Vihdoin meillä nukutaan omissa huoneissa!


Huh, tulihan se päivä vihdoin ja viimein, että poika nukkuu omassa huoneessaan ja me vanhemmat omassa makkarissamme! Olen kirjoittanut pojan omaan huoneeseen siirtämisestä jo kaksi kertaa aiemmin, niihin postauksiin pääset tästä ja täältä. Tammikuun loppupuolella tein päätöksen, että harjoittelemme kuukauden verran päiväunien muodossa omassa huoneessa nukkumista ja sitten teemme siirron. No deadline hieman venähti, koska lopullisesti omaan huoneeseen siirtyminen tapahtui kaksi kuukautta tuosta tammikuun päätöksestä ja pohdinnasta. Mutta ei sillä väliä, nyt se on tehty! Poika on nukkunut nyt viikon omassa huoneessaan ja summataan tähän hieman, miten viikko on sujunut.

Tosiaan, aloitimme omassa huoneessa nukkumisen harjoittelemisen päiväunista, jotka poika nukkui omassa huoneessa olleessa matkasängyssä. Yöt nukuttiin kuitenkin vielä vanhempien makkarissa, meidän sängyn vieressä olevassa pinnasängyssä. Päikkäreille nukahtaminen sujui koko harjoittelujakson ajan hyvin ja uskon, että niiden myötä omassa huoneessa nukkumisesta tuli pojalle tuttu ja turvallinen juttu ja se helpotti huomattavasti yöunille omaan huoneeseen siirtymisessä. Helmikuuhun ja maaliskuuhun mahtui paljon todella huonoja öitä, joten omaan huoneeseen siirtäminen ei tuntunut siinä hetkessä lainkaan hyvältä ajatukselta. Poika oli myös muutamaan otteeseen kipeänä ja kuumeisena hän ei rauhoittunut kuin meidän väliin nukkumaan. Tuolloin omaan huoneeseen siirtäminen tuntui kovin kaukaiselta haaveelta ja ajattelin siirron myötä joutuvani alvariinsa ravaamaan meidän ja pojan makkarin väliä rauhoittelemassa itkuista poikaa. Päätös omaan huoneeseen siirtämisestä vain siirtyi ja siirtyi, vaikka varsin hyvin tiesin, että jossain vaiheessa muutos on vain tehtävä.


Pari viikkoa sitten kuitenkin tapahtui jotain ja yöt vain yhtäkkiä rauhoittuivat. Poika saattoi kitistä pari kertaa yön aikana, mutta hän nukahti samoin tein uudestaan pienellä silittelyllä ja peittelemisellä. Siksi viime maanantai aamuna päätin, että tänään on ensimmäinen päivä, kun poika nukkuu yönsä omassa huoneessa. Illalla vaihdoimme pojan pinniksen matkasängyn tilalle ja normaalien iltarutiinien jälkeen menin nukuttamaan hänet samaan tapaan, kuin olimme aiemmin nukuttaneet hänet meidän makuuhuoneessa. Omaa kurkkua kuristi ja olo oli haikea, en olisi millään halunnut jättää poikaa nukkumaan yksin omaan huoneeseen, vaan olisin edelleen halunnut pitää hänet nukkumassa oman sänkyni vieressä. Tuntui, kuin jotain todella tärkeää olisi päättymässä ja pojan kanssa viettämäni aika kutistuisi todella paljon, kun öinen läheisyys jää pois. Pojan osalta ensimmäinen iltanukahtaminen omaan huoneeseen sen sijaan sujui aivan ongelmitta ja hän nukahti nopeasti aivan kuten aiempinakin iltoina tai päiväunilla. Suurin kriisi tässä kaikessa oli siis minulla, poika ei ole ollut muutoksesta moksiskaan.

Olin etukäteen ajatellut, että siirrämme makuuhuoneemme pojan huoneen vieressä olevaan huoneeseen. Päätin kuitenkin nukkua muutaman yön patjalla vierashuoneen lattialla ja se osoittautuikin järkeväksi ratkaisuksi. Viereisessä huoneessa nukkuminen toi itselleni jonkinlaista mielenrauhaa, kun tiesin varmasti herääväni pojan heräämiseen ja pystyisin nopeasti reagoimaan, mikäli pojalla tulisikin hätä yksin olemisesta. Ensimmäisten neljän yön aikana poika heräsi vain kerran ja jatkoi uniaan, kun kävin silittelemässä häntä hetken aikaa. Viidentenä yönä päätin siirtyä takaisin omaan sänkyyni nukkumaan ja tuona yönä poika ei herännyt kertaakaan. Missään vaiheessa poika ei ole ollut peloissaan tai hätääntyneenä yksin olosta, vaan öinen itku on ollut lievää kitinää, jos peitto onkin pudonnut pois päältä tai hän muuten vaan on halunnut varmistaa, että me vanhemmat ollaan vielä lähettyvillä.


Viime yönä poika nukahti 15 minuutin nukuttamisen jälkeen ja heräsi aamulla klo 7.30. Jo toinen yö ilman yhtään yö heräämistä omassa huoneessa. Itsekin nukuin kuin tukki toisessa päässä taloa, koska tiedän varmasti herääväni, mikäli poika herää keskellä yötä. Turhaan siis jännitin ja murehdin etukäteen. Omaan huoneeseen siirtyminen ei ollut pojalle lainkaan iso juttu ja itsekin pääsin haikeudesta yli, kun tajusin, että elämä jatkuu aivan kuten ennenkin ja nyt ollaan päästy taas yksi etappi eteen päin kehitysaskeleissa. Nyt voin hyvillä mielin odotella vauvan syntymää, kun makuuhuoneessamme ei ole enää ruuhkaa ja unikuviot on saatu järjesteltyä uusiksi. Seuraavana tavoitteena onkin unitutista luopuminen ennen kahden vuoden ikää. Tutittomuutta voitaisiin alkaa harjoitella taas päiväunista ja siirtää se pienen treenin jälkeen myös öihin.

Parasta tässä kaikessa (hyvien yöunien lisäksi) oli se, että itselle iso ja hankala asia sujui lopuilta todella helposti. Olin etukäteen maalannut päässäni vaikka minkälaisia kauhukuvia ja tehnyt pojan omaan huoneeseen siirtymisestä järjettömän mörön itselleni. Ja aivan turhaan! Tämä asia on syytä pitää mielessä tulevissa kehitysaskeleissa ja uusien asioiden opettelussa, kaikki menee varmasti lopuilta hyvin!

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.