Topit & flopit


Huh, hellettä! Siitä ollaan saatu nauttia toden teolla viime päivinä. Tanjan viikko on kulunut oman jaksamisen mukaan ulkoilmasta ja kesästä nauttien. Ihan tavalliseen tapaan ei meinaa loppuraskaudessa lämpöä enää kestää ja tunninkin oleskelu paahtavassa auringossa saa nopeasti melko nuupahtaneen olon. Täytyy muistaa tankata paljon vettä ja oleskella mahdollisuuksien mukaan varjossa. Onneksi meillä on ilmalämpöpumppu, joka takaa ihanan viileyden sisätiloissa, joten etenkään öisin ei ole tarvinnut helteen takia menettää yöunia (muista syistä kylläkin). Ja vaikka helle näin raskauden aikana onkin astetta raskaampaan, niin silti otan paljon mieluummin nämä ihanat lämpötilat, kuin kylmän ja kalsean kesän. Suomessa saadaan ihan tarpeeksi palella muina vuodenaikoina, joten kesällä täytyy olla lämpöä ja aurinkoa.

Kesäkuun ensimmäinen viikko on mennyt Lauran perheessä kesärytmiin siirtymisessä ja erityisesti aamut ovat olleet hankalia. Patukan päiväkodissa on siirrytty myös kesäajanhoitoaikaan, jonka johdosta aamuisin ei vastassa ole ollut tuttuja aikuisia. Joten kesänaloitus on tuntunut samalta kuin päiväkodin aloitus aikanaan; itkun sekaisin tunnelmin. Muuten kesä on mennyt töissä, jossa on katseet suunnattu uusiin tuuliin. Torstaina käväisin Turussa tekemässä mahdollisesti tulevaisuutta varten erään tärkeän kahden tunnin pyrähdyksen, mutta katsotaan tuleeko siitä mitään. Ja jos tulee, niin mitä ja milloin.

FLOPIT

Kuoleman ja syntymän ristitulessa (Tanja)
Tällä viikolla sain omaan mummooni liittyen ikäviä uutisia. Hänen syöpänsä on edennyt siihen pisteeseen, että hän ei voi enää olla kotona ja hänet on siirretty saattohoito-osastolle elämään mahdollisimman kivuttomia viimeisiä päiviä tai viikkoja. Lääkäri oli kertonut, että todennäköisesti kyseessä on enää korkeintaan kahdesta viikosta. Vaikka mummon sairastelu on ollut tiedossa ja olen ymmärtänyt, että jossain vaiheessa syöpähoidot eivät enää kyseiseen syöpään tehoa, niin onhan uutinen silti järkyttävä ja murheellinen. Tuntuu niin hurjalta kontrastilta odotella, että mahassa kasvava poika syntyisi tässä tulevien viikkojen aikana ja toisaalta taas eletään viimeisiä viikkoja ennen mummon kuolemaa. Syntymän ihme ja kuoleman lopullisuus pyörii siis vuorotellen ajatuksissa. Kurjaa on myös se, että en voi enää lähteä tapaamaan mummoa, koska matkaa hänen luokseen olisi melkein 500km ja vauva voi syntyä käytännössä hetkenä minä hyvänsä. Pääsiäisen tapaaminen jäi siis meidän viimeiseksi kohtaamiseksi. Yritän nyt pitää murheet mahdollisimman pitkään poissa mielestä, vaikka monet itkut asian osalta on jo itketty. Äitini sanoin: " Surraan kun on aika ja iloitaan uudesta, kun on sen aika." Näin se on tehtävä.


Ajankäyttö (Laura)
Viimeisen viikon aikana on kaikki ylimääräinen aikani mennyt täysin panostaessani erääseen projektiin. Se yhdistettynä tähän helteeseen ja normaaliin arkityöhön, on tehnyt sen, että olen ollut vähän loppu iltaisin. Yöt ovat menneet pyöriessä sekä hikoillessa ja patukka on viimeistään pitänyt huolen ettei kukaan nuku. Olen myös harmitellut, kuinka vähän minulla on viime aikoina ollut aikaa perheelleni tai ystävilleni. Olen kaiken aikaa yrittänyt priorisoida ja aikatauluttaa arkeani. Muutaman viikon puserrus ja sitten se on siinä vähän pidemmäksi aikaa.  Minulla on koko kesä aikaa annettavana lapsille ja miehelleni. Viimeistään äitiysvapaiden alkaessa on priorisoinnin kohteena lapseni. Tämän viikon jälkeen minulla on kuitenkin levollisempi olo ja olenkin päässyt fiilikseen, jossa työt eivät kuormita enää samalla tavalla. Sain yhden kuormittavan tekijän hoidettua pois, joten listalle ei jäänyt jäljelle kuin työjuttuja ja vapaa-aikaa. Päätin aloittaa uudella tavalla "elämän" aikatauluttamisen. Jokaiselle viikolle täytyy tehdä töihin To Do- lista, jonka avulla on helpompi hallita konkreettisesti tekemättömiä tehtäviä. On hieman stressi vapaampaa, kun näkee listalta päivittäin, kuinka hoidettavat tehtävät vähenevät. Samalla tavalla tulen kirjaamaan kalenteriin blogiin liittyvät työt, jos niitä voi siksi kutsua, sekä vapaa-ajan. Erikseen en aio laittaa aikataulua, miten vapaa-ajan käytän, mutta ainakin se on sitten merkattuna kalenteriin. Helpompi on tällä tavoin myös katkaista työn tekeminen. Toimenkuvani, kun mahdollistaa vähän turhankin paljon työn tuomista kotiin.

TOPIT



Ihana piha (Tanja)
Rakastan meidän takapihaa, sen isoa terassia ja markiisia. Aiempina kesinä pihasta nauttimista on rajoittanut melko paljon tupakoivat naapurimme, jotka ovat polttaneet meidän takapihoja yhdistävässä katoksessa. Tuon katoksen takia kaikki tupakansavu on levinnyt meidän pihan puolelle ja erityisesti markiisin alle, jos se on ollut käytössä. Emme ole myöskään voineet pitää ikkunoita, terassinovea tai myöskään kaikkia korvausilmaventtiileitä auki, koska koneellinen ilmanvaihto ilmaisee kaiken käryn suoraan meidän asuntoon. Tänä keväänä päätimme mieheni kanssa, että otamme vihdoin asian puheeksi naapureiden kanssa ja näin mieheni oli tehnytkin. Sen myötä naapurimme ovat ystävällisesti siirtyneet tupakoimaan muualle kyseisestä katoksesta ja nyt me saadaan nauttia omasta terassista ilman käryä ja sisälle tulevaa tupakansavua. Ihan mahtavaa. Etenkin, kun naapurit olivat ymmärtäväisiä tilanteen osalta ja asiasta ei tullut mielenpahoittamista tai naapurisovun rasitetta. Tällä viikolla laitoimme pojan kanssa kukkia, yrttejä, salaatteja, tomaatteja ja avomaankurkkuja kasvamaan pihojen koristeeksi. Nyt terassilla on mukavan viihtyisää, enää täytyy viritellä pojalle kuminen uima-allas, jossa hän saa polskia hellepäivinä.


Kesäloma ilman suunnitelmia (Laura)
On varmasti ensimmäinen kesä, kun meillä ei ole minkäänlaisia suunnitelmia. Tai melkein ilman minkäänlaisia suunnitelmia. Perheemme vanhimmat pojat lähtevät kahdestaan reissuun, mutta muuten loma on täysin vailla suunnitelmia. Olen aiemmin ajatellut, että pitäisi olla joku konkreettinen suunnitelma. Kesäloma on ollut mielestäni helpompi rakentaa niin. Näin on tavallaan ollut jotain odotettavaa, eikä kesä ole mennyt kokonaan kotona möllöttäessä. On suunniteltu tarkasti, milloin vierailemme missäkin, koska olemme milläkin mökillä ja koska olisi hyvä aika palata kotiin. Jokaisena kesänä olemme ottaneet mieheni kanssa kahdenkeskistä aikaa ja matkustaneet tai tehneet jotain yhdessä. Viime vuonna olimme Tammerfesteillä, joka taisi olla ensimmäinen pidempi pätkä pois patukan luota yhtä aikaa. Tänä vuonna yritämme juhlistaa kahden kesken hääpäiväämme, jonka mahdollistaa syntymäpäivälahjaksi saatu lahjakortti. Tämä tosin on alustava suunnitelma ja se saattaa vielä elää sen mukaan saammeko patukan hoitoon ja onko suunnitellussa paikassa vielä silloin vapaita huoneita. Kaiken kaikkiaan on oikeastaan ollut erittäin rentouttavaa ensimmäistä kertaa suunnitella kesälomaa ilman suunnitelmaa. Tehdään mitä huvittaa ja lähellä kotia. Lähestyvä laskettuaika rajaa lomamahdollisuuksia, minkä koen tällä kertaa olevan vain positiivinen asia.


Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.