Raskausviikon 40 neuvola ja kuulumisia

Kirjoittanut Tanja


Niin se aika on vain kulunut, että tänään ollaan saavutettu tämän raskauden laskettu aika. Vauvaa ei näy eikä kuulu, eikä juuri nyt ole mitään sen suuntaisia tuntemuksiakaan, että jotain olisi tapahtumassa. Huomaan kallistuvani koko ajan enemmän ja enemmän siihen ajatukseen, että vielä täytyy odotella pari viikkoa ja sitten synnytyksen käynnistämisen kautta saadaan pienokainen vihdoin maailman. Tietenkään en voi tietää, mitä seuraavien kahden viikon aikana tulee tapahtumaan, mutta ehkä pahin malttamattomuus on nyt hellittänyt ja tiedän, ettei enää kuitenkaan mene kauaa. Ja onhan tässä on hyvin aikaa sillekin, että synnytys käynnistyisikin spontaanisti, eikä ikinä voi tietää, milloin tuo hetki on edessä.

Viime päivien vointi on vaihdellut todella paljon. Toisina päivinä tuntuu, että jaksaa puuhastella aika lailla normaaliin tahtiin, kun taas toisina päivinä väsymys ottaa todellisen niskalenkin. Ehkä noista kahdesta se väsymys on ollut päällimmäisenä tuntemuksena ja lepohetkiä on täytynyt ottaa normaalia enemmän. Onneksi mies on ollut jo tämän viikon lomalla, joten hän on ottanut enemmän vastuuta esikoisen hoitamisesta ja olen saanut ottaa tavallista enemmän aikaa itselleni. Väsymyksen lisäksi orastava päänsärky ja huonovointisuus on ollut läsnä lähes päivittäin, en tiedä johtuuko helteestä vai mistä, mutta olo muistuttaa monesti hieman alkuraskauden kuvotusta.

Keskiviikkona oli raskausviikon 40 neuvolakäynti ja mikäli vauva ei ole vielä ensi viikolla syntynyt, niin viikon päästä on vielä yksi ylimääräinen neuvola ennen mahdollista yliaikaiskontrollia. Neuvolassa vauvan voinnin todettiin olevan hyvä. Sydänäänet olivat normaalit, sf-mitta oli kasvanut taas muutamalla sentillä ja terveydenhoitajan arvion mukaan vatsassa kasvaa keskikokoinen lapsi. Oma paino ei ole tässä loppuraskaudessa juurikaan enää noussut ja lisäystä kahdessa viikossa oli tullut 500g. Nyt laskettuun aikaan mennessä painoa on koko raskauden aikana kertynyt 10,8kg ja se tuntuu itsestäni edelleen oikein sopivalta määrältä.


Kaksi viikkoa sitten vauvan pää ei ollut vielä kiinnittynyt kunnolla ja kuulemma toisen lapsen kohdalla kiinnittyminen voi tapahtua vasta synnytyksen aikana. Nyt vauvan pää oli kuitenkin napakasti kiinni lantiossa, eikä terveydenhoitajani mukaan liikkunut lainkaan kuten vielä edellisellä kerralla, joten pientä edistystä sen suhteen oli tapahtunut. Viime aikoina nivuskipua ja inhottavaa vihlontaa onkin ollut aiempaa enemmän ja öisin saa ravata useaan kertaan vessassa, joten ehkä se johtuu juurikin tuosta pään kiinnittymisestä.

Kaikki oli siis niin kuin pitääkin. Neuvolan tilojen kuumuus ja huono ilma sai vain itselleni aikaiseksi todella huonon olon, minkä takia minua alkoi pyörryttää muutamaan otteeseen. Jouduinkin menemään vastaanotolla pariin kertaan makuulleni, kun silmissä alkoi näkyä palloja ja kaikki pyörtymistä ennakoivat oireet alkoivat voimistua. Olen elämäni aikana pyörtynyt verikokeissa lukuisia kertoja, joten tiedän tarkalleen miltä juuri ennen pyörtymistä tuntuu ja siinä vaiheessa on vain fiksuinta mennä äkkiä makuulleen, että pysyy vielä tajuissaan. Veden juomisella, terveydenhoitajan kahvihuoneesta tuomilla karkeilla ja ikkunasta virranneella raittiilla ilmalla olo alkoi vihdoin normalisoitua ja terveydenhoitajani uskalsi päästää minut lähtemään kotia kohti. Kävin vielä varmuuden vuoksi hakemassa neuvolan viereisestä kaupasta syötävää ja juotavaa, jotka söin kaikessa rauhassa ennen kotiin autoilua. Olenkin nyt yrittänyt juoda vielä aiempaa enemmän ja välttelen helteessä pitkiä aikoja olemista, se selvästi alkaa käydä voimille loppuraskauden rasituksen kanssa.


Väsymykseen on viime aikoina vaikuttanut myös huonosti nukutut yöt. Levottomien jalkojen oireilu on nyt yhtäkkiä pahentunut ja muutenkin on ollut todella vaikeaa nukahtaa, vaikka iltaisin olo onkin tuntunut väsyneeltä. Useampana yönä olen valvonut aamuyölle asti, kun uni ei vain millään ota tullakseen. Onneksi olen voinut aamuisin nukkua pidempään, kun mies on herännyt pojan kanssa ja he ovat yleensä lähteneet aamupalan jälkeen puistoon leikkimään, jotta olen saanut rauhassa nukkua pitkään. Se on ollut todellinen pelastus ja olen jopa muutaman kerran selvinnyt päivistä ilman päiväunien nukkumista.

Harjoitussupistuksia ja pientä alaselän jomotusta on ollut aika ajoin, mutta ei mitenkään erityisen paljon. Mielestäni tällä hetkellä ei ole oikeastaan minkäänlaisia selviä merkkejä siitä, että synnytys olisi käynnistymässä tai lähenemässä. Ei auta siis kuin odottaa ja jännittää, miten tulee käymään. Varmaa on kuitenkin, että enää pari viikkoa ja pääsen ihastelemaan rakasta poikaamme.

2 kommenttia

  1. Sitten ei muuta kuin seksiä, kuminauhajumppaa ja syväkyykkyjä kehiin �� Näiden jälkeen mä jouduin lepoon ettei oma beibi syntyisi nyt liian aikaisin �� Voimia!❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mihinkään näihin ei tarvinnut turvautua, kun vauva onneksi tajusi syntyä ilman sen kummempia toimenpiteitä. Enkä toisaalta olisi kyllä varmaan mitään näistä kolmesta kyennyt sen pallomahan ja liitoskipujen kanssa tekemäänkään. :D -Tanja

      Poista

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.