Lapset alle kahden vuoden ikäerolla


Esikoisemme on kakkosen syntyessä kesällä himpun vajaa 2- vuotias. Toisaalta ikäero on pieni, mutta toisaalta taas olen aina pitänyt noin kahden vuoden ikäeroa optimaalisena. En tiedä mistä oma ajatukseni johtuu, ehkäpä siitä, että minä siskoni ollaan synnytty aika lailla samalla ikäerolla mitä omat lapset syntyvät ja siksi pieni ikäero tuntuu meille kovin luontevalta vaihtoehdolta. Esikoisemme oli 9 kuukauden ikäinen, kun päätimme, että toinen lapsi saa tulla, kun on tullakseen. Siinä vaiheessa oli itsellä jo sellainen olo, että olen palautunut hyvin edellisestä raskaudesta ja synnytyksestä ja voimavarat riittäisivät uuteen raskauteen ja myös toiseen lapseen. Näin jälkikäteen ajateltuna on kuitenkin hyvä, että raskauden alkamisessa kesti se reilu puolivuotta, koska onhan kovin moni asia helpottanut, mitä enemmän esikoiselle on ehtinyt tulla ikää.

Alle kahden vuoden ikäero on joka tapauksessa pieni ja pian meillä tulee olemaan energiaa pursuavan taaperon lisäksi vastasyntynyt hoidettavanamme. Eniten itseäni mietityttää tässä combossa se, miten yhdistää paljon kantamista ja hoivaa kaipaavan vauvan ja toisaalta taas energiaa pursuavan ja aktiviteetteja kaipaavan taaperon elämä niin, että aika ja huomio jakaantuu tasaisesti molempien lasten tarpeille. Jossain välissä pitäisi myös ehtiä huolehtimaan omista tarpeista ja jaksamisesta ja kenties myös parisuhteestakin. Esikoisemme tulee siis jatkamaan vauvan synnyttyä kotihoidossa, koska yksi ajatus pienessä ikäerossa oli myös siinä, että pystymme siirtämään esikoisen päiväkotiin menoa hieman pidemmälle. Asuinkaupunkimme tarjoaa kerhotoimintaa 2,5- vuotiaille lapsille, joten olen hakenut hänelle kerhopaikkaa ensi vuoden alusta alkaen. Kesä ja syksy mennään siis niin, että hoidan molempia lapsia kotona miehen käydessä töissä. Mikäli poika pääsee kerhoon, tulee hän käymään siellä kaksi kertaa viikossa 2,5h kerrallaan. Mistään isoista helpotuksista "hoitotaakkaan" ei siis puhuta kerhoonkaan menoon liittyen.


Uskon, että alku saattaa tuntua hieman takkuiselta, mutta opettelun ja rutiinien myötä arjen saa rakennettua niin, että selviämme päivistä jotenkuten kunnialla. Esikoisen vauva-ajoilta mielessäni on etenkin imetyksen sitovuus ja nyt toisen lapsen kohdalla mietityttääkin, miten ihmeessä sitä pystyy imettämään vauvaa samalla tahdilla kuin esikoista, kun samalla pitäisi kuitenkin puuhastella esikoisen kanssa ja hoitaa ruuanlaitot sekä ruokailut ja kaikki muut päiviin kuuluvat kotityöt. Ehkäpä sitä oppii multitaskaamaan vielä entistäkin paremmin ja vauvan imetys tapahtuu jotenkin kaiken muun toiminnan ohella. Yhden lapsen aikaan oli niin ihanaa, kun pystyi käpertymään vauvan kanssa sohvannurkkaan viettämään imetysmaratoneja, eikä ollut oikeastaan ikinä kiire mihinkään. Nyt kesällä kaikki kuitenkin tulee olemaan aivan toisin. Kotitöiden osalta täytyy varmasti osata madaltaa rimaa, enkä voi enää vaatia itseltäni samaa, mitä yhden lapsen kanssa olen vaatinut. Yhden lapsen kanssa kotona ollessa olen halunnut hoitaa kaikki arkiset kotityöt miehen työpäivän aikana, jotta olemme voineet pyhittää illat perheajalle. Jatkossa vauvan ja taaperon kanssa tämä ei varmasti enää onnistu niin helposti ja sen myötä myös mies tulee ottamaan aiempaa enemmän vastuuta myös kotitöidenkin tekemisestä.

Imetyksen lisäksi mietityttää mahdollinen univaje ja se, miten kahden lapsen kanssa onnistuu paikkaamaan omaa väsymystä, jos lasten päiväunet menevätkin aivan ristiin. Esikoisemme on ollut aina todella hyvä nukkuja ja tällä hetkellä hän nukkuu yönsä joko katkeamattomasti illasta aamuun tai muutamalla lyhyellä havahtumisella, jos vaikkapa peitto on pudonnut pois hänen päältään. Päiväunet vaihtelevat tunnin ja kolmen tunnin välillä, mutta ehkäpä kaksi tuntia on aika lailla se vakio uniaika, mitä hän pääsääntöisesti päivisin nukkuu. Vauvasta ei voi tietenkään etukäteen tietää millainen nukkuja hän on, mutta olen henkisesti varautunut siihen ajatukseen, että emme todellakaan tule saamaan toista esikoisen kaltaista nukkujaa. Täytyykin toivoa, että esikoinen ei vielä kahden vuoden iässä jättäisi päiväunia nukkumatta ja päiväuniaika olisi sitten myös itselle lepohetki, mikäli vauva vain sen sallii.


Todennäköinen unenpuute ja imetyksen aikaa vievyys onkin varmaan ne kaksi isointa asiaa, mitä olen etukäteen hieman murehtinut pienen ikäeron kohdalla. Muuten esikoinen on jo melko iso poika taitojensa osalta, koska hän osaa syödä omatoimisesti, pottatreenit ovat jo hyvällä mallilla ja pikkuhiljaa opetellaan pukemista ja muita arjessa kahden lapsen kanssa helpottavia taitoja. Onneksi kesällä voi olla sään ja lämpötilojen puolesta paljon ulkona, joten täytyy vain pakata vauva vaunuihin ja lähteä pojan kanssa puistoilemaan ja touhuamaan ulos, se on ainakin varma keino saada energinen taapero tyytyväiseksi ja myös väsyneeksi. Onneksi mieheni jää hieman ennen laskettua aikaa 1,5kk kesälomalle, joten ainakin vauvan syntymän ensimmäiset viikot meitä on kaksi aikuista hoitamassa lapsia ja arkea ja itse pystyn paremmin keskittymään vauvan hoitamiseen. Täytyy yrittää niiden viikkojen aikaan rakentaa mahdollisimman toimivat arkirutiinit, joiden avulla selviän miehen palattua takaisin töihin.

Ensimmäinen vuosi vauvan ja taaperon kanssa on varmasti se raskain ja sitten ehkä jo alkaakin helpottaa. Vauvan täyttäessä vuoden, esikoinen täyttää jo kolme vuotta. Toisaalta vauva-aika on ihanaa ja menee liian nopeasti ohi, mutta toisaalta on ihanaa, että se on suht lyhyt vaihe lapsen elämässä ja jo vuoden iässä ollaan kehitysvaiheissa aivan eri tilanteessa, mitä ensimmäisten elinkuukausien aikana oltiin. Lohduttaudun ja tsemppaan itseäni myös sillä ajatuksella, että kovin moni muu on saanut arjen sujumaan jopa pienemmälläkin ikäerolla ja useammankin lapsen kanssa, joten miksi en minäkin. Todennäköisesti jälleen kerran murehdin turhaan ja kaikki tulee menemään hyvin tai ainakin kaikesta selvitään. Miten te muut vanhemmat olette saaneet arjen sujumaan, jos lapsilla on ollut suht pieni ikäero? Vinkkejä arkea helpottavista jutuista otetaan enemmän kuin mielellään vastaan!

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.