Meidän perheen työnjako

Viime aikoina blogeissa on ollut postauksia perheen työnjaosta ja niistä inspiroituneena päätin hieman avata millainen meidän perheen työnjako on. Työnjako on selvästi elämäntilannesidonnainen ja lapsen syntymän ja minun kotiin jäämisen myötä tehtävät ovat jakautuneet hyvin eri tavalla kuin ennen lasta. Mieheni on päivätöissä, joten hän lähtee töihin arkiaamuisin n. klo 6.30 ja palaa kotiin klo 15.30-17.00 välillä.


Arkisin on siis selviö, että minun vastuullani on pojan hoitaminen. Iltaisin ja viikonloppuisin hoitovastuu jakaantuu tasaisesti ja aamuvirkkuna ihmisenä mieheni herää aina viikonloppuaamuisin pojan kanssa ja saan itse jäädä vielä nukkumaan. Yöheräämiset ovat olleet pojan syntymästä asti pääsääntöisesti minun vastuullani, koska mies ei yksinkertaisesti herää pojan kitinöihin. Mielestäni on myös järkevää, että itse kotona olevana hoidan yöheräämiset, koska saan yleensä nukkua aamulla hieman pidempään ja voin tarvittaessa nukkua päiväunet pojan päikkäreiden aikaan. Välillä erikseen sovittuna mies on ottanut yöheräämisvastuita ja silloin hän on nukkunut patjalla pojan viereisessä huoneessa, jotta herää helpommin pojan yöllisiin heräämisiin. Pojan unille nukuttaminen on ollut pääsääntöisesti minun vastuullani, koska se on ollut mielestäni mukava rauhoittumishetki myös itselleni. Olen siis ominut nukuttamisvastuun itselleni ihan vaan sen takia, että saan siinä puolisen tuntia aikaa lukea kirjaa tai selata somea hyvällä omalla tunnolla ja samalla mies saa puuhastella omia juttujaan, koska työpäivien jälkeen hän viettää intensiivisesti aikaa pojan kanssa. Win-Win- tilanne molemmille.

Pyrin hoitamaan kodinhoitoon liittyvät asiat miehen työpäivien aikana, että illat ja viikonloput voitaisiin pyhittää akkujen lataamiselle, harrastamiselle ja perheajalle. Siksi tällä hetkellä minun vastuullani on kodin siivous, pyykkien pesu ja pääsääntöisesti ruuanlaitto. Toki mies myös iltaisin tekee kodinhoidollisia tehtäviä, kuten tyhjentää tiskikonetta, viikkaa kuivuneita pyykkejä pyykkitelineiltä ja raivaa keittiötä ruokailujen jäljiltä. Ikkunoiden ja mattojen pesu on viime vuosina ollut miehen hommaa, kun taas esimerkiksi kylppärin ja saunan siivoamisesta vastaan suurimmaksi osaksi minä. Kaappien siivoukset menevät yleensä aika lailla puoliksi, molemmilla iskee tasaisin väliajoin into järjestellä ja organisoida kodin laatikot ja kaapit ojennukseen, joten niitä hoidetaan inspiraation inspiraation mukaan.


Arkisin teen päivällisen valmiiksi klo 16-17 välille, joten miehen työpäivien takia ruokavastuu on minulla. Viikonloppuisin vuorottelemme jonkin verran ruuanlaitossa, mutta silloinkin 75% ruuanlaittovastuusta on minulla. Meillä on tapana suunnitella viikon ruuat etukäteen ja käymme yleensä yhdessä tekemässä viikkoruokaostokset. Ruoka- ja kauppalistat suunnittelen minä, koska kotona olevana ja pojan ruokailuista enemmän vastaavana minun on helpompi hahmottaa, kuinka moneen ruokaan viikoksi tarvitaan raaka-aineet.

Arki-iltaisin ja viikonloppuisin molemmat hoidetaan poikaa yhtä lailla. Mies vie poikaa paljon uimaan, hoploppiin ja ulos, jotta he saavat kahdenkeskistä aikaa ja minä puolestani omaa aikaa. Mies on ajankäytöllisistä syistä käynyt kuntosalilla ja juoksulenkeillä aamuisin ennen töitä, jotta illat hän pystyy vapauttamaan pojan kanssa olemiselle ja sen myötä minulla on mahdollisuus ottaa omaa aikaa. Viikonloppuisin mies yleensä harrastaa pojan päiväunien aikaan ja silloin saan itse aikaa esim. blogin kirjoittamiselle, kun siivoukset yms. kodinhoitoon liittyvät tehtävät on hoidettu jo viikolla.


Kotiin liittyvät korjaus-, asennus- ja remontointityöt ovat pääsääntöisesti miehen vastuulla. Isommissa hommissa, kuten maalaamisessa tms. pyrin auttamaan parhaani mukaan, mutta taitavampana tekijänä mies tekee isoimman työn. Autojen tankkaamiset, pesut, huollot, katsastukset, renkaiden hankinnat, vaihdot yms. menevät ehkä suhteella 70-30, eli mies hoitaa näissä jutuissa isomman siivun. Käytän kyllä autoa katsastuksessa ja voin hoitaa tuulilasin korjaukset sekä öljyn lisäykset, mutta miehellä on kuitenkin päävastuu autojen osalta. Mies hoitaa aina ruohonleikkuun ja piha-aidan siistimisen.


Kodin hankinnat tehdään pääsääntöisesti yhdessä. Molemmat ovat kiinnostuneita siitä, millaiselta pöydältä syödään ja millaisessa sängyssä nukutaan, joten hankinnat mietitään ja tehdään yhdessä. Elektroniikan hankinnassa mies tekee selvitystyön, koska oma kiinnostukseni televisioiden tai tietokoneiden ominaisuuksista on puhdas nolla ja miehellä taas riittää intoa vertailla eri laitteiden ominaisuuksia. Pojan (ja vauvan) hankintojen pohdinta on minun vastuulla, mutta yleensä käymme yhdessä hankkimassa kaikki vaatteet ja lastentarvikkeet. Joulu- ja syntymäpäivälahjat mietitään ja hankitaan yhdessä.

Metatöiden osalta uskon puurtavani hieman enemmän, koska olen luonteeltani sellainen ihminen, joka miettii ja suunnittelee paljon. Minulla on siis tarve pitää langat käsissäni ja muistuttelen miestä asioista, jotka hän ehkä hoitaisi ihan ilman muistuttelemisiakin. Yleensä se olen minä, joka varaa meidän lennot, hotellit, lapsen lääkäri- ja neuvola-ajat, yms. Mies kuitenkin osallistuu esim. neuvolakäynteihin, mikäli se vaan hänen töiden puolesta on mahdollista. Suunnittelen ja järjestän ristiäiset, syntymäpäiväjuhlat, yms. Mies kyllä auttaa kaikessa missä pyydän, mutta kokonaisvastuu on minulla.  Laskujen maksamiset kumpikin hoitaa omalta osaltaan sen mukaan, kumman nimellä kyseinen lasku tulee. Lapsen kerhoon ilmoittautumiset, yms. hommat hoidan minä.


Olikohan siinä ainakin karkeasti listattuna kaikki meidän perheen työt?  Jotkin yksittäiset osa-alueet saattavat olla vain toisen vastuulla, mutta kokonaiskuvaa tarkastellessa tulee ainakin itselleni sellainen olo, että perheen työnjako ja vastuut jakaantuvat tasaisesti molemmille. Tilanne muuttuu varmasti taas toisen lapsen syntymän myötä ja erityisesti sitten, kun palaan itse takaisin työelämään. Silloin kodinhoidolliset työt, ruuanlaitot, yms. jakaantuvat väkisin molempien tehtäväksi, koska kumpikin meistä käyttää yhtä paljon tunteja töissä käymiseen. Olen myös miettinyt, että jossain elämänvaiheessa olisi mukava palkata siivooja ja käyttää esim. kauppakassipalveluita, jotka helpottavat hieman arjen kuormitusta. Katsotaan, onko niiden aika heti töihin palattua vai milloin.

Olen itse kasvanut perheessä, jossa on hyvin vanhoillinen näkemys ja käytäntö perheen työnjaosta ja äitini tehtävänä on ollut aina hoitaa työssäkäynnin ohella niin lapset kuin kotikin. Vastuu arjesta jakaantuu siis todella epäreilulla tavalla ja sen takia olen aina tiennyt, että itse en tule vastaavanlaisessa parisuhteessa ja perhetilanteessa elämään. Mielestäni on tärkeää, että molemmat perheen vanhemmista tekevät yhtä lailla töitä yhteisen hyvän eteen, eikä kumpikaan joudu kuormittamaan itseään toista enemmän. Näin säästytään turhilta riidoilta ja siltä, että toinen väsähtäisi suuremman kuorman alla, koska lapsien myötä tekemist ätuntuu riittävän aina ja käytettävissä oleva aika ja jaksaminen on kuitenkin rajallista.

Miltä meidän perheen työnjako vaikuttaa ulkopuolisin silmin ja miten teillä on jaettu perheen vastuut?

P.s. Oletko huomannut, että meidät löytää myös instagramista @vainaitienjutut. Sieltä pääset seuraamaan meidän arkea kuvien ja stoorien muodossa, joten otathan tilin seurantaan.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.