7 toivetta tulevaan synnytykseen


Pikkuhiljaa synnytys on alkanut pyöriä yhä enemmän ja enemmän mielessäni. Myös alitajunta tuntuu työstävän tulevaa koitosta omalla tavallaan, koska jo useampana yönä uneni ovat liittyneet tavalla tai toisella synnytykseen. Näin viimeisellä kolmanneksella onkin jo ihan luonnollista suunnata ajatuksia kohti synnytystä ja nyt aion kirjoittaa ylös, millaisia toiveita minulla on synnytykseen liittyen. Mitään tarkkaa suunnitelmaa en aio tehdä, koska asiat eivät synnytyksissä tuppaa aina menemään niin kuin itse toivoisi. Tiedostan hyvin, että toiveeni eivät välttämättä toteudu, enkä usko olevani pettynyt, vaikka synnytys olisi jotain aivan muuta kuin mitä nyt etukäteen olen ajatellut. Pääasia on, että lapsi syntyy turvallisesti tähän maailmaan ja synnytyksen jälkeen sekä minä, että poika voimme hyvin. Aina voi kuitenkin hieman miettiä, mitä asioita haluaisi synnytyksessä olevan ja esimerkiksi millaista kivunlievitystä kaipaa, sehän on jo yksi keino valmistaa mieltä tulevaan suureen tapahtumaan.

1. Miehen läsnäolo
Tuleva synnytys ei ainakaan vielä jännitä, eikä synnytykseen liity minkäänlaisia pelottavia tuntemuksia. Yksi syy sille on, että tiedän melko varmaksi mieheni olevan synnytyksessä mukana ja henkisenä tukena. Olemme sopineet Lauran kanssa, että hän ottaa esikoisemme hoitoon synnytyksen alettua, joten mikäli tämä suunnitelma vain onnistuu, niin mies tulee olemaan synnytyksessä mukana. Olen myös varautunut mahdolliseen synnytyksen käynnistämiseen sopimalla äitini kanssa, että hän tulee tarvittaessa hoitamaan poikaamme, koska käynnistyksessä voi kestää useampikin päivä ennen kuin synnytys varsinaisesti alkaa. Miehen tuki on itselleni äärettömän tärkeä asia ja ehkäpä yksi toivelista tärkeimmistä kohdista. Minulle olisi henkisesti todella raskasta, jos joutuisinkin synnyttämään yksin. Miehestä on iso tuki kipujen kanssa jaksamisessa, mutta kaikista tärkeintä on mielestäni se hetki, kun vauva vihdoin nostetaan rinnalle ja pääsemme yhdessä ihmettelemään uusinta perheenjäsentämme. En voi edes kuvitella, miten paljon harmittaisi kokea tuo ainutlaatuinen hetki yksin.

2. Spontaanisti käynnistyvä synnytys
Esikoisen synnytys jouduttiin käynnistämään raskausviikolla 42+0 ja hän syntyi kolmannen käynnistyspäivän iltana. Käynnistykseen alettaessa tilanne oli synnytyksen kannalta epäkypsä ja vaati ballonkin asennuksen lisäksi useampaan otteeseen cytotecia, että supistukset vihdoin voimistuivat. Nyt toisessa raskaudessa haluaisin kokea luonnollisesti käynnistyvän synnytyksen, koska haluaisin tietää, eroaako se miten paljon käynnistyksestä. Esikoisen synnytyksessä supistuksen tulivat todella tiuhaan ja erittäin kivuliaina, mutta ne eivät juurikaan edistäneet synnytystä. Kätilön mukaan se on ihan tavallista käynnistetyissä synnytyksissä. Toivoisin, että spontaanisti käynnistyvä synnytys olisi jollain tapaa lempeämpi vaihtoehto keholle, koska silloin kroppa on valmis synnytykseen ja kaikki etenee luonnollisella tavalla.


3. Alatiesynnytys
Toiveissa olisi synnyttää alateitse. Sektio tulee kysymykseen vasta siinä vaiheessa, jos lääkärit toteavat sen olevan vauvan tai oman hyvinvointini kannalta välttämätöntä, muuten haluan synnyttää normaalisti alateitse. Toisille synnytyspelko on niin kova, että he valitsevat mieluummin sektion. Itselläni asia on puolestaan toisin päin, kammoan ajatusta sektiosta ja mieluummin otan vastaan kaiken sen kivun, mitä alatiesynnytys tuo tullessaan. Sektiosta toipuminen on myös alatiesynnytystä hitaampaa, joten senkin puolesta toivon kovasti, että "normaali" synnytys onnistuu.

4. Kivunlievitystä tarpeen mukaan
Kivunlievitystä toivon saavani tilanteen mukaan, enkä ole etukäteen päättänyt, että haluan ehdottomasti epiduraalipuudutuksen tai jonkin muun kivunlievitykseen liittyvän lääkityksen. Tavoitteena on kuitenkin selvitä synnytyksestä niin vähällä lääkityksellä kuin mahdollista ja lääkityksessä edetään kivun sallimissa rajoissa. Ilokaasun ja kuuman suihkun voimalla mennään varmasti alku ja katsotaan sitten miten koviksi kivut äityvät. Tens-laitteen käyttö myös kiinnostaa kovasti, sitä en esikoisen synnytyksessä käyttänyt, mutta olen kuullut siitä paljon hyvää. Ainoat ehdottomasti ei- listalla olevat kivunlievitysmuodot ovat paraservikaali- eli kohdunkaulanpuudutus ja pudendaali- eli häpyhermonpuudutus. Nämä molemmat tuntuvat jostain syystä todella vastenmielisiltä puudutuksilta ja kieltäydyin niistä jo esikoisen synnytyksessä. En tiedä mistä tämä ajatus oikein juontaa juurensa, mutta päätökseni tulee varmasti pitämään tässäkin synnytyksessä.

5. Muu kuin puoli-istuva ponnistusasento
Olin jo ennen esikoisen syntymää lukenut paljon synnytyksestä ja erilaisista ponnistusasennoista. Lukemani perusteella olin päättänyt, että en tule ponnistamaan puoli-istuvassa asennossa, mikäli se ei ole jostain syystä pakollista. Puoli-istuvassa asennossa istutaan häntäluun päällä, jolloin lantion läpimitta pienenee. Myös välilihan repeämisriski on puoli-istuvassa asennossa monia muita asentoja suurempi. Esikoisen syntymässä asiat eivät kuitenkaan menneet kuten olin etukäteen toivonut ja vauva kärsi uhkaavasta hapenpuutteesta. Sen takia ponnistusvaihetta jouduttiin jouduttamaan episiotomialla ja imukupilla ja näin ollen ponnistusvaihe oli suoritettava puoli-istuvassa asennossa. Tulevassa synnytyksessä toivon kovasti, että asento voisi olla jokin muu. Mitään ikävää fiilistä esikoisen ponnistusvaiheesta ei kuitenkaan jäänyt, koska mielestäni se oli synnytyksen kaikista kivuttomin vaihe ja kesti vain 14 minuuttia. Aina toiveissa olisi kuitenkin selvitä mahdollisimman vähin vaurioin ja siksi haluaisin kokeilla jotain muuta ponnistusasentoa.


6. Mukava kätilö
Yksi syy miksi en kaikesta kivusta huolimatta jännitä tai pelkää synnytystä on se, että luotan synnytyssairaalassa oleviin kätilöihin ja lääkäreihin aivan 100 prosenttisesti. Esikoisen synnytyksessä minulla oli kaksi eri kätilöä, joista molemmat olivat aivan mielettömän ihania ja tsemppaavia tyyppejä. Jos saan yhtään samanlaisen henkilön tälläkin kertaa, niin olen todella onnellinen. Tiedän, että kätilön vaihtoa voi toivoa, mikäli ei koe, että kemiat kohtaisivat saadun kätilön kanssa, mutta toisaalta tunnen myös itseni ja tiedän, että minulla olisi todella suuri kynnys lähteä vaatimaan kätilön vaihtoa. Mukava, tsemppaava, empaattinen ja tarpeeksi jämäkkä sekä määrätietoinen kätilö olisi juuri täydellinen!

7. Synnytys Naistenklinikalla ja perhepesähotelliin pääsy
Olen valinnut synnytyssairaalaksi Naistenklinikan, mutta koskaanhan ei tiedä kuinka paljon synnytyksiä on meneillään juuri oman synnytyksen käynnistyttyä, joten synnytyssairaala voi vielä vaihtua. Toinen hyvä vaihtoehto on Espoon sairaala, mutta Hyvinkäälle tai Lohjalle en kyllä haluaisi lähteä. Naistenklinikalla haaveena olisi päästä vauvan kanssa perhepesähotelliin, josta olen kuullut tuttavilta hyviä kokemuksia. Siellä saisi olla vauvan ja perheen kanssa omassa rauhassa ja hieman viihtyisämmässä ympäristössä, mitä sairaalassa olisi.

Siinä taisikin olla kaikista tärkeimmät toiveet synnytykselle. Täytyykin tulevina viikkoina täyttää neuvolasta saatu synnytystoivelista, jotta se olisi sitten synnytyksen alkaessa valmiina mukaan otettavaksi. Sain ohjeeksi taitella listan neuvolakortin väliin, mikä oli hyvä neuvo, koska esikoisen syntymässä lista unohtui sairaalakassin pohjalle ja jäi siten hyödyntämättä.

Minkälaisia toiveita teillä on/ on ollut synnytyksiin liittyen ja onko ne toteutuneet?

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.