Topit & Flopit

Välillä on viikkoja, kun vaan väsyttää astetta enemmän. Tanjalla on ollut juuri sellainen viikko ja päivät on vaatineet päikkäreiden nukkumista yhdessä pojan kanssa, jotta viikosta on selvitty kunnialla. En tiedä johtuuko väsymys raskaudesta, jossa ollaan jo viimeisellä kolmanneksella, vai onko taustalla maanantaina tehty päätös siirtää poika nukkumaan omaan huoneeseensa. Veikkaan, että kyse on molempien asioiden yhteisvaikutuksesta. Onneksi päiväunien avulla päivät on muuten menneet aika kivasti ja tällä viikolla onkin tullut lenkkeiltyä ja muutenkin ulkoiltua aiempaa enemmän. Päiväunia olen nukkunut täysin puhtaalla omalla tunnolla, koska vauva varmasti pitää huolen siitä, että kesällä ei liian paljoa nukuta. Mites sitten ne pojan yöt nyt omassa huoneessa? Kirjoitan siitä postauksen ensi viikolla, mutta voin paljastaa, että yllätyin kovasti miten nyt neljä ensimmäistä yötä ovat sujuneet.

Lauran viikko on mennyt uuden ja jännän äärellä, kun työelämään on saatu vauhtia uudella projektilla. Projekti vaatii paljon työtä näin alkuun ja kaikki on niin uutta ja jännittävää, että paljon menee aikaa asioiden selvittämiseen. Mutta olen innoissani tästä, koska nyt minulla on jotain omaa. Olen myös tulostanut pääsykoemateriaalit tulevan yhteishaun tiimoilta ja minulla olisi myös suuri haave päästä opiskelemaan monimuoto-opiskelun tuomien mahdollisuuksien mukaan. Viikkoon on siis mahtunut paljon isoja päätöksiä ja sitäkin isompia haaveita. Patukalla on menossa kova uhma vaihe, jonka olemme huomanneet sekä kotona, että saaneet palautetta päiväkodista. Onneksi palaute on ollut tullut iloisissa merkeissä ja ehkä enemmän onkin kerrottu päivän tapahtumia kuin annettu palautetta. Mutta siitä enemmän alla, mutta kaiken kaikkiaan viikko on ollut erittäin monipuolinen ja vaihderikas.


FLOPIT

Raskausajan kutistuva vaatekaappi (Tanja)
Mitä pidemmälle raskaus etenee, sitä vähemmän vaatekaapista löytyy sopivaa päälle puettavaa. Tällä viikolla olen ollut erityisen helpottunut siitä, että kevät ja lämpö ovat saapuneet ja sen myötä raskausajan talvipukeutumiseen liittyvät murheet ovat menneen talven lumia. Vuoden vaihteen jälkeen olen joutunut lainailemaan miehen hiihtohousuja ulkoiluhousuiksi, koska ne ovat malliltaan sen verran löysät, että menivät melko pitkälle raskausvatsan kanssa. Viime viikolla totesin, että nekin housut kiristävät aivan liikaa ja aiheuttavat inhottavia harjoitussupistuksia, koska vyötärönauha oli pakko vetää tarpeeksi tiukalle, jotta housut ylipäänsä pysyvät päällä. Ihan todella raivostuttavaa ulkoilla huonosti istuvien housujen kanssa, joiden alle ei ole koko talvena mahtunut muita kerroksia.

Jostain syystä en kuitenkaan ollut valmis ostamaan raskausajalle suunniteltuja ulkoiluhousuja, koska niistä saa pulittaa ihan mielettömän paljon rahaa siihen nähden, miten vähän aikaa ne loppujen lopuksi ovat käytössä. Sama ajatus pätee pitkälti muuhunkin raskausajan pukeutumiseen ja välillä hyvin kapea vaatevalikoima ärsyttää. Vaatekaapista löytyy onneksi viime raskaudessa hommatut vaatteet ja tässä raskaudessa olen myös jonkin verran päivittänyt vaatevarastoa. Kevättalven alennuksista sain kivan edullisesti ostettua raskausajan talvitakin, kevyttoppatakin ja muita peruskäyttövaatteita. Ostin myös raskausajan treenihousut joogaa varten, mutta niissä on nyt lämpenevien kelien myötä mukava myös lenkkeillä ja ne menevät varmasti koko loppuraskauden päälle. Housut ovat jo jääneet hieman pieniksi vatsan kohdalta, vaikka muuten ne olisivatkin vielä sopivat. Muutenkin raskausajan farkut/ housut tuntuvat todella epämiellyttäviltä, koska jostain syystä ne meinaavat valua koko ajan, vaikka niissä onkin todella korkea vatsakappale. Loppuraskaus mennäänkin aika lailla legginsseihin, sukkahousuihin, mekkoihin, hameisiin ja tunikoihin verhoiltuna. Jos pukeutuminen tuntuu hankalalta nyt viimeisten raskauskuukausien aikana, niin kauhulla odotan taas synnytyksen jälkeistä aikaa. Silloin raskausvaatteet ovat aivan liian isoja ja mikään ennen raskautta ollut vaate ei mahdu päälle. Onneksi lapsi sentään syntyy kesällä, joten mekkojen ja hameiden avulla pärjää aika pitkälle, että saa raskauskiloja hieman karisteltua.


Uhmaikäinen taapero (Laura)
Sanotaan, että on hieno, kun lapsi osoittaa omaa tahtoaan ja luonnetta, mutta tällä viikolla olen ollut täysin eri mieltä kyseisen väittämän kanssa. Hurjaa, kuinka pienenä lapset oppivat jo vaatimaan ja osoittamaan tahtoaan. Ja erityisesti näyttämään sen pettymyksen, joka tulee, jos ei saakaan jotain, mitä on halunnut. Meillä on jokainen saanut osansa; isä, äiti, isoveli, tuolit, ikkunat, ovet ja lelut. Kiukku ei enää rajaudu siihen, että mennään lattialle raivoamaan, vaan nyt pitää purkaa turhautumista kaikkeen mahdolliseen käden ulottuvilla olevaan. Patukka on myös ilkikurinen ja tekee asioita, vaikka tietää niiden olevan väärin. Hän kiipeilee tuoleille, ottaa isoveljen tavaroita, nousee sohvan reunalle seisomaan, tulee portaat seisten alas ja milloin mitäkin muuta. Hän varmistaa yleensä, että joku näkee ja sen jälkeen rupeaa puuhiinsa. Meilläkin haetaan vielä sitä oikeaa tapaa suhtautua kiukkukohtauksiin, mutta olemme pitäneet tärkeänä, että patukka saa näyttää kiukkunsa. Jos hän on toiminut väärin tai tehnyt jotain tuhmaa, pitää hänen pyytää anteeksi ja halata. Joskus olemme kokeilleet rauhoittumispaikkaa, mutta tämä ei ole ollut välttämättä kovin toimiva systeemi, koska patukka ei ihan vielä ymmärrä sen merkitystä. Kotona selviämme kyllä taisteluilla monesti vain sanottamalla tilanteita ja olemalla rauhallisia ja läsnä, monesti myös pieni huumori tilanteissa on helpottanut paljon kiukun laantumista. 
Päiväkodista olemme saaneet tällä viikolla kuulla patukan erilaisista kommelluksista. Milloin hän on yrittänyt nousta jonkun toisen tuolille seisomaan tai milloin hän on töninyt tyttöjä. Päiväkodista palaute onkin annettu aina hymyillen, mutta itse olen kuitenkin ollut hieman hämmentynyt tilanteista. Lapsien arkeen kuuluu rajojen hakemista ja sosiaalisten taitojen opettelemista, mutta kyllä siinä on vielä paljon sulateltavaa äitinä. Vaikka tiedänkin, että varmasti oma lapseni joutuu kokemaan tilanteita toisinpäin eli siis olemaan se tönittävä. Opettelu siis vielä kaikki. Ajattelin, että olisin sanonut henkilökunnalle, että: " rakkaudesta se hevonenkin potkii", mutta voi olla, että se olisi ollut hieman liikaa. 



TOPIT


Yö Tallinnassa (Tanja)
Tänä viikonloppuna olemme yhden yön Tallinnassa. Jokunen viikko sitten päätimme, että vielä ennen vauvan syntymää täytyy yrittää tehdä kaikkea mukavaa kolmihenkisenä perheenä ja varasimme risteilyn sekä yhden hotelliyön Tallinnasta. Pienet irtiotot ovat aina kovin tervetulleita ja etenkin viime viikonlopun mönkään menneiden suunnitelmien jälkeen on ihana päästä rentoutumaan perheen kanssa pienen reissun myötä. Poika pääsee ensimmäistä kertaa laivalle ja uskon, että myös hän nauttii kovasti matkasta. Onneksi sää on yhtä keväinen myös Virossa, joten on mukava kierrellä kaupunkia ja käydä syömässä hyvin. Olen viimeksi käynyt Tallinnassa viime kesänä ja yllätyin silloin kovasti, miten sielläkin on ajansaatossa tapahtunut muutoksia, jos vertaa esim. kymmenen vuoden takaiseen. Tallinnasta on kuoriutunut trendikäs kaupunki, josta löytyy ihania ravintoloita ja kahviloita ja mukavasti katseltavaa vaikka useammaksikin päiväksi.

Äitiysloman suunnittelu (Laura)
Ensi viikolla on rakenneultra, jota on odotettu kuin kuuta nousevaa. Jälleen saadaan jotain konkretiaa raskauteen ja päästään näkemään masussa möyrivä vauva. Patukan raskaudessa tämä oli se kuuluisa haamuraja, jonka jälkeen uskalsi ostaa tarvikkeita ja vaatteita vauvalle. Niin se on myös tällä kertaa, vaikka valehtelisin, jos väittäisin, ettenkö olisi jo käynyt hieman kurkkimassa mahdollisia lisäosia vaunuihin. Lisäosat taitavat olla edelleen minun ostoskorissani eräässä verkkokaupassa, mutta sovimme, että maltamme odottaa ensi viikon rakenneultraan. Äitiyspakkaus julkaistiin viime viikolla ja kotonamme on käyty keskustelua sen tarpeellisuudesta meille. Kaapit ja nurkat pursuaa vauvan ja taaperon vaatteita, koska en ole mistään luopunut. Kaikki ovat säästössä tulevaa lasta varten, joten tuntuisi hieman turhalta ottaa äitiyspakkaus, kun tuon saman saisi rahana. Tuon rahan voisimme hyödyntää niihin meille pakollisiin tarvittaviin vauvan tarvikkeisiin, kuten mainitsemiini vaunujen lisäosiin. Päätöstä emme ole vielä tehneet ja onhan tässä aikaa miettiä.
Puoliväli raskaudesta on huomenna ja aika on mennyt siivillä. Suuri toive olisi, että pystyisi nauttimaan, joka hetkestä eikä olisi samalla tavalla kiire saada vauva syliin kuin viimeksi. Vielä kaukana häämöttävä äitiysloma on saanut jo hieman ajatuksia pintaan tämän kertaisin äitiysloman pituudesta ja siitä, miten kaikki tulee menemään. Pidämmekö patukan päiväkodissa ja jos pidämme, kuinka paljon hän tulee käymään päiväkodissa. Kuinka meidän taloutemme kestää, jos olisinkin pitempään kotona kuin nyt olen ollut. Entä jos lapsi vaatii enemmän aikaa kotona ja silti koen, että haluaisinkin mennä samaan aikaan takaisin töihin, kuin menin patukan kohdalla. Paljon on siis ajatuksia, joita olemme kotona alkaneet pallottelemaan suuntaan ja toiseen. Ehkä minun pitäisi näitä avata auki tarkemmin tänne blogiin, jos saisin samalla hieman jäsenneltyä omia ajatuksiakin.


Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.