Odotettu rakenneultra



Meille sanottiin vielä viikolla 31, että patukka on tyttö. Sata varmasti on tyttö. Ostin hieman tyttöjen vaatteita, jotka totesimme Naistenklinikalla turhiksi. Onneksi ystäväni sai muutama kuukausi myöhemmin tytön ja sain osan pinkeistä vaatteista lahjoitettua hänelle. Muutaman säästin, koska tiesin, että haluaisimme toisen lapsen ja se voisi olla tyttö.

Kun jännittää kovasti joku tapaaminen, kohtaaminen, sovittu palaveri tai koe, olen aina paikalla ihan liian aikaisin. Lasken sen varaan, etten varmasti myöhästy, mutta olisin ajoissa paikalla, vaikka menisin vasta seuraavalla bussilla. Olin rakenneultrapäivänä tekemässä töitä Helsingin keskustassa ja päivämme loppui kollegan kanssa jo puolitoista tuntia ennen itse ultra-aikaa. Keskittyminen ei oikein riittänyt mihinkään ja tyydyin menemäänkin kahville ja kirjoittamaan blogitekstiä. Kirjoitin tunteista, hyvistä, mutta pitkälti niistä "huonoista". Niistä, jotka hiipivät aina salaa ja tekevät välillä odottamisesta ahdistavan ja pelottavan (tekstin voit käydä kurkkaamassa täältä, jos se on mennyt ohi). Mieheni kanssa olimme sopineet treffit Kamppiin, josta menimme Bulevardille yhdessä.
Pääkaupunkiseudulla kaikkien odottavien äitien ultrat on keskitetty Bulevardin klinikalle. Systeemi on tosi kätevä ja saat itse varattua netistä ajan ultraan. Ajat annetaan lasketun ajan perusteella tietyille viikoille ja aikoja löytyy aamusta iltaan. Itse tein niin, että varasin molemmat ultra-ajat samaan aikaan, heti silloin kuin sain linkin ja ohjeet palvelun käyttöön. Meitä raskaana olevia on jonkin verran, eikä ajat olleet parhaimpia mahdollisia, mutta löysimme sieltä meille sopivat ajat. Oma työni on hieman joustavampaa aikataulullisesti, joten valitsimme ajat, jotka sopivat parhaiten ottaen huomioon mieheni työajat. Aikaa varatessa tuntui, että rakenneultraan oli tuhottaman paljon aikaa, eikä huhtikuu tulisi ikinä. Tuli se!


Istuimme aulaan odottamaan ja olimme ainoat paikalla olijat. Työntekijöitä näkyi kulkevan edes takaisin, mutta muita asiakkaita ei aulassa ollut. Käväisin vessassa saman tien, kun tulimme, olipahan se hoidettu pois alta. Taisin käydä hieman liian aikaisin, koska, kun nimeäni huudettiin, oli minulla jo taas orastava vessahätä. Kätilömme vaikutti erittäin pätevältä ja oli edeltäjäänsä (varhaisultra) varmempi otteissaan. Hän selitti tarkasti, mitä rakenteita milloinkin etsi ja aina jotain mitatessaan, kertoi mitat ja miksi niitä otetaan. Kätilö huomasi heti, että minulla oli hieman vessahätä. Minua asia ei haitannut, joten jatkoimme tutkimuksen tekemistä. Tyyppi oli liikkeellä eikä tehnyt tästäkään ultra kerrasta kätilölle helppoa. Joka kerta, kun vauva saatiin oikeassa kulmassa näkyviin, päätti vauva vaihtaa asentoa. Kaikki rakenteet ja virtaukset löytyivät ja kaikki oli niin kuin pitikin. Sydämen kohdalla olikin sitten vähän hankalampaa löytää kaikkea tarvittavaa. Tämä ei siis johtunut siitä, että sydämessä olisi ollut jotain huolestuttavaa havaittavissa, vaan siitä, että rakkoni alkoi olla jo niin täynnä, että kohtu nousi turhan ylös.


Kätilö yritti ja yritti, mutta lopulta passitti minut vessaan. Olisi kaikille osapuolille mukavampaa jatkaa ilman ylhäällä olevaa kohtua sekä mahdollista pissavahinkoa. Itse en siinä vaiheessa tajunnut, mieheni kertoi minulle jälkikäteen, että ongelma ei ollut lopulta virtsarakkoni vaan sektioarpeni. Kätilö kuulemma joutui ultraamaan ihan yhtä korkealta vessassa käynnin jälkeenkin. Itse en tähän kiinnittänyt huomiota, koska katseeni oli naulittuna ultrakuvaan. Salaa yritin ultrauksen ajan tunnistaa mahdollista sukupuolta, joka oli aivan turhaa, koska eihän minulla ollut minkäänlaista osaamista asian suhteen. Hätäsektiosta ja myös silloin täydestä rakostani johtuen, on minulle tehty sektio pystysuunnassa ja minulla on siis noin parin sentin levyinen arpi keskellä vatsaani, joka ulottuu alushousujen rajasta napaan asti. Arvesta johtuen ultraaminen on ollut toisen raskauden aikana haasteellista, koska arpi tekee ultrakuvaan varjon. Arven läpi ei siis voi nähdä ja tämä vaikeuttaa ultraamista huomattavasti. Ja jos ei arpeni ollut edessä, oli napa edessä. Kätilö joutui jo aika kovaakin painamaan masuni päältä, jotta olisi jostain kuvakulmasta saanut kaikki oleelliset osat näkyviin sydämestä. Jossain kohtaa alkoi hiipimään jo ahdistus siitä, että joutuisimme tulemaan uudestaan ultraukseen, koska aikamme olisi lopussa ja kaikkea tarpeellista ei nähtäisiin tällä kertaa. Kätilö tökki ultralaitteella vauvaa ja meidän pikkuinen antoi periksi. Kätilö näki lopulta kaiken tarpeellisen, täydellisesti toimivan sydämen ja tasaisen hienon sykkeen. Kätilö kehui myös kovasti vauvan profiilia, joka oli erittäin söpö ja se muistutti erittäin paljon myös patukan profiilia.
Minua niin kovasti vaivanneet liikkeiden vähyys ja niiden heikko voima saivat selityksen, kun sain kuulla, että istukka on minulla edessä. Onneksi tämä ei ole este alatiesynnytykselle, joka on minulla toiveena tässäkin raskaudessa. Tippui aikamoinen kivi harteilta, kun vauva oli oikean kokoinen viikkoihin nähden ja istukka oli vain blogannut liikkeiden tuntemista.

Kuuluisan kysymyksen vuoro oli seuraavaksi ja ehdottomasti halusimme tietää kumpaa sukupuolta meidän pienokaisemme olisi. Mieheni oli sanonut minulle jo aikaisemmin, että hänen mielestään  tyttö olisi tulossa. Itse olin salaa toivonut perheeseemme tasapainottavaa pientä prinsessaa, mutta skeptisenä tyyppinä, olin varma, että meidän perheemme kasvaa yhdellä pojalla. Veikkaan, että kätilö oli nähnyt sukupuolen jo paljon aikaisemmin, koska ei kauhean kauan miettinyt, kun totesi, että meille olisi tulossa tytär.  Totesimme mieheni kanssa melkein yhteen ääneen: " Niin meille viimeksikin sanottiin!". En ole varma, olenko siitä blogissa aikaisemmin maininnut, mutta patukan piti olla tyttö koko raskauden ajan. Olimme kolmen eri ultraajan suusta kuulleet, että patukka on varma tyttö. Oli siis aikamoinen yllätys, kun synnärillä herätessäni sain kuulla, että meille oli syntynyt poika. Isä joutui lähtemään kotiin hakemaan uusia kotiutumisvaatteita, kun pinkit röyhelöpyllyhousut eivät soveltuneet vastasyntyneen pojan kotiinlähtövaatteiksi.
Kätilö tulosti kuvan meille, ympyröi kuvasta "sukupuolen" ja kertoi meille kynän avulla, mikä kuvassa oli mikäkin. Patukan aikanakin tehtiin samalla tavalla ja silloin ihastelimme tietämättämme kiveksiä. Silloin ultran jälkeen minulle jäi outo olo, nyt minulle ei sitä oloa tullut. Tuolloin olisi vain pitänyt luottaa omaan tunteeseen, niin kuin päätin nyt tehdä. Viimeksi emme kertoneet vauvan sukupuolta kenellekkään, tällä kertaa päätimme kertoa kaikille sukupuolen, jos se vaikka takaisi sen, ettei sukupuoli "vaihtuisi".  Haimme kaupasta mekon, jonka avulla halusimme kertoa tuleville isoveljille, että he saavat pikkusiskon. Uskomatonta meille tulee tyttö!


Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.