Äitiyslomalla, mutta kuinka pitkään?

Kirjoittanut: Laura

Kesä on ihan kulman takana ja oman äitiysloman alku lähenee kovaa vauhtia. Kaikki oli ensimmäisessä raskaudessa mietitty tarkasti etukäteen ja tiesin jo reilusti ennen äitiysloman alkua, kuinka kauan olisin kotona, koska patukka menisi päiväkotiin ja kuinka paljon olisin valmis tekemään töitä äitiyslomalla. Toisen raskauden kohdalla asiat eivät ole olleet samalla tavalla jatkuvassa mietinnässä ja sekaan on eksynyt uusia ajatuksia. Kaikki ei olekaan niin selvää, kuten patukan aikana ja pitempi äitiyslomalla oleminen on alkanut toden teolla houkuttelemaan.


Lähtökohtaisesti rakastin olla äitiyslomalla ja viihtyvyyteeni vaikutti varmasti sekin tosiseikka, että tein silloin tällöin töitä, löysin itselleni ystävän ja patukka viihtyi paljon itsekseen. Häntä ei tarvinnut koko ajan viihdyttää, joka tarkoitti suoraan sitä, että pystyin tekemään omia juttujani samalla, vaikka hän oli hereillä. Blogia pitkään seuranneet lukijat tietävät, kuinka meidän perheen vauvavuoden unitaival ei ollut mitenkään helppo ja välillä unet olivat todella kortilla. Monesti sain ihmettelyjä, kun tein silti töitä ja sainkin muutamaan otteeseen kommentteja, että minun pitäisi hieman rauhoittaa tahtia. Minulle työ oli täydellinen vastapaino vauva-arjelle ja väsymyksestä huolimatta, työnteko toi erilaista energiaa arkeen. Koin sen olevan jossain kohtaa myös minun henkireikäni, jonka avulla vähäiset yöunetkaan eivät tuntuneet niin raskailta. Työ, jossa koen olevani hyvä, josta nautin ja joka haastaa minua kerta toisensa jälkeen, antoi minulle hyvänolon tunnetta.  Taisin kaksi kertaa tuon vauvavuoden aikana sanoa kollegalleni, etten kykenisi työpäivään.


Nyt olen toivonut samanlaista vuotta, joka oli patukankin kanssa. Hoidan hallinnollisia asioita kotoa käsin yhdessä kollegani kanssa sen verran mihin voimat ja jaksaminen riittää. Tämäkään ei ole kirkossa kuulutettua, koska en voi tietää millainen tapaus masussa kasvava neitokaisemme on. Hyvin todennäköisesti aivan täysin erilainen kuin patukka. Vauva, joka vaatii jatkuvaa huomiota, eikä viihdy ollenkaan yksin. Suunnitelmia täytyy vain sitten muuttaa sen mukaisesti, mitä eteen tulee. Minulle on kuitenkin tärkeää miettiä etukäteen jonkinlainen suunnitelma, koska se helpottaa arjen suunnittelua lasten kanssa. Salaa toivon, että vauva rakastaisi nukkumista ja nukkuisi kahdet päiväunet pitkään ja hartaasti, jotta päivisin jäisi omaa aikaa kirjoittaa, lukea, siivota ja saada ylipäätänsä omaa aikaa. Blogista on tullut rakas harrastus ja tietynlainen henkireikä, johon paneutuminen vaatii täyden rauhan kirjoittaa. Ja jos päivisin ei ole aikaa, täytyy blogi ottaa oikeasti harrastuksena ja tarvittaessa, vaikka lähteä iltaisin johonkin kirjoittamaan, jos ei muuten siihen pysty. Onhan monet muutkin bloggarit kotona lasten kanssa ja ovat silti saaneet kirjoitettua.


Olin viimeksi satavarma siitä, että vuosi kotona riittää minulle oikein hyvin. Olen sen verran uraorientoitunut ja kunnianhimoinen, että koin vuoden olevan juuri se minulle sopiva aika kotona. Omat haaveet, urakehitys ja kunnianhimo eivät ole hävinneet mihinkään, mutta ajatus mahdollisesti viimeisestä raskaudesta ja sen myötä viimeisestä äitiyslomasta ja ajasta lasten kanssa kotona, on pistänyt ajatukset täysin sekaisin enkä nyt ole lyönyt lukkoon vuoden kotiäitiyttä. Mieli olisi ehkä valmis puolentoista vuoden kotona oloon, mutta toisaalta en ole täysin varma meidän taloutemme kestävyydestä. Juoksevat kulut kasvavat toisen lapsen myötä, eikä lapsilisän määrä kompensoi millään sitä taloudellista lisää, jonka kolmas lapsi tähän talouteen tuo. Olenkin ollut ahkera KELA:n laskureiden käyttäjä ja niiden avulla pyrkinyt löytämään jonkinlaista kultaista keskitietä, jotta talous ei olisi määrittelevä tekijä päätöksen teossa. Olen miettinyt, kuinka paljon minun pitäisi tienata hoitovapaalla, jotta se olisi taloudellisesti mielekästä olla kotona pidempään kuin vuoden. Olen joutunut myös puntaroimaan sitä, että kannattaako minun olla töissä ollenkaan. Mahdollisuus asumistukeen on noussut aika merkittäväksi tekijäksi hoitovapaalle jäämisen kannalta, mutta tämän mahdollisuuden hyödyntäminen tarkoittaisi käytännössä nollatuloja. Asumistuen saamiseen vaikuttaa myös mahdolliset lomarahat sekä bonukset, joita olen saanut tämän muutaman vuoden aikana.


Suurin tekijä kotona olemisen pituuteen on kuitenkin oma ja lapsien hyvinvointi. En tule siis sanomaan minkäänlaista aikaa, jolloin palaan töihin tai olen palaamatta. Vauva voi (ja todennäköisesti onkin) aivan täysin erilainen tapaus, kun isoveljensä oli. Vauva voi tarvita kehittymisensä kannalta pidempää aikaa kotona, jolloin se tarkoittaisi pidempää poissaoloa myös töistäni. Toisaalta voi myös olla, että oma henkinen hyvinvointini vaatisi kuitenkin töihin paluuta. Voi siis olla, että joudumme tekemään kompromissiratkaisuja tai sitten jään kotihoidon tuelle ja teen töitä sen ohella, miten kotona pystyn. Toisaalta voi edelleen olla mahdollista, että pikkusisaruksen kehitys menee samalla tavalla kuin patukankin ja vuosi on aivan riittävä aika olla kotona. Sen jälkeen koko perheen tilannetta palvelee parhaiten päiväkotiarki. Katsotaan mihin tulokseen tulemme, mutta lähdemme liikkeelle vähintään vuodesta kotona ja mietimme sitten seuraavana keväänä, mikä on tilanne.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.