Kuukauden nosto: "No jokos teille on kohta perheenlisäystä tulossa?"

Kerran kuukaudessa nostamme yhden vanhan postauksen arkistojemme kätköistä ja julkaisemme sen uudestaan blogissamme. Tunnistat sen otsikossa olevasta "Kuukauden nosto"- maininnasta. Tänään julkaistava teksti on julkaistu blogissamme ensimmäisen kerran 7.5.2018.


En tiedä onko olemassa sellaista pariskuntaa, joka ei joskus olisi törmännyt kyselyihin perheenlisäyksestä. Olimme mieheni kanssa yhdessä melkein 8 vuotta, ennen kuin päätimme yrittää lasta ja kyllähän niihin vuosiin on mahtunut yksi, jos toinenkin kysely mahdollisesta perheenlisäyksestä ja vauvahaaveista. Oma äitini on ehkä ollut se pahin kyselijä etenkin suhteen alkuvuosina. Meidän lähisuvussa kun on ollut tapana perustaa perhe melko nuorella iällä, joten sama oletusarvo koski tietenkin myös minua ja miestäni. Joitakin vuosia vastailin kiltisti noihin kyselyihin, kunnes jatkuva kysely alkoi jo ärsyttää. Etenkin, kun itsestä vauva-ajatus tuntui vielä niin kovin kaukaiselta, joten oman äitini vauvahaaveiden elättely tuntui turhan ennenaikaiselta. Jouduinkin jossain vaiheessa toteamaan hänelle, että asia ei ole ihan hetkeen ajankohtainen ja kerron kyllä, kun tilanteeseen tulee muutosta. Siihen jäi ne vauvakyselyt useammaksi vuodeksi.

Sen jälkeen vauvakyselyitä on tullut satunnaisesti joiltakin työkavereilta ja ystäviltä. Olen kuullut, että jotkut pitävät kyselyjä perheenlisäykseen liittyen erittäin epäkohteliaana käytöksenä ja onhan siinä omat riskinsä. Lapsihaaveet ovat useimmille melko henkilökohtaisia asioita, eikä niistä välttämättä puhuta kovin suoraan edes läheisten ystävien kanssa. Itse en sen kummemmin ole koskaan mieltäni pahoittanut, vaikka asiaa on kovin suoraankin minulta kysytty. Ennen esikoista olen kuitannut asian toteamalla, että kyllähän niitä lapsia jossain vaiheessa haluaisin, mutta en tiedä milloin on sopiva hetki. Useimmiten kyselijät ovat tyytyneet vastaukseeni, eikä asiaa ole tarvinnut sen kummemmin selitellä.


Vaaranpaikka vauvakyselyihin liittyy mielestäni siihen, että koskaan ei voi tietää, onko kyselyn kohteena oleva jo vaikka vuosia yrittänyt lasta, mutta syystä tai toisesta se ei ole onnistunut. Ei voi tietää, vaikka takana olisi lukuisia keskenmenoja ja silloin hyvälläkin tarkoitetut kyselyt voivat tuntua äärettömän pahalta. Pienellä huumorilla heitetyt kommentit lastensaantiin liittyen voivatkin olla kommentin kohteen mielestä todella loukkaavia, joten siksi joskus on vain parempi pitää uteliaisuutensa kurissa ja jättää etenkin hauskoiksi tarkoitetut kommentit möläyttämättä. Muutamia kertoja olenkin tuntenut vahvaa myötähäpeää joitakin utelijoita tai asiaa kommentoivia kohtaan. Viimeisin tapahtui tilanteessa, jossa lapseni oli erään itseäni hieman vanhemman lapsettoman naisen sylissä ja joku vieressä kommentoi nauraen lastani pidelleelle, että "varo vaan ettei iske vauvakuume". Hiljaa mielessäni mietin, että toivottavasti lastani pidelleellä naisella on ihan oma valinta olla lapseton, muuten huumorilla heitetty kommentti on voinut tuntua kaikkea muulta kuin hauskalta.

Itse olen pyrkinyt välttämään tuon "no jokos teille on perheenlisäystä pian tulossa" -kysymyksen kysymistä. Tiedän, että moni pitää todella urpona käytöksenä lapsihaaveista kyselyn ja siksi vaikka joskus onkin mieli tehnyt kysyä, niin olen ennemmin pitänyt suuni kiinni. Mielestäni se on kuitenkin jokaisen henkilökohtainen asia ja jokainen saa itse päättää, haluaako asiasta keskustella. Ainoastaan silloin olen saattanut heittää vastakysymyksen takaisin, jos joku on asiaa ensin minulta tiedustellut. Silloin koen "oikeudekseni" myös kysyä asiaa kysyjältä.


Ennen esikoista harmittelin ajoittain sitä, että vauvahaaveista puhuminen on ainakin meidän ystäväpiirissä ollut kovin vähäistä. Jokainen on halunnut pitää asian omana tietonaan, joten välillä vertaistuen saaminen omiin pohdintoihin tuntui hankalalta, koska aihetta on kovin vaikea lähteä avaamaan. Esikoisenkin kohdalla pidimme yrityksen tulla raskaaksi täysin omana tietonamme, koska emme voineet tietää kuinka kauan raskautumisessa tulisi menemään ja oli helpompi, ettei kenelläkään "ulkopuolisella" ollut turhia odotuksia asian suhteen, eikä tarvinnut vastailla "joko on tärpännyt" kysymyksiin. Vasta ensimmäisen raskauskolmanneksen jälkeen tuntui hyvältä ajankohdalta kertoa muille, että meille on tulossa vauva. Tuntuukin, että lapsihaaveiden ja alkuraskauden yllä roikkuu aikamoinen salaisuuksien verho. Ehkä sen raottamista vältellään siksi, että tilanteeseen liittyy paljon epävarmuutta ja pelkoja, kysymyksiä joihin kenelläkään ei ole varmoja vastauksia ja vasta aika näyttää, miten raskaaksi tulemisen ja raskauden jatkumisen suhteen käy.

Nyt esikoisen syntymän jälkeen olen taas useammin kohdannut tuon tututun kysymyksen, kun useat ovat tiedustelleet, että missä vaiheessa haluaisimme saada toisen lapsen. Suomalaiseen perheidylliin kun kuuluu kaksi lasta, joten onkin oletusarvona, että myös me toisen haluamme. Tuntuu myös, että ihmiset pitävät nyt esikoisen jälkeen kysymystä turvallisempana, koska ilmeisesti ajatellaan, että toisen lapsen saaminen on itsestäänselvyys, kun on jo kerran tullut raskaaksi. Näin ei kuitenkaan ole ja mielestäni sekin on hyvä kysyjien muistaa.

Mitä mieltä te lukijat olette, onko vauvahaaveista ihan ok kysellä vai pitäisikö aiheesta keskustelun aloittaminen jättää jokaisen omaksi tehtäväksi?

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.