Topit & flopit

Kevätväsymyksen läsnäolo on ollut käsinkosketeltavaa Lauran perheessä ja viikko on mennyt aika pitkälti selviytymiseen. Bonuspojan lähenevä kesäloma on aiheuttanut pojassa koomailua ja kotiin tultaessa on milloin löytynyt pöydältä melkein täysi maitotölkki ja milloin yläkerrassa on ollut kaikki valot päällä. Poikkeavat koulupäivät ja erilaiset retket ovat viimeisten kouluviikkojen teema ja saa nähdä, kuinka tarpeeseen loma oikein tuleekaan. Omat päivät ovat olleet niin kiireisiä, että kotiin pääsyn jälkeen olen katsellut monesti kelloa ja miettinyt, että koska voi oikeasti mennä jo nukkumaan. Vauvan liikkeet ovat voimistuneet hurjasti viimeisen viikon aikana ja tuntuu, että osa liikkeistä on jo hyvinkin teräviä. Kipeitä liikkeet eivät ainakaan toistaiseksi ole olleet ja olenkin nauttinut suuresti pienistä potkuista. Eilen illalla olikin hauska sattuma, kun patukka piti kättänsä masuni päällä ja vauva kovasti otti kontaktia isoveljeen, harmi vain, että tulevalla isoveljellä ei tainnut olla mitään hajuakaan siitä, että joku heitti hänen kanssaan ylävitosia.

Tanjan viikko on sujunut kivoissa fiiliksissä, kun perheen sairastelut ovat vihdoin alkaneet hellittää ja ollaan voitu nauttia ulkoiluista ja kaikesta muusta arkisesta puuhailusta. Äitiysloma alkoi virallisesti tällä viikolla ja onhan se ihanaa, kun tilille kilahtaa kotihoidon tuen sijaan seuraavat kolme kuukautta normi palkka. Sanotaan, että raha ei tee onnelliseksi, mutta kyllä se tiettyyn pisteeseen asti helpottaa ja tuo sitä kautta myös sitä onnea. Aurinkoiset kelit saavat tämän, hieman onnettoman viherpeukalon sormet syyhyämään ja viikonloppuna voisi käydä vähän kukkaostoksilla ja laittaa pihaa ja terassia kesäkuntoon. Koska viikko on ollut kaikin puolin oikein mainio, listaan tähän postaukseen vain toppeja. Keskitytään niihin kivoihin asioihin, kun ei kerta ole mitään valittamisen aihetta.


FLOPIT

Neuvolatauko (Laura)
Olen harmitellut pitkältä tuntuvaa väliä, kun vaan on raskaana, eikä mitään sen ihmeellisempää tapahdu. Onko tämä siis sitä kuuluisaa "ihanaa" raskausaikaa, jolloin ei tajuaisi olevansa raskaana, ellei olisi masua ja potkuja. Toisessa raskaudessa neuvolakäyntejä on yksi vähemmän kuin ensisynnyttäjillä ja se yksi käynti vähemmän on juuri näillä viikoilla. Vaikka raskaus on sujunut hyvin ja ilman suurempia huolen- tai murheenaiheita, on sitä viimeisillä viikoilla kaivannut neuvolakäyntiä, ihan vain konkretian takia. Ainahan se on ihanaa kuunnella sydänääniä ja jutella raskauden etenemisestä. Tiedän, että minulla olisi koska vaan mahdollisuus mennä avoimeen neuvolaan esimerkiksi kuuntelemaan sydänääniä, mutta en ole kokenut sitä kuitenkaan tarpeelliseksi. Mielestäni avoin neuvola on ensisijaisesti tarkoitettu niille odottajille ja perheille, joilla on oikeasti siihen tarve ja huoli jostain. Ei niille odottajille, jotka tylsistyvät odottamaan seuraavaa neuvolakäyntiä. Yritän nauttia tästä raskaudesta ja olla vähemmän malttamaton kuin patukan raskaudessa. Tajusin patukan syntymän jälkeen, että minua harmitti oma malttamattomuus, enkä oikeasti osannut nauttia raskausajasta, vaikka niin moni siitä oli minulle kertonut. Se on lopulta niin nopeasti ohi ja mahdollisesti viimeistä kertaa.


TOPIT

Vauvan liikkeet (Laura)
Joka kerta totean iltaisin saman; ihanaa, kun vauva on niin aktiivinen ja osa liikkeistä on jo niin voimakkaita. Rakastan sitä tunnetta, kun toinen vetelee jotain maratonia masussa ja ei meinaa millään lopettaa. Tällä viikolla mieheni on iltaisin ottanut tavaksi laittaa käden masulle ja kokeilla, jos saisi vastauksen. Ja nyt alkaa olemaan jo niitä vaiheita, kun se vastaus monesti tulee potkaisun muodossa. Töissä myös kollegani tunsi liikkeet ensimmäistä kertaa ja naureskeltiin, kuinka liikkeet ovat voimistuneet aina niinä hetkinä, kun olemme tehneet isoja päätöksiä. Harmiksemme emme ole voineet täysin luottaa vauvan mielipiteisiin, koska emme ole saaneet selville onko potkut positiivisia vai negatiivisia mielipiteitä. Toivon kovasti, että liikkeet pysyisivät kivuttomina, jotta voisin nauttia niistä loppuun asti, samalla tavalla kuin nytkin. Muistan patukan raskausajoilta kyllä sen, ettei ne asentojen vaihdot olleet loppuvaiheessa aina niin mukavia, mutta yritän silti päästä sen yli. Onhan tämä ainutlaatuista ja jännittävää, joku kasvaa sisälläni ja pystyn tuntemaan sen. Minun ja vauvan suhteen luominen on alkanut liikkeiden avulla ja se voimistuu päivä päivältä. 

Treffiviikonloppu (Tanja)
Pitkään ja hartaasti odotettu treffiviikonloppu on täällä ja päästään miehen kanssa viettämään yön yli kahden keskistä aikaa. Siskoni tulee hoitamaan poikaa, joten me ollaan varattu keskustasta hotelliyö ja käydään syömässä illallinen Brondassa. Oltiin harmillisen myöhässä pöytävarauksen tekemisen suhteen ja ei mahduttu syömään Tocaan, joka olisi ollut meille se vaihtoehto nro 1 ravintoloiden osalta. Bronda käy kuitenkin hyvänä kakkosena, koska mies ei ole aiemmin syönyt siellä ja itselläkin edellisestä kerrasta on jo hetki aikaa. Ollaan oltu miehen kanssa viimeksi pidemmän ajan erossa pojasta viime syyskuussa, eli tovi on mennyt, kun ollaan päästy rauhassa viettämään kahdestaan aikaa. Yhdet treffit saatiin järjestettyä pääsiäisenä, kun vierailtiin vanhempieni luona ja äitini katsoi pojan perään meidän ollessa leffassa ja syömässä. Harvinaista herkkua siis tällaiset yö yli erossa olemiset pojasta ja tulee kyllä niin hyvään hetkeen, ennen kuin vauva päättää syntyä. Laskeskelin, että olen tainnut olla pojan syntymän jälkeen vain 3 yötä erossa hänestä. Aika vähän lähes kahden vuoden aikana. Useamminkin voisi irtaantua ja ottaa omaa aikaa, vaikkakin nyt vauvan syntymän myötä tilanne ei varmasti tule ainakaan muuttumaan parempaan suuntaan sen asian suhteen.


Leikkitreffit (Tanja)
Tähän viikkoon on mahtunut treffejä monessa eri muodossa ja kaksi niistä on ollut leikkitreffejä, jotka on vietetty lasten kanssa leikkipuistossa leikkien. Poika alkaa olla sen ikäinen, että häntä kiinnostaa ihan hurjan paljon toiset lapset ja hän selvästi kaipaa muiden lasten seuraa. Leikkikavereiden määrä on kuitenkin meillä rajallinen, eikä aina ole tarjolla leikkiseuraa läheskään joka viikolle. Vaikka käymme aktiivisesti leikkipuistoissa, niin harvemmin sieltä saa ex tempore leikkiseuraa tuntemattomien lapsista, jotenkin kaikki tuntuvat pysyttelevän aina lapsensa kanssa "omalla tontillaan", eikä lapsia kovin helposti kannusteta ottamaan kontaktia muihin lapsiin. Itselläni puolestaan on se ajatus, että on enemmän kuin tervetullutta, jos joku lapsi tulee ihmettelemään meidän pojan leikkejä tai haluaa tulla katselemaan meidän hiekkaleluja. Ei ne lelut siitä mihinkään kulu, jos joku toinenkin niillä leikkii ja pääasia onkin, että poika saisi seuraa ja leikkikaveria muista ikäisistään. Välillä puistoissa törmää samanlaisella ajatusmaailmalla liikenteessä oleviin vanhempiin, mutta harmittavan usein kaikki viihtyvät omien leikkien tai omien kavereiden seurassa, eikä uusille lapsille ole sijaa päästä mukaan leikkeihin. Siksi onkin ollut ihanaa, että nyt sairastelun helpotettua päästiin treffaamaan Lauraa ja hänen poikaansa ja perjantaina vielä naapuria ja hänen reilu vuoden ikäistä lastaan. Tärkeitä hetkiä meidän pojalle, jolle leikkikaverit eivät ole jokapäiväistä tai edes -viikkoista luksusta.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.