Topit & flopit


Juhannus on takanapäin ja Tanjan perheellä se meni kaupungissa aikaa viettäen. Vauvan lasketun ajan saavuttamisen takia emme uskaltaneet tehdä lainkaan juhannussuunnitelmia, joten ohjelmassa oli oman perheen kesken lähipuistoissa notkumista, Lammassaaressa ulkoilua sekä omalla takapihalla grillailua. Menihän se juhannus niinkin ja oli oikein mukavaa ja rentouttavaa, etenkin kun säät kerrankin suosivat juhannuksen juhlijoita. Vauva kasvattelee itseään edelleen vatsan uumenissa, eikä hänellä tunnu olevan mitään kiirettä ulkomaailmaan. Vaikka pääsääntöisesti olen jaksanut ihan hyvin tätä loppuajan odotusta, niin joinakin päivinä odottaminen tuskastuttaa toisia päiviä enemmän ja tuntuu, että eikö se synnytys ikinä käynnisty. Perjantai-iltana ja lauantai yönä oli jo useamman tunnin harjoitussupistuksia napakampia supistuksia, joita tuli noin 15 minuutin välein, mutta ne laantuivat jossain vaiheessa yötä. Sen jälkeen ei olekaan ollut juuri mitään tuntemuksia synnytyksen lähenemisestä, joten nyt vaan odotellaan ja odotellaan ja...no odotellaan.

Lauran juhannus meni miehen suvun mökillä ja bonuspojan synttäreitä juhlien. Juhannus meni erittäin lyhyillä yöunilla patukan heräilyjen, jatkuvan vessahädän, kapean sängyn ja valoisuuden takia. Monesti yöllisillä vessareissuilla olisi tehnyt mieli jäädä ulos ottamaan kuvia laskevat tai nousevat auringosta. Auringon värjäämä taivas ja tyyni järvi antoivat upeat puitteet kuville, mutta vähäisetkin yönunet veivät voiton. Ensimmäisen lomaviikon käynnistyessä ajatukset ovat täysin kodin laittamisessa ja olenkin haaveillut Ikeassa käymisestä. Muutamat vetokorit ja ehkä pari kynttilää odottavat ostajaansa ja onkin ihana ajatus, että minulla on päivät aikaa järjestellä kotia yksin. Mieheni ja bonuspoika ovat muutaman päivän reissussa Roomassa ja patukka on päiväkodissa, joten minulle jää paljon aikaa omille jutuilleni.


FLOPIT

Mummojen menetys (Tanja)
Kirjoitin muutama viikko sitten flopeissa jo hieman tähän aiheeseen liittyen, kun saimme tietää, että mummoni syöpähoidot eivät tehoa ja hän siirtyy saattohoitoon. Tällä viikolla tuo rakas mummoni nukkui ikiuneen ja kaikessa surussa mieleni valtasi myös helpotus siitä, että enää mummon ei tarvitse kärsiä kivuista ja hänen on nyt vihdoin hyvä olla. Vain kaksi päivää näistä uutisista saimme uusia suru-uutisia, kun viimeinen jäljellä oleva isovanhempani oli myös kaikessa hiljaisuudessa nukkunut pois. Kuolema ja elämän rajallisuus on siis pyörinyt tällä viikolla paljon mielessä ja mielen on välillä vallannut suru ja ikävä. Toisaalta molempien mummojen kohdalla surutyötä tuli tehtyä jo pitkän aikaa ennen heidän kuolemaansa, joten siinä mielessä tilanne on ollut helpommin hyväksyttävissä ja mieli on pystynyt käsittelemään surua ja tulevaa menetystä jo pitkän aikaa ennen näiden uutisten saapumista. Nyt yritän kuitenkin suunnata ajatuksia tulevaan ja vauvan syntymään. Harmikseni tiedän jo melko varmaksi, että en tule todennäköisesti pääsemään mummojen hautajaisiin, koska hautajaiset pidetään jo muutaman viikon päästä ja vauva on edelleen vatsassa. Molemmat hautajaiset ovat siis lähes 500km matkustamisen päässä, joten en tiedä olenko valmis lähtemään vastasyntyneen kanssa heti niin pitkälle automatkalle. Mikäli synnytys menee käynnistykseen, niin todennäköisesti hautajaiset ja käynnistys osuvat samalle viikonlopulle. Välillä elämä yllättää ikävällä tavalla ja sitten on vain elettävä tilanteen mukaan. Nyt vain toivon, että seuraavat uutiset ovat sitten niitä mukavia ja iloisia, uudesta elämästä kertovia uutisia.


Itikoiden festivaalit (Laura)
Olemme muutaman viikonlopun päässeet viettämään mökkeilyn parissa kesäkuun aikana. Itikoiden määrä on ollut jotain ihan uskomatonta. Itse olen perinteisesti ollut se, joka kerää ympärilleen joka ikisen hyttysen kilometrin säteellä. Hyttyskarkotetta käyttäisin paljon aktiivisemmin, jos en olisi raskaana. Raskaana ollessa ei suositella hyönteiskarkotteiden käyttöä ja olenkin tyytynyt istumaan mahdollisimman lähellä palavia karkotteita. Olen joutunut ottamaan allergialääkkeitä sekä laittamaan hydrokortisonivoidetta, koska pistosjäljet ovat olleet jälleen erittäin isoja. Innolla odotan paarma kauden alkua. Näiden viheliäisten puremiin ihoni reagoi vielä voimakkaammin ja jos paarma kerkeää nappaamaan ihosta palasen, voi olla tiedossa pahasti tulehtuva jälki. Jopa sellainen, joka alkaa märkimään. Hieman huolestuneena olen tarkkaillut myös patukan ihon reagoimista hyttysenpistoihin. Hän ei ole itse niistä miksikään, mutta jäljet ovat erittäin ärhäkän näköisiä ja paisuvat samalla tavalla kuin minunkin iholleni ilmestyvät pistokset. Patukka ei niitä itse raavi tai muutenkaan niihin reagoi, mutta olemme niiden takia antaneet patukalle allergialääkettä ja käyttäneet hydrokortisonia. Onneksi ne eivät taida liikaa kutista, näyttävät vaan ikäviltä. Ihan kuin patukalla olisi jokin rokko.

TOPIT

Pojan kerhopaikka (Tanja)
Sain tällä viikolla puhelun, että poikani voisi sittenkin aloittaa kaupungin järjestämässä kerhossa jo tänä syksynä. Tiedustelin aiemmin keväällä kerhojen ikärajoista ja sain silloin tiedon, että ikärajaa on nostettu aiemmasta 2 vuoden iästä 2,5 vuoteen, eli poika voisi aloittaa kerhon ensi vuoden tammikuussa. Nyt kerhoihin on kuitenkin tullut normaalia vähemmän hakemuksia, joten pienempien ryhmäkokojen takia heidän on mahdollista ottaa myös hieman pienempiä lapsia kerhoon mukaan. Poika aloittaa siis elokuussa kerhon, jossa hän käy 2 aamupäivänä 2,5h kerrallaan. Olen todella onnellinen, että poika pääsee testaamaan kerhossa oloa, koska hän selvästi kaipaa jo muiden lasten seuraa ja tekee todella hyvää, että hän pääsee myös harjoittelemaan ryhmässä ja muiden aikuisten ohjauksessa olemista. Kerhossa käyminen tuo varmasti mukavaa vaihtelua ja sisältöä kotipäiviin verrattuna, minkä voisi kuvitella olevan aktiiviselle taaperolle mieluinen asia. Hieman kerhon aloittaminen jännittää itseäni, mutta kuulemma kerhossa oloa voi harjoitella kaikessa rauhassa useamman viikon ajan ja tarkoituksena on edetä lapsen ehdoilla. Monet lapset aloittavat päivähoidonkin paljon nuorempana ja sopeutuvat tilanteeseen nopeasti, joten eiköhän kerhon aloittaminen tule sujumaan ihan hyvin.


Kirjojen lukeminen (Laura) 

Aika ajoin raskaalta tuntuneen kevään jälkeen on ollut ihana palata kirjojen pariin. Aloitinkin pitkän kirjapinon purkamisen dekkareiden klassikon, Lars Keplerin parissa.  Luin vajaa 600 sivua viikossa ja olipa ihana pitkästä aikaa uppoutua ihan toisenlaiseen maailmaan. Päätin, että luen kirjapinoa pienemmäksi, joka toinen-systeemillä. Käytännössä vuoroin murhia ja mysteereitä, jonka jälkeen uppoudun kevyemmän kirjan pariin. Jonkin verran pino sisältää erilaisia oppaita, erityisesti lapsiperhearjen ja työn yhdistämiseen liittyviä oppaita. Olen jonkin verran tuskastellut kevyen tekstien kirjojen kanssa, koska tuntuu, ettei ne tunnu ottavan tuulta purjeidensa alle. Kirja ei nappaa yhtä nopeasti mukaansa ja monesti menee muutama sata sivu ennen kuin olen täysin kirjassa sisällä. Helposti luovutan ja otan käteeni varman dekkarin. Nyt olen yrittänyt olla sinnikäs ja lukea jokaisen kirjan loppuun asti. Katsotaan, minkälainen saldo kesän jälkeen on kasassa ja kuinka monta dekkaria olen lukenut. Olenkohan saanut yhtään hömppäkirjaa luettua loppuun asti?

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.