Pojan 18kk neuvola

Muutama viikko sitten kävimme pojan kanssa 18kk neuvolassa. Nyt kun ikää on jo puolitoista vuotta, neuvolakäyntejä on melko harvakseltaan, etenkin jos vertaa ensimmäisen ikävuoden neuvolaseurantaan. Toisaalta puolen vuoden välein on mielestäni ihan hyvä rytmi, etenkin, kun pojan kasvussa ja kehityksessä ei ole ollut mitään erityistä tai huolestuttavaa. Neuvolan puhelinpalvelusta saa tarvittaessa kysyä apua neuvolakäyntien välissä ja meidän kaupungissamme on otettu käyttöön avoneuvolapalvelu, joka toimii kerran viikossa ilman ajanvarausta. Ihan mielettömän hyvä uudistus ja varmasti itsekin tulen käyttämään palvelua, jos on jotain, mikä pojan kasvussa mietityttää.


Puolitoistavuotis- neuvolaan kuuluu laaja terveystarkastus, joten kävimme ensin terveydenhoitajamme vastaanotolla ja sitten muutaman päivän päästä vielä lääkärin vastaanotolla. Mieheni oli mukana ensimmäisellä käynnillä, koska laajoissa terveystarkastuksissa toivotaan molempien vanhempien läsnäoloa. Meillä minä olen pääsääntöisesti hoitanut pojan neuvolakäynnit, koska olen tällä hetkellä kotona ja mies on työelämässä. Tarpeen mukaan mies kuitenkin järjestää työnsä niin, että pääsee osallistumaan ja onhan se mukavaa, että kumpikin meistä pääsee kertomaan perheen ja pojan kuulumisista ja molemmat saa hyvin käsityksen siitä, missä pojan tämän hetkinen kehitys menee ja mitä seuraavaksi pitäisi alkaa harjoittelemaan.


Terveydenhoitaja kyselikin perheemme kuulumisia. Neuvolan nettisivuilla oli ohjeistuksena tulostaa ja täyttää käynnille perheen voimavarakaavake, mutta sitä ei loppujen lopuksi tarvittukaan käynnin aikana ja unohdinkin sen laukun pohjalle. Todennäköisesti kaikki asiat tulivat keskusteltua ihan ilman lomakettakin ja toisaalta lomakkeen parasta antia olikin pohtia perheemme tilannetta yhdessä miehen kanssa. Pojan kasvu ja kehitys oli kaikin puolin edennyt ikätason mukaisesti. Seuraavaksi aloitamme kotona aktiivisen pottatreenin ja pyrimme pääsemään unitutista eroon kahteen ikävuoteen mennessä. Ne olivatkin meidän tiedossamme jo ennen neuvolakäyntiä ja ollaankin jo vähitellen vähennetty tutin käyttöä ja joka päivä pienissä pätkissä harjoiteltu potalla istumista. Puolessa vuodessa painoa oli tullut hieman vajaa 1kg ja pituutta 4,5cm. Poika kasvaa tasaisesti omalla -2 käyrällään, siro ja kevyt ukkeli, mutta sitä hän on ollut syntymästään asti. Onkin ollut mielenkiintoista verrata Lauran patukan ja meidän poikamme kasvua, koska pojat ovat saman ikäisiä ja syntyneet lähes saman kokoisina. Patukka on kuitenkin vuoden ikään asti kasvanut pituutta ja painoa meidän poikaan verrattuna paljon nopeampaan tahtiin, mutta nyt 12kk ja 18kk neuvolan välissä poikien painon ja pituuden kasvu olikin lähes sama. Helpottavaa itselle tietää, että kasvu tuntuu tasaantuvan iän myötä, eikä meidän poika välttämättä jää ihan hurjan paljon pienemmäksi ikätovereihinsa verrattuna. Käynnin lopulla poika sai vielä parit rokotukset, jotka tietenkin harmittivat kovasti. Onneksi tälläkin kertaa vältyimme rokotusreaktioilta, eikä pistoksista seurannut kuumetta. Hieman tavallista väsyneempi poika oli rokotusiltana ja nukahtikin tuntia normaalia uniaikaa aiemmin.


Lääkärikäynti oli muutaman päivän päästä terveydenhoitajalla käynnistä. Jo neuvolan eteisessä poika oli itkuinen ja takertui minuun kiinni, mikä oli outoa, koska aiemmalla käynnillä hän oli kovin reipas oma itsensä. Ehkä rokotuksista jäi huonot fiilikset, jotka muistuivat heti mieleen ja lääkärin vastaanotolla hän liimautui tiukasti syliini. Onneksi lääkäri oli ammattitaitoinen ja otti todella kivasti huomioon pojan jännityksen. Kaikki tarvittavat tutkimukset saatiinkin tehtyä, vaikka poika ei ollut kovin yhteistyöhaluinen. Hän kyllä istui kiltisti paikoillaan, mutta ei halunnut esitellä taitojaan esimerkiksi tarttumalla lääkärin tarjoamaan helmeen pinsettiotteen tarkistamista varten. Onkin hassua joutua "vakuuttelemaan" lääkärille, että kyllä poika kotona on iloinen ja touhukas ja puhuu paljon, kun lääkärin edessä hän ei tainnut sanoa sanaakaan ja vain väisteli lääkärin kosketusta ja hänen tarjoamiaan leluja. Neuvolalääkäri sanoikin, että puolentoistavuoden iässä lasten omaehtoisuus alkaa jo näkyä selvemmin ja usein tutkimuksen tekeminen on sen takia aiempia kertoja hankalampaa. Ehkä meidän poika ei siis ollut ainoa, joka on "jäätynyt" lääkärin vastaanotolla. Kaikki oli kuitenkin lääkärin mukaan kuten pitääkin ja seuraava neuvolalääkärintarkastus onkin vasta 4-vuotiaana. Silloin poika onkin jo ehtinyt aloittaa päivähoidossa ja itse olen jo palannut työelämään, tuntuupa tässä hetkessä vielä kovin kaukaiselta ajatukselta.

Lääkärintarkastuksen jälkeen meinasi hieman naurattaa eteisessä poikaa pukiessani. Poika kun sai aikamoisen puheripulin ja juttua tuntui riittävän koko aamun edestä. Ilmeisesti jännitys purkaantui pienellä. No, sellaista se on lasten kanssa. Aina ei mene niin kuin toivoisi ja onneksi me vanhemmat voidaan kertoa, mitä kaikkea se oma murunen osaakaan.

Miten teidän muiden lapset käyttäytyvät neuvolassa? Esittelevätkö kaikki mahdolliset taitonsa vai viekö jännitys välillä voiton, kuten meidän pojallemme kävi?

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.