Vauvavuosi- hyviä yöunia vai imetyksen onnistumista?


  Kirjoittanut Laura

Lähestyvä äitiysloma vie ajatuksia loppu odotuksen, synnytyksen ja imetysten keskellä itse vauvavuoteen. Olen viime aikoina palannut patukan vauvavuoteen kuvia katsellen sekä vauvakirjaa selaten. Olen kaivanut esiin synnytyskertomuksen ja pohtinut todella sitä, mitä toivoisin tulevalta synnytystapa-arviolta ja sitä kautta tyttäremme syntymältä. Paljon olen myös pohtinut vauvavuotta sekä äitiysloman pituutta. Tämä todentotta saattaa olla viimeinen kerta vauvan kanssa ja haluan nauttia siitä niin pitkään kuin on mahdollista. Monesti ajatuksiin tulee myös järkisyyt ja painiskelen paljon halun ja reaalisuuden kanssa. Niin kuin totesin, ajatukset ovat viime aikoina olleet paljon patukan vauvavuodessa, ja sitä kautta olen myös miettinyt, minkälaiseksi haluaisin tulevan vuoden muovautuvan.

Olisipa neitokaisen maailmaan tulo erilainen kuin patukan oli. Kaikkien osalta synnytys ei ollut mitenkään helpoin mahdollinen. Kaikesta huolimatta minulle ei ole jäänyt huonoa fiilistä itse synnytyksestä, mutta toivoisin, että kroppani olisi valmiimpi synnytykseen. Haluaisin päästä kokemaan normaalin käynnistymisen sekä synnytyksen. Synnytystapa-arvion jälkeen olen taas hieman viisaampi, mutta voi olla, että riskien takia synnytys joudutaan käynnistämään. Sektioon en kovin mielelläni haluaisi turvautua, jos ei ole pakko. Joten toivottavasti kaikki näyttäisi vajaan kuukauden päästä hyvältä ja minulle näytettäisiin vihreää valoa alatiesynnytykseen. Suurin toiveeni olisi saada vauva heti rinnalle ja saisin viettää vauvan ensimmäiset hetket yhdessä vauvan ja mieheni kanssa. Kiputiloja tai muuten synnytyksen etenemistä en jotenkin osaa edes miettiä tai jännittää, koska olen tavallaan samassa tilanteessa kuin patukankin kohdalla. Odotan synnytystä tietyllä tavalla ensimmäistä kertaa uudestaan. En koskaan saanut yhden yhtä supistusta. Jonkun mielestä on ihan sairasta, mutta kyllä toiveisiin lukeutuu myös supistusten kokeminen.


Toivoisin, että imetys sujuisi viime kertaisia haasteita paremmin. Haluaisin tarjota vauvalle täysimetyksen. Minua ei haittaisi tarjota pulloa, mutta toivoisin isän ja tyttären ruokailuhetkien olevan minun tuottamalla ravinnolla tarjottuja, jotta korvikkeisiin ei tarvitsisi turvautua. Minulle ei ole kova ikävä sitä tuttipullojen pesurumbaa, mutta silloin tällöin pulloruokinta helpottaisi omaa arkea kummasti. Jos tuntuu, ettei omat varastot riitä, voin hyvillä mielen turvautua myös korvikkeisiin. Onhan esikoiseni niillä osittain kasvanut.
Henkisesti olen valmistautunut valvomaan öitä ja ainakin liikkeiden perusteella olisi samanlainen yökukkuja tulossa, mitä tuleva isovelikin oli. Maalailen silti varoilta vaaleanpunaisia toiveita ilmoille, että tyttömme rakastaisi nukkumista ja yöt olisivat imetyksiä lukuun ottamatta hyvä unisia. Toisaalta olen myös miettinyt, että patukka nukkui hyvin päiväunia, joten olenko valmis hieman karsimaan yöunia? Saisin päiväunien aikana omaa aikaa, jonka voisin käyttää juuri siihen mihin toivoisin. Oli se sitten siivoamista, lukemista, kirjoittamista tai töiden tekemistä, oli pienet breikit päivän aikana välillä aikamoisia henkireikiä.

Liikkuminen ja synnytyksestä palautuminen toivottavasti sujuisi yhtä mallikkaasti kuin edelliselläkin kerralla. Oli ihanaa, että pääsin nopeasti liikkeelle ja minulle ei ollut suurempia kipuja kotiin pääsyn jälkeen. Pystypäin tehty sektioarpeni ei vaivannut minua kivuilla, vaikka kaikenlaista haastetta sen kanssa olikin. Milloin hakaset ottivat kiinni vaatteisiini tai mitä nyt yhdestä kohtaan tulivat viikon jälkeen kudosnesteet ulos. Haluaisin olla yhtä reipas ja päästä liikkeelle pikaisesti synnytyksen jälkeen. Olen vakuuttunut, että siitä on ollut paljon hyötyä palautumisen suhteen. Minulla oli vielä puoli vuotta synnytyksen jälkeen paljon nestettä kropassani, mutta olisi varmasti ollut paljon enemmän, jos en olisi päässyt nopeasti vaunulenkeille ja liikkeelle. Samaa toivoisin nytkin. Olen myös päättänyt huoltaa kehoni mahdollisimman nopeasti synnytyksen jälkeen ja menen tällä kertaa aikaisemmin äitiysfysioterapeutin vastaanotolle. Tarkoitus ei ole olla mikään timmi-mimmi kuukausien jälkeen vaan saada kroppa siihen kuntoon, että pystyn treenaamaan huoletta, kun kroppani on siihen valmis.


Henkinen puoli on ollut jo odotusaikana pieni huolenaihe, mutta olen saanut käsiteltyä tuntemuksia. Hormonipiikit ovat olleet ihan omaa luokkaansa tämän raskauden aikana ja tunteita on päivän aikana tullut laidasta laitaan. Viimeinen kolmannes on ollut tasaisin ja olenkin pystynyt keskittymään odotukseen iloisin mielin, ilman turhautumista ja itkukohtauksia. Henkisesti minua lohduttaa ajatus, että oman perheeni lisäksi minulla on vahva tukiverkosto ympärilläni. Vauvaa odottaa minun lisäksi moni muukin ja tiedän, että päiväni eivät täyty pelkistä vaipoista ja päiväkotirumbasta. Minulla on mahdollisuus tehdä töitä tämänkin vauvavuoden aikana, saan jakaa ajatuksia myös blogiin ja ennen kaikkea minulla on rakas ystävä, joka viettää minun kanssani samaan aikaan äitiyslomaa ja vauvavuotta. Tukiverkon rakentaminen uudenlaiseen elämäntilanteeseen ei ole todellakaan helppoa ja siksi olenkin onnellisessa asemassa Tanjan ollessa myös vauvan ja taaperon kanssa kotona.
Kaikista eniten odotan meidän pikkuista ja minkälainen persoona hän tulee olemaan. Minkä näköinen tylleröinen hänestä kasvaa ja minkälaisia piirteitä hänelle on suotu. Onko hän saanut piirteitä sukupolvien takaa vai muistuttaako hän luonteeltaan minua vai isäänsä? Onkohan samanlainen jääräpää kuin isoveljensä, rakastaako hän musiikkia samalla tavalla kuin patukankin vai tuleeko hänestä samankaltainen pohdiskelija kuin vanhin isoveljensäkin on?


Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.