yhdellä kädellä. Eräs instaseuraajamme vinkkasi Tulan free to grow- kantorepusta ja tilasinkin suosituksen perusteella myös meille sellaisen. Tula on ollut tänään ensimmäistä kertaa käytössä ja voin jo nyt todeta, että se on varmasti meidän arkipäivien pelastus. Vauva viihtyy repussa todella hyvin ja itse saa kädet vapaiksi. Aivan loistava apuväline kantamiseen ja ehdottomasti joka euron arvoinen hankinta.

Tänään olen ollut ensimmäisen aamun kokonaan yksin lasten kanssa, kun mies lähti harrastuksensa pariin. Kaikista epäilyksistäni huolimatta, aamupäivä on mennyt todella hyvin. Heräsin kuudelta syöttämään vauvan, minkä jälkeen jatkoimme vielä hetken unia. Esikoinen herätti seitsemältä ja nousinkin tekemään hänelle aamupalaa ja keittämään itselleni kahvia ennen kuin vauva herää. Kahvin tippuessa tyhjensin nopsaan astianpesukoneen ja esikoisen syötyä vauva jo ilmoitteli olevansa hereillä. Huomasin, että vauvan vaippa oli tulvinut yli, joten nappasin sängystä märät lakanat pyykkiin ja tein aamupesut molemmille lapsille. Aamupesujen jälkeen vauva oli taas nälkäinen, joten imetin häntä sohvalla, samalla kun esikoinen katsoi telkkarista Ryhmä Hauta. Vauvan saatua vatsansa täyteen, laitoin pyykit pesuun ja viikkasin telineissä kuivamassa olleet pyykit kaappeihin. Pyykkihommien jälkeen meikkasin, laitoin hiukset ja söin itse aamupalan, jonka jälkeen lähdimme kävellen kauppaan. Vauva huusi lähes koko kauppareissun, hän ei jostain syystä viihdy kovin hyvin vaunuissa ja välillä lenkit menevät pelkäksi vaunuissa raivoamiseksi. Hiki hatussa yritin rauhoitella huutavaa vauvaa ja kävellä nopsaan takaisin kotiin, vauvan huutaessa koko ajan kovempaa ja kovempaa vaunuissaan. Kotiin päästyämme vauva oli taas nälkäinen ja hänet syötettyäni lämmitin esikoiselle lounasta ja valmistin samaan aikaan lohipastaa omaksi lounaaksi ja pojan päivälliseksi. Ruokailujen jälkeen ripustin koneessa odottaneet märät pyykit ja käytin esikoisen potalla. Vauvan vaipanvaihdon jälkeen olikin aika laittaa esikoinen päiväunille ja tässä sitä nyt ollaan, blogipostausta kirjoittamassa, samalla kun keinutan jalallani vauvaa sitterissä.


Tekemistä siis riittää ja aamupäivä hurahtaa ohi hetkessä. Sain kuitenkin itselleni varmistuksen siitä, että selviän yksin kahden lapsen kanssa ja ainakin tämän aamun jäljiltä on ollut aikamoinen superäitiolo, kun sain aamulla aikaiseksi niin paljon enemmän kuin olisin ikinä uskaltanut toivoa. Toivottavasti tuo superäitiolo säilyy jatkossakin, vihaan nimittäin sitä viime aikoina ollutta riittämättömyyden tunnetta, joka on tullut siitä, kun ei mitenkään ehdi tekemään kaikkea mitä haluaisin. Toisen lapsen myötä olen myös joutunut sietämään sitä ikävää fiilistä, kun ei pysty antamaan esikoiselle niin paljon aikaa ja huomiota, mitä hän kaipaisi ja mitä hänelle haluaisin antaa. Asia, jolle ei vain voi mitään ja mihin esikoinenkin kovaa vauhtia tottuu, silti se on harmittanut ja lisännyt omaa riittämättömyyden tunnetta.

Osasin jo ennen toista lasta odottaa, että arki ei varmasti tule olemaan aina helppoa ja kiirettä piisaa, mutta kyllä se ehkä pienenä yllätyksenä taas tuli, kuinka paljon sitä aikaa kahden lapsen ja kodin hoitoon nyt meneekään. Toivon, että rutiinit ja aika helpottavat tilannetta ja aikaa alkaa jäädä pikkuhiljaa enemmän myös muillekin kuin välttämättömille asioille. Oma ajankäyttö on ainakin tehostunut kummasti, enää ei päivästä löydy kovin paljon hukkaan heitettyjä minuutteja, vaan jokainen hetki käytetään tehokkaasti hyödyksi. Olen myös joutunut priorisoimaan asioita ja miettimään, onko tärkeämpää, että saan ylläpidettyä kodissa aiemmin ollutta siisteystasoa vai lähdemmekö mieluummin perheenä ulkoilemaan. Vaikka rakastan siistiä kotia, niin tällä hetkellä ulkona tehty happihyppely piristää ja nostattaa mielialaa paljon enemmän. Rimaa ja omia odotuksia on siis laskettava reilusti, muuten pinna kiristyy pikkuhiljaa, kun oman jaksamisensa kustannuksella pyrkii ylläpitämään asioita, jotka ovat ennen toista lasta onnistuneet helposti.

Meidän arki saattaa kuulostaa jonkin korvaan karulta, mutta sitä se ei onneksi ole. Ajanpuutetta, tekemättömiä töitä, väsymystä ja riittämättömyydenkin tunnetta sietää, kun tietää, mitä on saanut tilalle. Kaksi äärettömän rakasta ja ihanaa poikaa, mitäpä en olisi heidän takiaan valmis tekemään. Ja kuten monessa muussakin asiassa, tässäkin auttaa aika. Pojat kasvavat ja arki helpottuu, eikä aikaakaan, kun muistelen haikeudella kaivaten näitä vauvavuosia.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.