Topit ja flopit

Tällä viikolla on ollut tuntua keväästä ja toisaalta seuraavana päivänä on jo ennustettu takatalvea. Lumisateista huolimatta, ilmassa on silti edelleen kevättä ja se on ihanaa. Lauran raskaus lähestyy kovaa vauhtia jo puolta väliä ja rakenneultrakin on jo nurkan takana, kohta tiedetään, tuleeko patukasta isoveli pojalle vai tytölle. Taidan tehdä julkaisun sukupuolenpaljastus hetkestä. Olen miettinyt pojille vähän spessumpaa tapaa kertoa, mutta siitä lisää myöhemmin. En ole varma, kuinka vahvasti uskon veikkaukseen, mutta katsotaan. Tähän liittyy tarina patukan ajoilta, taidanpa sen teille jakaa vähän myöhemmin. Tähän viikkoon on mahtunut monenmoista hässäkkää, olen viettänyt kaksi päivää kotona, yhden patukan kanssa ja yhden migreenissä. Ja todella nostan hattua kaikille kotiäideille, haaveeni tehdä töitä patukan ollessa kipeänä kotona, ei oikein toteutunut. Raivareiden ja tahmaisen näppäimistön jälkeen totesin, että on parempi jättää työnteko myöhemmälle, patukan päikkäriaikaan ja siihen, kun mies tulee töistä kotiin.

Tanjan alkuviikko hujahti vauhdilla, kun pojan mummi oli muutaman päivän viettämässä talvilomaansa meillä. Olipa ihanaa saada ensimmäistä kertaa hieman pojan hoitoapua arkipäivinä, sellaista luksusta ei vielä pojan reilu 1,5 vuoden ikään mennessä ole ollutkaan tarjolla. Mummin vierailu herätti ilontunteiden lisäksi myös haikeutta siitä, että isovanhempien läsnäolo todellakin on harvinaista herkkua ja on todella sääli, ettei pojalla ole mummien ja ukin seuraa arjessa saatavilla. Muuten viikko on ollut taas aika tavallinen, ulkoilua, mammajoogaa, muskaria ja kotona puuhastelua. Tavallisen arkista, mutta silti kivaa.


FLOPIT

Migreeni (Laura)
En tiedä mikä patukkaa on vaivannut, mutta ke-to välisenä yönä ei kenenkään muun paitsi isomman pojan yöunista tullut mitään. Patukka heräsi varmaan viisi kertaa huutamaan kurkku suorana eikä tahtonut rauhoittua millään. Omaan sänkyyn jääminen oli pyhä mahdottomuus eikä meidänkään välissämme nukkumisesta tullut yhtään mitään. Hän pyöri, kieri, nousi istumaan, heilutti käsiään ja oli silmät kiinni ja huusi. Itse ei saanut nukuttua neljästä eteenpäin yhtään. Patukka nukahti rintakehäni päälle, enkä häntä siitä uskaltanut liikuttaa mihinkään. Pelkäsin, koska hän oli niin levoton, että siirtäminen vain herättää hänet uudestaan. Raskaus on jo sen verran pitkällä, etten pysty enää olemaan kovin pitkään selältäni, koska alavatsaan sattuu ja molemmissa nivusissa alkaa jäätävät viiltokivut. Lopulta kivut olivat jo niin hirveät, että oli pakko kääntyä. Yritin siis yhdessä patukka sylissäni kääntyä kyljelleni, jotta hän ei heräisi ja itse pääsisin kivuistani. Kivut eivät helpottaneet ja patukan levottomuus aiheutti sen, että olin hereillä, kunnes mieheni kello jo soikin. Tästä väsymyksestä johtuen kituuttelin seuraavan päivän ja tunsin migreenin lähenevän ja illalla olikin jo aivan kaamea olo.

Parasetamoli ei auta minulla päänsärkyihin eikä nukkuminen, jos väsymys on jo laukaissut migreenin. Minulla on siis auraton migreeni, jonka laukaisee yleensä kirkkaus ja väsymys. Kahvinjuonti ei auttanut ja yöllä heräsin päänsärkyyn ja noustessani ylös tuntui, että paine oli päässä niin kova, että pää räjähtäisi hetkenä minä hyvänsä. Lisää särkylääkettä ja sain unen päästä kiinni. Aamulla vein molemmat pojat päiväkodille kuvauksiin ja oli pakko vaan sitkeästi selviytyä. Kun pääsin lähtemään päiväkodilta, pidättelin jo oksua. Kotiin päästyäni menin kuumaan suihkuun ja oksensin. Ilmoitin töihin, etten pääsisi tulemaan ja menin sohvalle koomailemaan. Lopulta päätin turvautua siihen viimeiseen keinoon, ainakin näin raskaana ollessani, koska en lääkkeitä voi ottaa. Join energiajuomaa. Desin ja puolen tunnin päästä huomasin päänsäryn hellittävän. Ja loppupäivä sujui jo normaalisti. Yritän välttää raskaana ollessani energiajuomia, mutta väsymys kun pääsee laukaisemaan migreenin, otan sitä kofeiinimäärien rajoissa ja monesti tämä helpottaa. Ei todellakaan aina, mutta onneksi auttoi eilen. Jälleen muistuttelin itselleni ja muille, kuinka pitää olla onnekas, jos ei kärsi migreenistä. Ja muistuttelin itselleni, että muistaisin aina välttää niitä trikkereitä, jos vaan pystyisin, koska migreeni lamauttaa minut täysin.




Levottomat jalat (Tanja)
Esikoisen raskaudessa kärsin todella pahoista levottomista jaloista öisin. Tunne oli niin piinaava, että en saanut nukuttua moneen kuukauteen kunnolla ja lääkäri jopa kirjoitti parkinsonin tautiin tarkoitettuja lääkkeitä, joilla vaivani olisi voinut saada kuriin. En kuitenkaan uskalla raskauden aikana syödä panadolia vahvempia lääkkeitä, jos ei ole ihan pakko, joten jätin reseptin käyttämättä ja kärvistelin loppuraskauden muutaman tunnin unilla. Olen kärsinyt levottomista jaloista koko ikäni jossain määrin, mutta raskaus pahentaa oireitani sietämättömiksi. Nyt tässäkin raskaudessa, täsmälleen samoilla viikoilla tuo vaiva taas alkoi ja nukkumisesta on tullut hankalaa. Olen menossa maanantaina mittauttamaan raudan varastoarvot, koska raudan puutteen on tutkittu olevan yhteydessä raskaudenaikaisiin levottomiin jalkoihin. Olo on ahdistunut ja odotan öitä kauhulla. Eilen levottomat jalat tulivat myös päivällä, kun yritin torkahtaa huonosti nukutun yön jälkeen ja eihän nukahtamisesta sitten tullut mitään.

Levottomista jaloista kärsivää on varmasti vaikea ymmärtää, jos ei itse ole kokenut tätä inhottavaa vaivaa. Kamalinta on, että siihen ei oikein auta mikään muu kuin jalkojen liikuttelu ja silloin nukkuminen on tietenkin ihan mahdotonta. Itselläni levottomiin jalkoihin liittyy välillä myös jalkojen todella inhottava kuumottaminen, jonka takia olen viime raskaudessa seisonut useampana yönä paljain jaloin lumihangessa hakemassa helpotusta. Olen kokeillut kaikki kotikonstit mitä vaan keksiä voi ja välillä joku on saattanut helpottaa oireita sen verran, että pystyn nukahtamaan yöllä. Viime raskaudessa käytin tukisukkia, jalkojen kohoasentoa, suihkuttelin jalkoja jääkylmällä vedellä ja välillä taas kävin tulikuumassa suihkussa. Söin lisärautaa, rasvasin jalkoja magnesiumvoiteella ja välillä kylmägeelillä. Olen kokeillut vähentää kofeiinia ja testannut ruokavalion vaikutusta, mutta ei niistäkään ole löytynyt apua. Huonoimpina öinä lähdin kolmen aikaan koiran kanssa lenkille, koska en vaan pystynyt olemaan paikoillani. Voin kertoa, että olin aivan rättipoikki viimeisillään raskaana, kun kiersin kesäisissä aamuöissä kortteleita ympäri ja toivoin, että jalat jättäisivät minut vihdoin rauhaan. Vaiva onneksi loppui kuin seinään synnytyksen jälkeen, mutta tässä on kuitenkin vielä pitkä aika laskettuun aikaan, etenkin jos ei saa kunnolla nukuttua. Aamulla täytyy kuitenkin jaksaa nousta taaperon kanssa, vaikka takana olisi unta vain muutaman tunnin verran. En tiedä miten tulen selviämään loppuraskaudesta vaivani kanssa, kun olin jo ilman hoidettavaa lasta aivan puhki. Jotenkinhan sitä on vain pakko, toivon todellakin, että maanantain verikokeissa näkyisi rauta-arvojen lasku ja olisi edes jokin keino, millä vaivaan voisi saada helpotusta.


TOPIT

Liikkeet (Laura)
Odotin niitä kuin kuuta nousevaa ja luulen, että muutaman viikon ajan olen tuntenut muutamia helliä, kuplan tapaisi liikkeitä alavatsassa. Tunsin liikkeet ensimmäisen kerran meidän ensimmäisellä mammajoogatunnillamme. Sanoinkin Tanjalle, että se oli minulle varmasti se hetken rauhoittuminen ja paikallaan hengittely. Ei tarvinnut siis tehdä sen ihmeellisempää kuin pysähtyä. Se on tämän hetkisen arjen keskellä haasteellista vain pysähtyä. Ja sitten olikin hiljaista. Kyselin Tanjalta, oliko hän heti ensimmäisten liikkeiden jälkeen tuntenut joka päivä liikkeitä. Minulle iski siis paniikki, koska meni monta päivää, etten tuntenut mitään, en siis yhtään mitään, vaikka olisinkin kuinka hengitellyt ja ollut rauhassa paikoillani. Ja sitten tunsin ne uudestaan. Mietin, että voiko tosiaan olla jo noin paljon voimakkaampi liikkeitä, mutta oli ne selkeämpi ja ne tuntuvat useammin. Ei vieläkään päivittäin, mutta useammin. Ja on se vaan joka kerta yhtä pysäyttävää. Ihanaa, sitä tuntee pakahtuvansa omaan vaaleanpunaiseen kuplaansa. Onnellisuuspuuska pyyhki yli, kun on saanut ensimmäisen kerran kunnon merkin vauvan olemassa olosta. Koska ultrakuvat ovat ihan täysin eri juttu. Fyysinen kosketus vauvaan ensimmäisen kerran on järisyttävää myös toisella kertaa.


Uraäidin selviytymisopas (Tanja)
Olen jo hetken aikaa potenut pientä urakuumeetta. Vaikka kotiäitiyttä onkin näillä näkymin edessä vielä melkein kaksi vuotta, niin silti aina aika ajoin haaveilen uraan ja työelämään liittyvistä asioista. Koen olevani urasuuntautunut ihminen, vaikka äitiyden myötä olenkin tehnyt valintoja, joiden takia ura ja työelämä ovat nyt hetken aikaa tauolla. Sain ylemmän korkeakoulututkintoni valmiiksi juuri ennen esikoisen syntymää ja innolla odotan, mitä mahdollisuuksia se avaa sitten, kun palailen takaisin työelämään. Bongasin alkuvuodesta ilmestyneen Uraäidin selviytymisoppaan, jossa yhdeksän menestyvää suomalaisnaista kertovat, miten he ovat onnistuneet yhdistämään vaativan työn ja perhe-elämän. Ehdottomasti kirja minun makuuni ja aihepiiriltään supermielenkiintoinen. Jos tämän hetkiset suunnitelmani toteutuvat, tulen olemaan työelämästä tauolla yhteensä 3,5 vuotta. Siinä ajassa olen saanut kaksi lasta ja kasvattanut heitä sen verran isoiksi kotona, että olen sinut heidän päiväkotiin laittamisen kanssa. Olen välillä saanut kuulla, miten tuo 3,5 vuotta poissa työelämästä on ihan älyttömän pitkä aika ja ajoittain olenkin jäänyt miettimään, tulenko valintojeni takia pääsemään kiinni työelämään ja saamaan toivomanlaistani uraa. Järjellä asiaa kuitenkin mietittyäni, olen todennut, että kotona lasten kanssa viettämäni aika on loppujen lopuksi niin pieni osa koko työurastani, ettei sillä voi olla kovin suurta merkitystä suuntaan tai toiseen. Minulla on haastava ja mielenkiintoinen vakityö mihin palata ja ehdin vielä vuosikymmeniä rakentamaan uraani kotiäitiyden jälkeen. Nyt siis nautin ajasta lasten kanssa, vielä tulee se aamu, kun pakkaan työlaukun ja vaihdan kotiäitiyden uraäitiyteen.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.