Baby showereita ja rv 37 kuulumisia

Kirjoittanut Tanja


Raskaudessa eletään jo viikon 37 loppua ja olo on ollut viime päivinä hieman nuutunut. Viime viikko tuntui todella tahmealta, mieliala oli vähän maassa ja lauantai alkoi vieläpä huonoilla uutisilla mummoni syöpähoitoihin liittyen. Meille oli kuitenkin tulossa ystäväpariskunta yökylään, joten yritin parhaani mukaan siirtää ikävät uutiset pois mielestäni ja valmistauduin vieraiden saapumiseen ja lounaalle lähtemiseen. Kesken hiusten föönaamisen mies tuli ilmoittamaan, että ovikello soi ja ihmettelin mielessäni, että eikö hän nyt voinut mennä avaamaan ovea, kun itsellä oli vielä laittautuminen täysin kesken. Hiukset pystyssä juoksin ovelle ja olinkin aivan puulla päähän lyöty, kun sen takaa ei löytynytkään odotettua ystäväpariskuntaa, vaan Laura. Hetken aikaa löi pahasti tyhjää, ennen kuin tajusin kyseessä oleva yllätys baby showerit. Aamun tunneskaala sai kyyneleet kohoamaan silmiin ja sainkin toden teolla keräillä itseäni, että en pillahtaisi kunnon itkuun. Jos ilo ja suru tuntuu jo normaalisti suurilta tunteilta, niin raskaana ollessa kaikki tunteet tuntuvat vyöryvän päälle vielä astetta kovemmin. 

Hetken päästä myös odotettu ystäväpariskunta saapui, koska tietenkin pitkäaikainen lapsuudenystäväni oli myös kutsuttu vauvakutsuille mukaan ja hyppäsimmekin kolmestaan autoon. Sain kuulla, että olin aiheuttanut harmaita hiuksia niin miehelleni kuin kutsuja järjestäneelle Lauralle ja tälle toiselle ystävällenikin. Sain nimittäin viime viikolla päähäni, että varaan kampaajan lauantai aamulle ja mieheni joutui paniikissa keinolla, jos toisella toppuuttelemaan aikeitani, ettei ystävieni järjestämä yllätys menisi aivan mönkään. Loppujen lopuksi he saivat minut luopumaan kampaajan varaamisesta, ilman, että pääsin lainkaan kärryille tulevasta yllätyksestä ja varasin kampaajan seuraavan viikon arki-illalle.



Ajoimme Vantaan Fazerin vierailukeskukselle, jossa tarjoillaan viikonloppuisin ihan mielettömän herkullinen brunssi. Paikan päällä oli vielä lisää ystäviäni odottamassa ja pääsimme kaikessa rauhassa syömään ja vaihtamaan kuulumisia. Laura oli tehnyt upean vaippakakun ja koonnut kaikilta kutsutuilta ystäväkirja- tyylisen baby shower kirjan, joka oli taas takuuvarma kyynelkanavien avaaja. Kirjan kansien väliin oli koottuna niin ihania juttuja ja arvailtu myös tulevan lapsukaisen syntymäpäivää, aikaa, pituutta, painoa ja nimeä. Kaikkien arvausten mukaan lapsi syntyy vasta lasketun ajan jälkeen ja tasaisesti veikattiin pojan myös olevan melko pieni, kuten isoveljensä syntyessään oli. Saas nähdä osuuko kukaan oikeaan syntymäpäivän tai muiden asioiden osalta. Vaippakakun ja baby shower kirjan lisäksi sain lahjakortin Kämp spahan ja se tulee varmasti tarpeeseen jossain vaiheessa vauvan synnyttyä. Ihanaa ottaa sitten muutama tunti omaa aikaa ja lähteä hemmoteltavaksi span hoitoihin.

Vauvakutsut olivat niin minun näköiset ja olin todella otettu, että Laura oli jaksanut kaikkien omien kiireiden ohella järjestää sellaiset ja niin moni ystävä pääsi myös osallistumaan. Kiitos vielä tuhannesti, teitte tämän maman äärettömän onnelliseksi.


Väsyneestä ja tahmeasta olosta huolimatta vointi on pysynyt edelleen ihan hyvänä. Aamulla jaksaa vielä tehdä kevyitä lenkkejä, vaikka pientä vihlontaa ja liitoskipuja onkin riesana. Olen koko ajan odottanut, milloin yöunet alkavat huonontua, mutta ainakin toistaiseksi nukun kuin tukki, mikäli esikoinen ei valvota öisin. Hyvien yöunien säilyminen onkin tuntunut todella ihanalta, koska pelkäsin esikoisen raskauden perusteella, että kärsin taas useamman kuukauden kamalasta unettomuudesta. Esikoisen kohdalla myös tuntui, että hyvän asennon löytäminen oli aina ihan työn ja tuskan takana, mutta nyt uni on maistunut normaaliin tapaan ja imetystyynyn avulla olen löytänyt itselleni helposti mukavan nukkumisasennon.

Ainoa raskausvaiva, mikä herättelee yöaikaan,on kamalat suonenvedot, joita tulee jostain syystä aina vasempaan pohkeeseen. Onneksi ne kuitenkin menevät nopeasti ohi ja nukahdankin aina samoin tein uudelleen. Vauvan liikkuu aktiivisesti ja se luo itselle mielenrauhaa ja ajatusta, että hänellä on varmasti kaikki hyvin. Lähestyvä synnytys jännittää ja mietityttää aina vain enemmän ja huomaan, että asia pyörii päässä todella usein. Niin hassua, kun ei koskaan voi tietää, milloin tulee se hetki, että hän päättää syntyä. Harvemmin elämässä on mitään näin suurta, johon ei itsellä ole mitään sananvaltaa. Nyt on siis vain nautittava raskauden viimeisistä päivistä tai viikoista ja oltava valmiina, kun synnytyksen aika koittaa.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.