Orastavaa synnytysjännitystä ja sairaalakassin pakkausta

Kirjoittanut: Tanja


Vielä tähän asti olen ollut sitä mieltä, että synnytys ei jännitä tai mietitytä sen kummemmin. Viimeisen viikon aikana jännitys on kuitenkin alkanut tuntua vatsanpohjassa ja synnytys pyörii päässä tuon tuosta.  Nyt eletään jo raskausviikkoa 35, joten h- hetkeen voi olla todella lyhyt aika tai sitten "parhaimmassa" tapauksessa vielä lähes kaksi kuukauttakin. Se kai synnytyksestä tekeekin niin jännittävää, että koskaan ei tiedä, milloin se alkaa. Onko se tänään, ensi viikolla vai vasta sitten heinäkuussa? Harva lapsi kai syntyy näillä viikoilla, mutta kyllähän niinkin tapahtuu ja ei voi lainkaan tuudittautua siihen ajatukseen, että omalla kohdalla se ei olisi mahdollista.

Mikä synnytyksessä on sitten alkanut jännittää? Ehkä eniten mietityttää se epätietoisuus, kun ei tiedä yhtään, milloin synnytys alkaa ja mitä tuleman pitää. Olen todella suunnitelmallinen ihminen ja minulle on hieman vaikeaa heittäytyä matkustajan rooliin, mikä on väistämätöntä synnytyksessä. Viime aikoina olen myös alkanut miettiä synnytyksen kipua ja esikoisen syntymä on pyörinyt paljon ajatuksissa. Omaa synnytyskokemusta kelatessani on muistunut hyvin mieleen, että olihan se aika hemmetin kivuliasta touhua ja kovin innolla en odota kamalien supistuskipujen kourissa olemista. Tiedän kyllä, että kivuista selviää, mutta kyllä ne silti jännittää ja mietityttää. Tuleeko kivut olemaan samanlaiset vai helpommat tai jopa pahemmat? Tarvitsenko epiduraalia ja onko sitä mahdollista antaa silloin, kun kivut sitä omasta mielestäni vaatisivat? Miten ponnistusvaihe tällä kertaa sujuu, kun viime kerralla koin sen olevan synnytyksen helpoin vaihe? Joutuuko tälläkin kertaa tekemään episiotomian ja tarvitseeko synnytystä vauhdittaa imukupilla? Kuinka kipeä tulen olemaan heti synnytyksen jälkeen, miten imetys lähtee tällä kertaa sujumaan ja kuinka kauan joudun olemaan vauvan kanssa sairaalassa? Paljon päässä risteileviä ajatuksia, joihin ei kuitenkaan ole mahdollista saada etukäteen vastausta.


Olen myös miettinyt paljon synnytyksessä rentoutumista. Paljon puhutaan, että supistusten aikana pitäisi pystyä rentouttamaan kroppaa ja hengittämään oikein ja esikoisen syntymää ajatellessa en usko, että onnistuin siinä kovin hyvin. Supistuskivut olivat jotain niin järisyttävän kivuliasta, että en tiedä miten olisin saanut rentouduttua niiden aikana. Supistuksia myös tuli jatkuvasti niin tiheästi, että niiden välissä ei ollut monen sekunnin taukoa, kun uusi supistus taas alkoi, joten silloinkin rentoutumiselle ei jäänyt kovin paljon aikaa ja mahdollisuutta. Olen kyllä lukenut miten hengityksellä ja erilaisilla asennoilla pystyy rentouttamaan kroppaansa ja siten ottamaan supistukset paremmin vastaan, mutta ainakin esikoisen synnytyksessä sen toteuttaminen käytännössä oli todella vaikeaa.

Sain viime viikolla täytettyä synnytystoivelistan ja nyt se odottelee valmiina neuvolakortin välissä. Olen myös Lauran kanssa sopinut, että hänen puhelimensa asetukset on niin, että minun puhelut tulevat läpi vaikka hänen puhelimensa olisi äänettömällä. Voin siis yölläkin varoitella etukäteen, ennen kuin lähdetään viemään esikoista heille hoitoon synnytyksen ajaksi. Jos synnytys nyt edes käynnistyy yöllä, sekin on hassu ajatus, joka oli päässäni jo esikoisen raskauden aikana. Odotin joka ilta jännityksellä, joko ensi yönä tapahtuisi jotain ja aamulla heräsin pettyneenä, kun mitään ei ollutkaan tapahtunut. Sitten taas odottelin seuraavaa iltaa ja yötä, ihan kuin synnytys ei olisi voinut käynnistyä päivän aikana.

Aloin myös pakkaamaan sairaalakassia, että kaikki olisi valmiina lähtöön, kun synnytys joskus käynnistyy. Ihan kaikkea ei ole mahdollista pakata etukäteen, mutta listaan kaiken tarvittavan ylös, joten viimeisten tavaroiden haaliminen laukkuun on sitten helppoa ja mies voi myös tarvittaessa hoitaa loput pakkaamisesta. 


Sairaalakassiin aion pakata ainakin:

- Neuvolakortti ja synnytystoivelista
- Vauvalle muutama body, housut, sukat ja myssy
- Äitiyspakkauksen ohut peitto ja collegehaalari kotiin lähtöä varten, jos sattuu olemaan viileämpi päivä
- Nännivoide
- Rintakumi varmuuden vuoksi, esikoisen kohdalla oli ainakin tarpeellinen
- Imetysliivejä
- Rintaliivin suojuksia
- Vaihtovaatteita/ kotiutumisvaatteet. Vaihtovaatteiden tarve riippuu siitä, pääsenkö vauvan kanssa perhepesähotelliin, missä pukeudutaan omiin vaatteisiin. Jos jään sairaalan lapsivuodeosastolle, aion käyttää sairaalavaatteita. Ne on mielestäni kaikista käytännöllisimpiä, kun vauvan saa helposti paidan alle ihokontaktiin ja puhtaita vaatteita saa hakea tarpeen mukaan kaapista.
- Hygieniatarvikkeet (shampoo, hoitoaine, suihkusaippua, kasvoputsari, kasvorasvat, hiusharja, hammasharha, hammastahna, dödö, ponnareita)
- Puhelin, laturi, kuulokkeet, lompakko
- Lehtiä tai kirja
- Herkkuja (kasa salmiakkia, pähkinöitä ja muuta helppoa ja energiapitoista syötävää)

Onkohan siinä kaikki oleellinen, vai tuleeko teille mieleen jotain muuta mitä olisi fiksua pakata mukaan? Mies tuo tarvittaessa lisää puhtaita vaatteita ja vauvan turvakaukalo napataan autoon mukaan, kun lähdetään synnyttämään.

Olen myös pähkäillyt, olisiko esikoiselle fiksua olla jokin lahja "vauvalta"? Onko teillä kokemusta, onko lahja helpottanut esikoisen tuskaa vauvan kohtaamiseen liittyen, vai onko lahjalla loppujen lopuksi mitään merkitystä siinä, miten isoveli tulee pikkuveljen tapaamiseen suhtautumaan?

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.