Ylipainoinen ja raskaana

Olen miettinyt paljon tämä tekstin kirjoittamista, oikeastaan jo sieltä plussasta asti. Tämä on minulle haastava aihe kirjoittaa, koska en ole kokenut asian suhteen suurta epävarmuutta tai ahdistusta, mutta onhan tämä minua mietityttänyt paljonkin. Ennen kaikkea olen pohtinut vauvan hyvinvointia ja omaa jaksamistani; kuinka ennen raskautta ollut ylipaino vaikuttaa raskausaikana. Vaikka minulla oli ylimääräisiä kiloja patukan raskauden alussa, on tässä raskaudessa niitä ollut alussa vielä ensimmäistä raskautta enemmän.
Olen ollut onnekas, koska kuulun niihin onnellisiin, joihin ei ylipaino ole vaikuttanut raskautumisen suhteen. Olen kummassakin tapauksessa raskautunut yllättävän helposti, vaikka patukan raskaus lasketaan olevan jo toinen raskauteni. Itse en osaa vieläkään ajatella kesken menneestä raskaudesta niin, että olisin ollut oikeasti raskaana. Se oli sitä kaikista haavoittuvaisinta aikaa, kun raskaus meni kesken 5+2 viikoilla. Ilolla saatu plussa muuttui suruksi ja olinkin jo aivan varma, että en saisi lapsia koskaan tuon varhaisen keskenmenon takia. Mieheni yritti rauhoitella minua ja ajan myötä ymmärsin, kuinka yleisiä tuollaiset varhaiset keskenmenot olivatkaan. Mietin silloin painoani ja sen vaikutuksia keskenmenoon, vaikka se ei välttämättä olisikaan ollut keskenmenon syy. Keskenmeno on oma prosessinsa, jonka jokainen sen kokenut käy omalla tavallaan läpi, oli siihen johtaneet syyt mitkä tahansa. Mieheni kanssa kävimme keskenmenon läpi ja ajattelimme, että luonto hoitaa asiat omalla tavallaan ja siihen pitää vain luottaa. Emme puhuneet kovin monellekaan läheiselle keskenmenosta, koska emme olleet vielä itse raskaudesta siinä vaiheessa kertoneet kenelläkään. Otin töistä yhden vapaapäivän kramppien ja vuodon takia, jotka hyvin nopeasti muuttuivat normaaliksi kuukautisvuodoksi. Välissä ei tullut yhtäkään kiertoa, vaan seuraavasta kierrosta raskauduin patukasta, joka nyt on kohta kaksivuotias.


Oma painoindeksini luokittelee minut merkittävistä ylipainoisiin, vaikka en sitä itse koe noin radikaalisti. Tiedän toki olevani ylipainoinen, mutta korostavat sanat tekevät minusta mielessäni isomman eikä tämä siis kuvaa mielestäni tilannettani realistisesti. Mutta näin painoindeksiluokittelun mukaan asia menee. Ne harvat kenen kanssa olen painostani keskustellut, ei nimittäin ole minusta mikään perinteinen keskustelunaihe, ihmettelevät painoani.
Naistalo.fi sivut kertovat faktatietoa ylipainoisten ja lihavien naisten odotuksesta ja ylipainon tuomista riskitekijöistä raskauteen liittyen. Olen kohta viimeisellä kolmanneksella ja minulla on epäilty jo kaikenlaisia mahdollisia ylipainoon liittyviä raskauden riskitekijöitä, mutta kaikki on toistaiseksi todettu turhaksi. Minulla on epäilty pre-eklampsiaa, johon on ylipainoisilla kohonnut riski sairastua. Epäily tuli viime kertaisella neuvolakäynnilläni, kun verenpaineeni olivat koholla. Nyt olen verenpaineitani seuraillut ja ne ovat tuon käyntikerran jälkeen olleet aivan normaalit. Tai siis minulle normaalit, mikä tarkoittaa minun kohdallani alhaisia verenpaineita.
Koska ylipainoni ylittää tuon painoindeksi arvon 30, tarkoittaa se kunnassamme automaattisesti sokerirasitukseen joutumista. Itse olin jo raskauden alussa päättänyt, että haluan ehdottomasti mennä joka tapauksessa rasitukseen. Jos terveydenhoitajani ei olisi automaattisesti kirjoittanut minulle lähetettä, olisin sen joka tapauksessa vaatinut. Olen itsekin tiedostanut riskit ja pyrin kaikin mahdollisin keinoin suojaamaan turvallisen raskauden painostani huolimatta. Minulla oli täydelliset sokeriarvot enkä tälläkään kertaan saanut raskausajandiabetes tuomiota.

Raskaus ylipainoisena tuo omia haasteita mielen ja henkisen hyvinvoinnin kanssa. Fyysisesti olen voinut erittäin hyvin kummankin raskaudenaikana, vaikka toisessa raskaudessa oma fyysinen jaksaminen on ollut eri tavoin koetuksella ja olenkin joutunut jonkin verran hidastamaan tahtia. Mutta en ole joutunut vuodelepoon, olen voinut tehdä töitä normaaliin tapaan ja koti on pysynyt siistinä arjen muiden askareiden lisäksi. Fyysinen tekeminen ja sen rajoitukset eivät raskausaikana todellakaan liity täysin ylipainoon tai lihavuuteen vaan ovat samalla tavalla yksilöllisiä asioita kuin se masussa kasvava vauvakin. Eniten olen pohtinut alkuraskaudessa omaa ulkonäköäni ja painonnousua tämän raskauden aikana. Olen nyt viikolla 26 ja painoni on tähän mennessä noussut alkupainoon nähden noin 2 kg. Olen ollut tähän tyytyväinen tiedostaen kuitenkin sen vielä nousevan reippaasti. Ensimmäisen raskauden loppupainoon on matkaa vielä kahdeksan kiloa, joten toivon sen olevan suunnilleen samoissa lukemissa tämänkin raskauden kanssa. Ensimmäisessä raskaudessani viimeisen punnituksen painolukemat olivat huikeat ja yhteensä raskaudessani tuli ylimääräisiä kiloja 16, joista oli jäljellä 6 kiloa siinä vaiheessa, kun raskauduin uudestaan. Ei mitenkään imartelevia lukemia, mutta näillä mennään.


Mietin paljon sitä, että erottaako kukaan minun raskauttani, koska onhan minulla ollut jo entuudestaan sen verran mahaa. Itsekin katsoin välillä itseäni peilistä ja pohdin, että mikä on läskiä ja mikä vauvaa. Koska uskaltaa laittaa päälle niitä raskausajanvaatteita ilman, että näkee jonkun ilmeestä, että vastaantulija miettii, onko kyseessä vauva vai maha. Se on ikävää ja vaikuttaa varsinkin alkuraskaudessa omiin fiiliksiin. Töissä pyrin välttelemään mahdollisimman pitkään raskausvaatteita tai kiristäviä tai masua korostavia vaatteita. Joskus reippaasti ensimmäisen kolmanneksen jälkeen uskalsin jo pukeutua juuri niin, kun halusin. En tiedä oliko moni kohtelias vai muuten vaan päätti pohtia itsekseen kasvavaa mahaani, koska kukaan ei udellut tai katsonut mitenkään erikoisesti. Ja kyllä mahani oli omasta mielestäni jo siinä kohtaa kasvanut aika lailla. Tunsin jo pieniä saippuakuplamaisia liikkeitä ja oli hirveää ajatella, että jonkun mielestä olin vain lihonut. Hitto, miten inhottava fiilis. Tunteesta pääsi hieman eroon, kun viimein kertoi olevansa raskaana. Hetkessä ihmisten katseet ja ihmettelyt muuttuivat hymyiksi ja onnitteluiksi. Sukupuoli utelut ja lasketun ajan kyselyt yleistyivät ja raskaus alkoi tuntua omalta ja ihanalta. Olinkohan vain ajatellut kaiken päässäni?


Miksi minulta ei viime kerralla otettu SF-mittaa ollenkaan? Tanjalta se otettiin jo tässä vaiheessa. Ja nolous ylipainosta alkoi hiipiä mieleen; " Eikö sitä pystytä minulta ottamaan, koska minulla on siinä edessä niin paljon kaikkea muuta?" Ahdistaa ja *ituttaa. Kuka käski olla tässä tilanteessa ja miksi en saanut aikaiseksi yrittää vielä vähän enemmän, ei se olisi paljon vaatinut ponnisteluja. Yritin ajatella positiivisesti ja mietin, olisiko terveydenhoitajani mahdollisesti unohtanut ottaa sen mitan. Onneksi tajusin tunnehöyryissäni kurkata patukan aikaista äitiyskorttia ja sieltä löysinkin vastauksen, ettei minulta patukankaan aikana ollut otettu SF-mittaa tuossa vaiheessa. Se oli otettu vasta seuraavalla kerralla, joka nyt toisessa raskaudessa on vasta paljon myöhemmin, koska uudelleen synnyttäjillä on yksi käynti vähemmän kuin ensisynnyttäjillä. SF-mitan ottaminen taitaa olla vaan käytäntö eikä liity ylipainooni millään tavalla. Ylipainon vaikutusta stressasin myös ultrien aikana, koska olin tietenkin lukenut, että ylipaino saattaisi vaikuttaa ultran näkyvyyteen. Kumpikin ultra olikin haasteellinen näkyvyyden kanssa, mutta ne eivät johtuneet ylipainostani vaan sektioarvestani, joka menee keskellä vatsaani, alushousurajasta napaan asti.

En ole koskaan kokenut ongelmia painoni kanssa siinä määrin, että olisin sen takia joutunut ongelmiin terveyteni kanssa tai luopumaan jostain. Minun ei ole ollut tarvetta rajoittaa tekemistäni ja olen aina jaksanut leikkiä ja touhuta lasten kanssa. Olen vanha kilpaurheilija ja tiedän tasan tarkkaan riskitekijät ja pitkälti mitä kaikkea minun pitäisi tehdä, jotta pääsisin normaalipainon rajoihin. Arvoni ovat olleet aina hyvät, minulla ei ollut ongelmia verenpaineiden tai kolesterolien kanssa. Verensokerit ovat olleet normaalit eikä minulla ole ollut liikkuvuuteen vaikuttavia ongelmia. Yritän syödä mahdollisimman normaalista ja kiinnittää huomiota monipuoliseen ravintoon ja välttää herkkuja. En ole koskaan kuitenkaan ollut tyyppi, joka kieltäisi itseltään täysin jonkun ruuan tai herkun. Pääsiäinen, vappu ja sen ympärysviikot ovat menneet herkutellessa, mutta senkin olen sallinut itselleni. Osa normaalia elämää, kunhan muuten syö tavalliseen tapaan. Olen aika tarkka, että söisin säännöllisesti ja olenkin omasta mielestäni päässyt erittäin hyvin kiinni rytmiin " 5 ateriaa päivässä".


Entä sitten raskauden jälkeen, mitä meinaan tehdä? Ajatuksena on antaa kropan palautua rauhassa ja liikunnan pariin yritän palata mahdollisimman pian, kuitenkin kroppaa kuunnellen. Tärkeintä on yleiskunnon saaminen ja painoon keskitytään sitten myöhemmin. Aloittelen varmasti liikunnan pariin palaamisen vaunulenkkien ja vanhojen äitiysfysioterapiasta saatujen ohjeiden avulla. Käytännössä tämä tarkoittaa lantionpohjalihasten ja keskivartalolihasten herättelyä ja vahvistamista sekä rauhallisia kävelylenkkejä, joiden tempoa ja rasittavuutta lisätään oman jaksamisen mukaan. Oma tarkoitukseni olisi löytää joku pilates- tai joogaryhmä, jossa pääsisin käymään viikoittain. Tätä minulle suositeltiin jo viimeksi äitiysfysioterapeutin toimesta ja yritän tätä tällä kertaa toteuttaakin. Olen ryhmäliikuntatyyppi ja kovasti toivoisin, että voisin tämän "harrastuksen" pariin myös palata sen mukaan, mitä perhearki antaa myöden. Joku hikitreeni olisi parasta, sellainen treeni, jossa hengästyisi ja saisi hienpintaan. Olisiko turvallisin keino aloitta ehkä spinning? Vaikka liikkuminen on tärkeä osa palautumista, ei se yksin tiputa painoa vaan se tarvitsee tuekseen oikeanlaiset ruokailutottumukset ja tarvittavan määrän ruokaa. En aio ottaa painonpudotuksesta stressiä, imetystaipalekin kertoo paljon, miten paino lähtee sitten tippumaan ja kuinka paljon edessä on töitä.
Vaikka olisit minkäkokoinen odottaja tahansa, toivoisin, että jokainen voisi nauttia raskaudestaan ilman turhaa ahdistusta. Raskaus on lyhyt aika elämässä, josta pitää jokaisen saada nauttia ja iloita. Se on ihanaa aikaa, vaikka vaaka näyttäisi minkälaisia lukemia tahansa. Eikä ylipaino aina tarkoita tummia pilviä raskauden ylle, ei se minullakaan ole mennyt niin. Raskauduin ensimmäisestä täydestä kierrosta, sen jälkeen, kun päätimme, että toinen saa tulla, jos on tullakseen. Raskaus on sujunut mallikkaasti eikä minulla ole todettu minkäänlaisia haittatekijöitä ylipainostani huolimatta. Huoli ja murhe jättää raskausaikaan ikävän sävyn, joten iloitse; kohta sylissäsi tuhisee pieni ihme.


Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.