Raskausviikko 31

Kirjoittanut Laura

Vihdoin koitti odotettu neuvola kahden kuukauden odotuksen jälkeen. Tiedän jo kokemuksesta, että meidän aamumme voivat olla mitä tahansa, joten päätin edellisenä iltana, että tekisin kaikki tarvittavat mittaukset jo kotona. Patukan aamut ovat mitä sattuu ja jotenkin tuntuu, että niinä aamuina, kun minulla on heti aamusta menoa, on meillä aina kiire. Minulta löytyy kotoa kaikki tarpeellinen kaikkiin neuvolassa tehtäviin mittauksiin, joten tein ne heti aamusta. Pistin tulokset muistiin ja keskityin seuraavaksi kahvinjuontiin. Onneksi kesällä ei tarvitse pukea lasta ulkovaatteisiin, näin ollen lähdöt ovat paljon nopeampia kuin talvisin. Heitin patukan päiväkotiin ja lähdin itse kohti neuvolaa.
Neuvolassa ei ollut aluksi minun lisäkseni ketään muuta. Istuin yhteen kolmesta aulasta ja jäin odottamaan vuoroani. Seuraavat neuvolaan tulijat olivatkin minulle tuttuja ja sain jutteluseuraa patukan päiväkotiryhmäläisen äidistä. Juteltiin siinä niitä näitä raskaudesta ja kesällä odottamisesta. Helle nyt tulee ensimmäisenä keskustelunaiheeksi, koska kyllähän se saattaa tehdä olon aika tukalaksi. Yritimme molemmat hakea positiivisia puolia kesällä odottamisesta ja onneksi niitä taitaa olla kuitenkin enemmän kuin niitä negatiivisia.


Itse odotin neuvolakäynniltä eniten tietoa vauvan asennosta. Olisiko omat tuntemukset osuneet oikeaan ja vauva olisi jo pää alaspäin. Minulla on ollut jo kuukauden päivät sellainen olo, että tyttäremme yrittää raivata itselleen tilaa lonkkani läpi. Tämä ei tietenkään ole kovin mukava tunne ja puskeminen ja painaminen säteilevät koko oikeaan jalkaani. Liikkeet olen jo pitkään tuntenut vatsani yläosassa ja monesti onkin tuntunut siltä, ettei tiettyjä alusvaatteita voi enää käyttää. Rintaliivien alaosa painaa ikävästi masua eikä vauva tykkää tästä. Olenkin suosiolla pyrkinyt käyttämään urheiluliivejä tai muutamia vanhasta takaa olevia imetysliivejä. Nyt kuitenkin huomaan monen näistä jäävän pieneksi ja alan olemaan tukalan tilanteen edessä, jossa pitää punnita jo uusien liivien ostoa. Olen tosin tässäkin yrittänyt miettiä tulevaa ja olen jo valmiiksi katsellut imetysliivejä. Harmillisesti ongelmaksi muodostuu edelleen oikean koon tilaaminen, koska laskettuun aikaan on vielä muutama kuukausi ja koko saattaa muuttua vielä moneen otteeseen.


Neuvola sujui totutuissa merkeissä. Ensin kirjaten ylös mittaustuloksia, jonka jälkeen juteltiin yleisesti voinnista. Kerroin silloin tällöin vihlottelevasta selästä sekä huimauksesta, jota olen silloin tällöin potenut. Jatkoin samaan hengenvetoon, etten koe selkäsäryn rajoittavan kuitenkaan tekemistäni. Selkäsärkyihin vaikuttaa paljon missä asennossa nostelen tavaroita sekä kuinka paljon joudun seisomaan päivittäin. Huimaus on vaivannut minua muutaman viikon ja on kulkenut melkeinpä käsi kädessä matalien verenpainearvojen kanssa. Vaikka sitä ei uskoisi, vaikuttaa verenpaineeseeni erittäin paljon veden määrä. Erään erittäin haastavan huimauspäivän päätteeksi mietin mikä avuksi. Juttelin Tanjankin kanssa ja totesimme, että minun olisi syytä juoda päivisin enemmän vettä. Muutamien seuraavien päivien aikana kiinnitin huomiota vedenmäärään ja huimaus hävisi sen päivän aikana. Olin positiivisesti yllättänyt siitä, kuinka paljon veden määrä voikaan vaikuttaa verenpaineeseen. Eli vinkkinä; jos sinulla on kovin matalia verenpainearvoja, kannattaa miettiä nesteytystä päivän aikana.


Kapusin tutkimuspöydälle ja pääsimme vihdoin toteamaan vauvan asentoa. Terveydenhoitajani mittasi sf-mitan ja kirjasi tiedot ylös. Hän tutki vatsani ja esitti tarkentavia kysymyksiä liikkeiden paikoista. Olin hänelle myös maininnut lonkkakivuista, jotka vahvistuivat oikeiksi. Vauva on masussani jo pää alaspäin, mutta on vielä sen verran vinossa, että pää painaa osittain minun lonkkaani. Olen välillä tunnistanut vauvan hikan, koska se tuntuu erittäin alhaalla, joka voisi viitata siihen, että asento on synnytystä ajatellen oikea. Terveydenhoitajani mukaan vauva on selkä minun selkääni vasten ja peppu on oikealla puolella vatsaani. Tyttäremme on siis täsmälleen samassa asennossa tällä hetkellä, jossa patukkakin oli tässä vaiheessa. Terveydenhoitajani varoitteli vielä viikoista ja vauvan mahdollisuudesta kääntyä. Tilaa riittää vielä ja täytyykin vain toivoa, ettei neitokainen päätä enää kääntyä. Patukan raskaudessa pääsin ylimääräiseen ultraan poliklinikalle, koska patukan epäiltiin olevan väärinpäin. Tämä todettiin kuitenkin vääräksi tiedoksi; peppu oli niin pyöreä, että sitä luultiin pääksi. Tyttömme sydänäänet olivat kohdillaan ja oli ihana uppoutua kuuntelemaan laukkaavaa ääntä. Ei enää kauan, että näkisimme tuon pienokaisen.



Lopuksi kävimme jo hieman läpi synnytystä ja omia toiveitani, joita olemme kyllä jo aikaisemminkin käyneet läpi. Seuraava käyntini ei ole normaali lääkärinkäynti neuvolassa vaan olemme saaneet ajan synnytystapa-arvioon. Tämä on automaattinen varotoimenpide kaikille niille synnyttäneille, joilla on takana sektio. Sektion jälkeen on erilaisia riskejä synnytykseen ja loppuodotukseen liittyen, joten niitä on hyvä käydä katsomassa, kun vauva on täysiaikainen. Minulle on jäänyt patukan synnytyksestä hyvä fiilis, vaikka kaikki ei todellakaan mennyt niin kuin olisi tarkoitus. Toiveeni olisi alatiesynnytys, mutta en halua ottaa samaa riskiä, joka patukan kanssa kävi. Patukan kohdalla, kun lopulta selvisi, ettei hän olisi ikinä selvinnyt normaalista alatiesynnytyksestä. Haluan tämän käydä vielä läpi synnytystapa-arviossa ja olemme päättäneet toivoa käynnistystä lähellä laskettuaikaa. Tämä siitä syystä, että patukan raskauden loppuvaiheessa istukka ei ole toiminut käytännössä ollenkaan ja patukka on joutunut käyttämään kaiken oman rasvavarantonsa masussani. Terveydenhoitajani mukaan he tulevat varmasti kuuntelemaan minua ja meidän toiveitamme arvion koittaessa, ottaen huomioon viimeisen synnytyksen. 


Kotiin päästessäni oli hauska hieman vertailla patukan raskauden aikaista neuvolakorttia ja tämän hetkistä tilannetta. Monet ihmettelevät masuni kokoa ja lasketun ajan suhdetta, mutta kortteja lukiessani voi todeta, että olen ollut ihan samankokoinen patukankin raskaudessa. Sf-mitta on täsmälleen sama kuin patukasta näillä viikoilla, painoni on 100g enemmän kuin patukan raskaudessa, ja verenpaineet ovat samansuuntaiset kuin edellisessäkin raskaudessani. Seuraava käynti onkin synnytystapa-arvio, kun patukan syntymäpäivä on muutaman päivän päässä ja laskettuun aikaan on kuukausi aikaa. Jännittävää, on tosissaan aika ehkä hankkia jotain vaaleanpunaista.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.