Topit & Flopit

Taas viikonloppu! Sanonta päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä pitää kyllä toden teolla paikkansa. Vaikka ei päivätkään kyllä läheskään aina tunnu pitkiltä, korkeintaan silloin, kun taapero herää liian aikaisin virkeänä ja itse kaipaisi vielä tunnin jos toisen unta. Aika vain tuntuu kiitävän eteen päin sellaisella vauhdilla, että välillä ihan hirvittää. Tanjalla on takana taas perusmukava viikko. Aika arkinen, mutta silti todella kiva. Miehen tiistainen arkivapaa katkaisi mukavasti viikkoa, joten ehkä siksikin viikonloppu tuntui saapuvan taas ennätysnopeasti. Auringonpaistetta on tullut hehkutettua joka topeissa & flopeissa, mutta on se vaan jotain niin mahtavaa, että taas on vähän kehuttava viikon säätä. Ihanan keväistä ja valoisaa. Mieli lepää ja energiatasot nousevat rytinällä.

Lauran viikkoa on painanut väsymys ja huonosti nukutut yöt aiheuttavat päänvaivaa. Hormonit ovat heittäneet tunteita laidasta laitaan eikä kaikki ole tuntunut aina sujuvan kuin tanssi. Itkuilta ei ole vältytty ja tuntuu, että itsekin välillä ihmettelee, miten moni asia tuntuu paljon suuremmalta kuin ne normaalisti olisivat. Onneksi ilmat ovat suosineet ja uusi harrastuksemme toi pientä potkua kevääseen ja jaksamiseen. Pitäisi enemmän panostaa ulkoiluun ja liikkumiseen, vaikka se välillä tuntuukin raskaalta pitkän työpäivän jälkeen.


FLOPIT

Taaperon uhma (Tanja)
Tällä viikolla olen ollut hieman ihmeissäni normaalisti niin säyseän ja kiltin taaperomme kanssa. Hän on nimittäin alkanut läpsimään ja raapimaan vähän joka käänteessä. Läpsimistä oli jo joskus vuoden iässä ensimmäisen kerran, mutta sitä ei silloin kestänyt kovin kauaa. Nyt poika läpsii ja raapii ihan huomionhakumielessä, sekä erityisesti silloin, kun asiat eivät mene hänen mielensä mukaan. Todella rasittavaa, etenkin kun kieltäminen ei tunnu kovin hyvin tehoavan. Kieltämisen lisäksi olen yrittänyt ohjata häntä toimimaan toisin, kertonut, että läpsiminen sattuu ja pitää ennemmin silittää nätisti. Välillä se toimii ja välillä taas ei. Viime kädessä olenkin joutunut viemään hänet omaan pinnasänkyyn hetkeksi "miettimään tekosiaan", jos sanallinen kieltäminen ei tehoa ja läpsiminen on jatkanut kaikesta huolimatta. Tiedostan kyllä, että puolitoistavuotias ei hirveästi osaa miettiä, mitä tuli tehtyä, ennemminkin pinnasänkyyn pariksi minuutiksi laittaminen toimii tilanteen katkaisukeinona, kun mikään muu ei tunnu tehoavan. Tässä vaiheessa pojalla tuleekin aina iso itku ja hän hakee lohtua sylistä. Jos jollakulla on hyviä kasvatusvinkkejä, miten muuten läpsimiseen ja raapimiseen voisi puuttua, niin ideoita otan mielelläni vastaan. Toivon todellakin, että tämä on taas lyhyt ja nopeasti ohimenevä vaihe.

Raskausunet
Yöt ovat olleet muutaman viime viikon aikana aika lailla katkonaisia ja syy ei tällä kertaa ole ollut pelkästään patukan heräilyistä johtuvaa vaan liittynyt omiin uniini. Jonkin verran näin ensimmäisen raskauden aikana unia, mutta se ei ollut mitään verrattuna näihin uniin, joita olen nyt nähnyt. Normaalisti näen todella harvoin unia ollenkaan tai ainakaan aamulla en muista nähneeni mitään. Nyt näen melkein joka yö jonkin asteisia unia. Unet ovat joko todella ahdistavia painajaisia tai sitten K-18 unia. Painajaiset ovat sikäli haasteellisia, koska saatan herätä keskellä yötä uneen ja sen jälkeen on vaikea nukahtaa uudestaan. Saatan pyöriä puolikin tuntia sängyssä, koska uni pyörii mielessä. Joskus on tilanne, etten muista minkälaista unta olen nähnyt, mutta olen herännyt niin ahdistavaan uneen, etten haluaisi nukahtaa uudestaan. Yleensä unet liittyvät joillain tavalla jo olemassa oleviin lapsiin tai masussa majailevaan vauvaan. Tiedän, että tämä on osittain luonnollinen tapa valmistaa mieli tulevaan, mutta koen tämän kovin uuvuttavaksi, jo muutenkin rikkonaisten öiden takia. Onneksi väliin tulee niitä hyviäkin öitä, jolloin herääminen on vain patukasta johtuvaa ja näillä yöunilla jaksaa hoitaa päivän askareet. 

TOPIT


Äitiysjooga (Tanja)
Aloitimme Lauran kanssa tällä viikolla äitiysjoogan, joka on siis raskaana oleville äideille tarkoitettua joogaa. Itselläni ei ole aiempaa kokemusta joogasta, joten en oikein tiennyt, mitä tunnilta voisin odottaa. Ensimmäisen kerran jälkeen voin vaan todeta, että tunnin joogahetki viikossa tulee niin tarpeeseen. Niin kropan kuin mielenkin puolesta. Lempeät, pitkäkestoiset venytykset ja liikkeet hellivät raskauden runtelemaan vartaloa ja mieli saa tunnin verran seilailla omissa maailmoissaan. Tunnin aikana tajusin taas, kuinka huonossa kunnossa sitä onkaan. Vaikka lenkkeilen lähes joka päivä, niin edellisen raskauden ja synnytyksen jälkeen en ole saanut palautettua säännölliseen liikuntaani kunnolla sykettä nostattavaa treeniä ja sen kyllä huomaa omassa kunnossa. Haaveilenkin, että tämän raskauden jälkeen saisin taas aloitettua säännöllisen juoksemisen ja sen lisäksi kävisin vaikkapa joogassa. Olen normaalisti kovin suorituskeskeinen liikuntojen suhteen ja liikuntamäärät menevät helposti överiksi. Nyt kuitenkin pyrin luopumaan "kaikki tai ei mitään"- ajatuksesta ja olenkin tajunnut, että minun ei tarvitse käydä kuntosalilla vain siksi, koska siellä muka kuuluisi käydä. Tärkeää olisi nimenomaan löytää ne itselle mieluisat ja rakkaat lajit, jotka inspiroivat liikkumaan ja antavat hyvää oloa.


Isovanhempienpäivä
Patukan päiväkodissa järjestetään silloin tällöin spesiaalipäiviä, johon kutsutaan välillä meitä vanhempia ja joskus myös muita sukulaisia. Viime perjantaina oli isovanhempienpäivä ja päiväkotiin oli kutsutta lasten isovanhempia aamupalalle ja leikkimään. Meillä on onni, kun patukan kaikki isovanhemmat asuvat pääkaupunkiseudulla, voisi sanoa, että aina joku pääsee paikalle. Yksi isovanhemmista on eläkkeellä, joten hän kertoi heti tulevansa paikalle. Meillä on myös ilo, kun patukan isoisoäitikin on mukana lasten elämässä, joten hänkin lupasi tulla paikalle. Muiden isovanhempien ollessa vielä työelämässä, jäi vieraat näin ollen näihin kahteen isovanhempaan. Sovimme treffit päiväkodilla kasiksi, jotta patukka saisi syödä aamupalan normaaliin aikaan. Saatoin patukan päiväkodille ja näytin naulakon ja kävimme pesemässä kädet. Patukka otti isovanhempiaan kädestä kiinni ja vilkutti minulle heipat. Oli nautinto nähdä, kuinka patukka nautti isovanhempiensa seurasta ja oli kovin ylpeänä viemässä heitä aamupalalle alakertaan, johon nuo pikkuiset pääsevät niin harvoin. Saimme kuulla jälkikäteen, että patukka oli leikkinyt isovanhempiensa kanssa pallolla eikä ollut päästänyt isovanhempiaan helpolla. Hän oli vaatimalla vaatinut, että kaikki oli istunut lattialla, kun palloa oli vieritetty. Kaikki oli mennyt siis oikein hyvin ja kaikki olivat nauttineet ajastaan. 

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.