Topit & flopit

Hormonin sekaiset tunteet ovat olleet tämän viikon teemana ja Lauralla onkin ollut itkukurkussa monta kertaa tämän viikon aikana. Olen myös huomannut, kuinka inhoan erimielisyyksiä ja harmittelen jälkikäteen kärkkäitä mielipiteitäni. Viikolla olen löytänyt itseni monesti tilanteesta, jossa olen harmitellut omaa suhtautumistani tai kommentointia, vaikka muut eivät olisi asiaa niin kokeneet. Joten hormonit ovat olleet pinnassa sekä hyvässä että pahassa. Pitkältä tuntuneeseen viikkoon on vaikuttanut myös erittäin pitkät työpäivät, jotka ovat olleet täynnä eri ihmisten kohtaamisia sekä isojen asioiden äärellä olemista. Työn osalta tämä samanlainen viikko on joka kevät edessä, näin raskaana ollessa se on ollut erityisen väsyttävä ja kuormittava. Kesäkuun alkuun on onneksi enää muutama viikko, jonka jälkeen loma ja äitiysloma ovat enää muutaman viikon päässä.

Tanjan viikko on mennyt edelleen sairastelun merkeissä. Keskiviikkona vietiin poika lääkäriin, koska yskä tuntui vain viikon sairastamisen jälkeen pahenevan ja poika oli jo muutaman päivän ollut kovin itkuinen. Korvatulehdushan sieltä löytyi, johon saatiin viikon antibioottikuuri. Tuli itselle kovin tyhmä olo, kun en ymmärtänyt jo aiemmin viedä poikaa lääkäriin. Maanantaina oli ollut jo ensimmäinen kuumeeton päivä ja poika ei millään tavalla näyttänyt merkkejä siitä, että korvat olisivat kipeät. Paitsi tietysti se outo itkuisuus, mitä en sitten heti osannut yhdistää mihinkään tällaiseen, kun pojalla ei ole vielä aiemmin ollut korvatulehduksia. No, nyt muutaman päivä antibioottien aloittamisesta vointi on selvästi parantunut, joten eiköhän pojan osalta olla jo selvästi voiton puolella. Itse puolestani kärvistelen kamalassa flunssassa, josta en nyt tiedä, että johtuuko se koivun siitepölystä vai onko tämä jonkun viruksen aiheuttamaa. Kerrankin osaan ainakin iloita sadepäivistä, josko se vähän huuhtoisi siitepölyjä ja siten toisi helpotusta allergisten oloon.


FLOPIT

Hormonit (Laura)
Olen joutunut käymään henkistä valtataistelua hormonien kanssa ja en ole aina tuntenut olevani voitolla. Raskausaikana olen kokenut tunteita laidasta laitaan, joka kuuluu asiaan, mutta tämä on ollut erilaista kuin patukan raskausaikana. Tunteet menevät aivan äärilaidasta toiseen. Sataprosenttinen ärsyyntyminen saattaa hetkessä vaihtua surumielisyydeksi ja yleensä hyvin toimiva ihmistuntemus on muuttunut epämääräiseksi mössöksi, jossa en osaa tulkita ketään. Olen ihan varma, että mieheni kiukuttelee minulle, vaikka yrittää käydä normaalia keskustelua kanssani. Olen saanut kärkkään keskustelun aikaiseksi kollegani kanssa, vaikka normaalisti olisin ollut hänen ehdotuksellensa myötämielinen. Olen myös laittanut Tanjalle pariin otteeseen viestiä ja kysynyt, etten ole hänen mieltään pahoittanut. Raskausaikana sitä herkästi muuttuu monsterista itkupilliksi sekunnissa, mutta itselläni on ollut erittäin haasteellista tunnistaa itseäni näiden kaikkien tunteiden sekamelskasta. Ei ole upea tunne olla joku muu kuin itsensä ja harmittaa paljon, kun jälkikäteen ei oikein osaa edes sanoa, miksi on toiminut jollakin tavalla. Varsinkin tavalla, joka ei ole ollenkaan itselleen tavanomaista tai ominaista. Toivoisin, että tämä hormonipiikki olisi samanlainen kuin minulla oli hetki sitten. Sen hetken hormonit saivat minun ihoni kukkimaan ja olin kuin teini-ikäinen. Nyt ihoni on palanut ennalleen, joten luotto hormonien väistymiseen on vahva.


Päälle kaatuvat seinät (Tanja)
Viime aikojen sairastelujen takia olen joutunut viettämään aivan liian paljon aikaa kaksin pojan kanssa neljän seinän sisällä ja etenkin perjantaina tekemisen- ja seuran puute alkoi jo harmittaa ja tuntui, että seinät kaatuvan päälle. Päivä tuntui megapitkältä, kun poika heräsi virkeänä ja klo 5.30 ja kahdeksalta olimme jo ulkoilemassa lähileikkipuistossa. Tuohon aikaan puistossa ei ollut vielä ketään muita, joten puistoiltiin kaksin ja lähdettiin takaisin kotiin lounaalle ja päiväunille. Aamupäivät tuntuvat ajoittain todella pitkiltä ja en oikein tiedä, mitä voisimme tehdä, että aika kuluisi nopeammin. Poika oli vielä sen verran yskäinen, etten viitsinyt viedä häntä avoimeen päiväkotiin. Puhumattakaan siitä, että en osaa omalta osaltani tulkita onko tämän hetkinen oireilu allergiaa vai flunssaa, joten ryhmään meneminen ei ollut senkään takia vaihtoehto. Kauppakeskusten liikkeet avaavat ovensa vasta klo 10, joten päätön pörrääminen ostoskeskuksessa on hankalaa, koska poika simahtaa päiväunille viimeistään klo 11 aikaan. Onneksi kotona oleminen on pääsääntöisesti mennyt melko kivuttomasti ja aikakin menee hurjan nopeasti, joskus sitä vaan kaipaisi kipeästi aikuista juttukaveria ja jotain tekemistä ja vaihtelua päiviin. Josko ensi viikolla oltaisiin molemmat jo siinä kuosissa, että päästään menemään vaikka sinne avoimeen päiväkotiin, olisihan se jonkinlaista vaihtelua viime viikkoisiin kotipäiviin nähden.


TOPIT

Ensimmäinen päiväkodissa syöty äitienpäiväaamupala (Laura)
Tuntuu ajoittain erittäin haikealta, että meidän vauvamme on jo niin iso poika. Vuoteen mahtuu aina sellaisia hetkiä, jolloin lasten kasvu konkretisoituu ja perjantaiaamuna se oli taas edessä. Meidät kaikki äidit oli kutsuttu päiväkotiin syömään lapsen kanssa yhdessä aamupalaa. Oli ihanaa, haasteellisten päiväkotiaamujen jälkeen, kävellä patukan kanssa käsi kädessä päiväkodin ruokalaan syömään aamupalaa. Hän istui aikuisten tuolilla, söi leipää ja joi maitoa isojen poikien mukista. Monet muut lapset eivät jaksaneet istua äitiensä vieressä kiltisti ja syödä aamupalaa, mutta siinä oma poikani istui ja söi, vaikka aamulla oli saanut jo yhdet raivarit ja levittänyt kaikki lelunsa olohuoneen lattialle. Koin niin suurta ylpeyttä, sellaisen tunnepuuskan, joka tulee aina silloin tällöin. Olen aina ylpeä lapsistani, mutta joskus he herättävät niin suuria tunteita, jotka tuovat ihan kyyneleet silmän nurkkaan. Aamupalan aikana minulla oli mahdollisuus vaihtaa muutama sana päiväkotikavereiden vanhempien kanssa ja sain samalla juteltua meidän uuden naapurimme kanssa. Tuli itsellekin todella aikuinen olo; täällä minä istun päiväkodissa syömässä äitienpäiväaamupalaa muiden äitien kanssa. Ei olisi voinut kuvitella vielä muutama vuosi sitten, mutta tunne on parempi kuin mikään muu; Äitinä olo on jotain suurta!


Kirpparilöytö! (Tanja)
Olen maailman surkein tekemään kirppareilta löytöjä, joten kuluneella viikolla olin aivan superonnellinen, kun löysin nettikirppikseltä Bugaboon aurinkokuomut tuplarattaisiimme. Normaalisti kuomut maksavat melkein 90€ kappaleelta ja nyt sain kaksi kuomua kotiin toimitettuna 75€ hintaan. Kuomut ovat käytetyiksi todella hyväkuntoiset, joten uusiin verrattuna aivan loistava löytö! Nyt rattaiden osalta alkaakin olla hankinnat tehty. Jollyroomista tilatut toppapussit saapuivat myös tällä viikolla, joten me ollaan valmiita niin helteiseen kesään kuin kylmään talveenkin. Vielä kun saisi kaupattua omat Emmaljungat pois nurkista pyörimästä, niin olisin kovin onnellinen.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.