Raskausviikon 35 kuulumisia

Kirjoittanut: Tanja


Raskausviikko 35 tulee päätökseen huomenna ja kahden viikon päästä ollaan jo tilanteessa, kun sikiö lasketaan täysiaikaiseksi. Niiltä viikoilta lähtien synnytys voi käytännössä katsoen alkaa milloin vain, eli loppusuoralla ollaan tämänkin raskauden osalta. Kirjoittelin maanantaina orastavasta synnytysjännityksestä ja sairaalakassin pakkaamisesta, mutta nyt voisin vähän kertoa muuten raskauskuulumisia viime ajoilta.

Aika on tuntunut menevän edelleen aivan hurjan nopeasti. Esikoisen raskaudessa sai odottaa kaikkea todella kärsimättömänä, mutta nyt viikot vaan etenevät ja mieli haraa vähän vastaan, koska en jostain syystä koe vielä olevani aivan valmis vauvan syntymään. Siksi olisikin pieni järkytys, jos tyyppi päättäisi lähteä syntymään lähiviikkojen aikana, koska mielestäni hän voisi syntyä aikaisintaan vasta raskausviikolla 40. Luulen kuitenkin, että mielipiteelläni ei loppujen lopuksi ole ihan hirveästi merkitystä sen suhteen, milloin synnytys käynnistyy, joten kasvavalla jännityksellä (ja mahalla) tässä mennään koko ajan eteen päin. En oikein itsekkään tiedä, miksi en haluaisi vauvan syntyvän vielä. Toki näillä viikoilla hän on todennäköisesti vielä melko pieni, joten mielellään jo senkin takia toivon raskauden jatkuvan ainakin siihen asti, että vauva on täysiaikainen. Senkään jälkeen ei ole kuitenkaan mikään kiire ja nyt tuntuu, että paras mahdollinen aika syntyä olisi lasketun ajan viikolla.

Kaikki vauvaan liittyvät käytännönjärjestelyt ja hankinnat on hoidettu valmiiksi, joten niiden puolesta vauva saa syntyä milloin vain. Miehellä alkaa ensi viikosta tiivis rupeama töissä, joten ehkä se on yksi syy, miksi toivon, että synnytys käynnistyy vasta hänen lomansa alettua. Muutenkaan mieli ei ole täysin valmis luopumaan raskausvatsasta ja kaikesta tästä odottamisen ihanuudesta, koska todennäköisesti tämä tulee olemaan viimeinen raskauteni. Haluan vielä hetken fiilistellä vauvamahaa, tuntea vauvan liikkeet vatsassani ja toisaalta myös elää helppoa arkea yhden lapsen kanssa. Saa nähdä, ehtiikö mieleni muuttua vielä ennen vauvan syntymää tämän asian suhteen. Esikoisen raskauden lopussa olin ainakin todella kärsimätön ja en olisi millään malttanut odottaa, että pääsen näkemään vauvan. Tuntui, että kaikki muut joilla oli laskettu aika minua myöhemmin, pääsivät synnyttämään jo paljon aikasemmin ja sekös vasta ärsytti. Voihan olla tässäkin raskaudessa, että lasketun ajan lähestyessä olo alkaa käydä jo sen verran tukalaksi, että yritän loppujen lopuksi keinolla millä hyvänsä saada synnytyksen käynnistymään. Nyt kuitenkin nautin tästä seesteisestä odottamisen ilosta ja yritän valmistella mieltäni tulevaan.


Iso syy sille, että edelleen hieman reilu kuukautta ennen laskettua aikaa olen näin fiiliksissä raskaana olemisesta on varmasti se, että vointini on ollut edelleen todella hyvä. Olen pystynyt tekemään kevyitä lenkkejä ja tekemään arjessa kaiken tarvittavan suhteellisen helposti. Pahimmat kivut ovat pysyneet poissa, kun vaan malttaa ottaa tarpeeksi kevyesti. Välillä se on oman luonteeni kanssa ollut vähän hankalaa ja tänään reilu 3h suursiivouksen jälkeen selkä muistutteli aika ikävästi olemassa olostaan ja loppupäivä meneekin varmasti levon merkeissä. Lenkillä huomaan myös usein käveleväni aivan liian kovaa vauhtia, joka aiheuttaa todella kivuliaita vihlaisuja vatsanseudulle. Ajoittain vauvan pää myös painaa nivustaipeissa ikävästi ja kävellessä tuntuu siltä, kuin joku olisi työntänyt koripallon jalkojeni väliin. Nuo tuntemukset eivät kuitenkaan onneksi ole päivittäisiä ja liittyvät usein suoraan rasitukseen, eli ei voi kuin syyttää itseään, jos ei ole malttanut ottaa tarpeeksi iisisti.

Viime viikkoina harjoitussupistuksia on ollut aiempaa vähemmän ja kivuliaita supistuksia ei ole ollut lainkaan. Se on ollut outoa, koska eikös harjoitussupistustenkin pitäisi vain lisääntyä loppuraskautta kohden? Vauvan potkut tuntuvat pääsääntöisesti pelkästään oikean kyljen yläosassa, eli siitä päätellen hän on asettunut pää alaspäin jo jokin aika sitten. Ensi viikolla menen neuvolalääkärille, joten siellä sitten saan vielä varmistuksen vauvan asennosta. Vauvan liikkeet ovat alkaneet tuntua ajoittain melko puskevilta ja myöskin epämukavilta, eli tilaa liikkumiselle ei tunnu olevan ainakaan liiaksi. Viime päivinä on myös jostain syystä tuntunut siltä kuin vauva kaivaisi käsillään itsensä kohdun kaulan kautta ulos ja se jos mikä on tuntunut todella inhottavalle. Tuntemusta on vaikea selittää, mutta siitä tulee mieleen viime raskauden kalvojen puhkaisu ja se, kun lääkäri paineli alakautta sikiökalvoja melko voimalla. Tuon tyylisiä tuntemuksia ei ollut esikoisen kohdalla koskaan ennen synnytystä, joten olen hieman alkanut muuttaa mieltäni siitä ajatuksesta, että tämäkin raskaus menisi yliajalle ja käynnistykseen. 


Levottomat jalat ovat pysyneet hyvin kurissa, enkä ole joutunut valvomaan niiden takia oikeastaan yhtään. Muutaman kerran olen joutunut keskellä yötä menemään todella kuumaan suihkuun ja se on vienyt ikävät tuntemukset pois ja olen saanut suihkun jälkeen nukahdettua. Olen myös huomannut, että illalla kannattaa jättää oikein hiilaripitoiset ruuat syömättä, ne selvästi provosoivat levottomien jalkojen oireilua. Olo on ollut pääsääntöisesti virkeä ja nukun raskauden puolesta vielä todella hyvin. Ainoa mikä untani verottaa on taaperon yöheräilyt, joita on nyt hänen sairastelun jälkeen taas riittänyt. Oma päiväunien tarve onkin ollut ihan suoraan verrannollinen taaperon yöheräilyjen määrään. Viime yönä nukuttiin kaikki melko hyvin, joten tänään pärjään ilman päikkäreitä. 

Ensi viikolla onkin tosiaan viimeinen neuvolalääkäri. Edellisestä neuvolakäynnistä tuleekin jo kuusi viikkoa aikaa, joten ihan kiva mennä lääkärin tsekkaukseen, vaikka vointi onkin ollut hyvä ja mitään huolta ei itsellä ole viime aikoina ollut. Painoa en ole nyt hetkeen mittaillut, mutta vatsa on tuntunut kasvavan kovaa vauhtia ja olo tuntuu välillä melko mammuttimaiselta. Palataan näihin asioihin sitten lääkärikäynnin jälkeen.

Muita loppusuoralla raskaana olevia, miten te olette voineet ja joko alkaa olla kiire päästä synnyttämään?

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.