Olisitko valmis tasa-arvon nimissä heikentämään perheenne rahatilannetta?


Viime aikoina on keskusteltu paljon tasa-arvosta. Mielettömän tärkeä aihe, mistä onkin syytä puhua, puhua ja puhua, sekä tietenkin tehdä tekoja tasa-arvon toteutumisen eteen. Yksi tasa-arvon osa-alue on tasa-arvoinen ja jaettu vanhemmuus, joka on ollut koko ajan enenevissä määrin pinnalla viime aikoina. Olen täysin samoilla linjoilla siinä, että vanhanaikaset sukupuoliroolit vanhemmuuteen liittyen tulisi heittää romukoppaan ja lapsen molempien vanhempien on otettava yhtä lailla vastuuta kaikesta perheeseen liittyvästä. Olen useammassakin blogissa ja muissakin somekanavissa törmännyt kirjoituksiin ja mielipiteisiin vanhempien väliseen tasa-arvoon, jaettuun vanhemmuuteen ja sen kautta perhevapaiden jakamiseen liittyen. Niiden pohjalta tulee välillä itselle riittämätön olo, koska tasa-arvoisen ja jaetun vanhemmuuden nähdään usein toteutuvan vain, jos perheen vanhemmat todellakin jakavat perhevapaat tasa-arvoisesti puoliksi. Mielestäni vanhemmuuden jakaminen pitää kuitenkin sisällään todella paljon muutakin ja joskus perheen tilanteen kannalta on vain mahdotonta tai erittäin kannattamatonta taloudellisen tilanteen näkökulmasta katsottuna lähteä jakamaan perhevapaat puoliksi vanhempien kesken. Vaikka se kuinka olisi tasa-arvoa ja veisi jaetun vanhemmuuden astetta edistyneemmälle tasolle, niin kuinka moni vanhempi on tasa-arvon nimissä valmis heikentämään perheensä rahatilannetta?

Meidän perheessä perhevapaat jakautuvat täysin minulle ja mies pitää vain isälle korvamerkityt osuudet. Syy miksi toimimme näin, on puhtaasti rahaan liittyvä. Olen laskenut, kuinka paljon perheemme nettotulot olisivat, jos mieheni jäisi pitämään vanhempainvapaita ja minä menisin äitiyslomien jälkeen töihin. Miehen vanhempainraha + minun palkka tarkoittaisi yli 400€ vähemmän perheemme kuukausittaisiin käyttövaroihin, jos verrataan tilannetta, jossa minä olen vanhempainvapaalla ja mies töissä. Tuo reilu 400€ "tappio" ei kuitenkaan ole se todellinen rahamäärä, minkä verran häviäisimme miehen perhevapaiden aikana per kuukausi, koska miehen tulot perustuvat kuukausipalkan lisäsi säännöllisesti tilille kilahtaviin päivystys- ja ylityökorvauksiin ja esimerkiksi bonuksiin, joita itselläni ei puolestaan ole. Näistä kuukausipalkan päälle maksettavista korvauksista kertyy iso osa perheemme tuloista, joten taloudellisen pärjäävyyden kannalta ei todellakaan ole se ja sama kumpi meistä on kotona lapsia hoitamassa ja kumpi töissä.


Haluamme hoitaa lapsia kotona ainakin puolitoistavuotiaaksi asti, joten vanhempainvapaiden jälkeen siirrytäänkin yli puoleksi vuodeksi kotihoidon tuelle, joka ei ole tulosidonnaista rahaa, kuten vanhempainvapaista maksettavat päivärahat ovat. Jos mieheni jäisi hoitamaan lapsiamme kotihoidon tuella ja minä menisin töihin, puhuttaisiin käteen jäävässä osuudessa jo monikertaisista summista vanhempainvapaiden 400€ "minimi kuukausitappioon" verrattuna. Jo pelkästään 400€ + ne aiemmin mainitsemani muut palkan päälle maksettavat korvaukset ovat niin merkittävä osa meidän perheen taloudellista tilannetta ja pärjäävyyttä, että tuntuisi hullulta kääntää roolit toisin päin. Siitäkin huolimatta, että isän kotiin jääminen voisi monelta muulta kantilta katsottuna ollakin järkevää, on vauvavuosienkin aikana kuitenkin mietittävä taloudellista tasapainoa, emmekä me ole valmiita kiristämään entisestään kukkaron nyörejä tai käyttämään perheen säästöjä ja puskurirahastoja siihen, että pystyisimme jakamaan perhevapaat tasan molemmille. Etenkin, kun homma toimii meidän perheessä erittäin hyvin tälläkin perhevapaiden jakamismallilla.

Siitä huolimatta, että olemme päätyneet jakamaan perhevapaat yksipuolisesti minulle, koen, että meidän perheessä me molemmat vanhemmat olemme täysin tasa-arvoisia vanhempia, jotka jakavat vanhemmuuden ja perheeseen liittyvät vastuut keskenään tasapuolisesti. Järkisyistä se tarkoittaa sitä, että miehellä on suurempi vastuu perheen taloudellisesta pärjäävyydestä ja minulla puolestaan lapsen (kesästä lähtien lasten) hoitamisesta, sekä kotitöistä. Molemmat kantavat yhtä ison korren yhteiseen kekoon ja työskentelevät perheen edun mukaisesti. Kumpikaan meistä ei koe joutuneensa tähän tilanteeseen pakotettuna, vaan asia oli meillä tiedossa jo ennen esikoisen syntymää. Asiaa on pohdittu yhdessä ja siitä on käyty paljon keskusteluja, joten ehkä siksi valinta on tuntunut luontevalta osalta vauvavuosia, eikä minun kotiin jääminen ole aiheuttanut kriisejä tai riitoja parisuhteellemme. Tämä on yksi elämäntilanne, jossa roolit jakautuvat näin ja jossain vaiheessa vastuut ja tehtävänjaot muuttuvat, kun palaan itse takaisin työelämään.


Siksi harmittaakin, että välillä perheen tasa-arvoa ja jaettua vanhemmuutta tarkastellaan niin mustavalkoisesti, ihan kuin taustalla olisi vain äidin itsekäs halu olla kotona lapsen kanssa tai puolestaan isän pyrkimys välttää kotona oloa ja lasten hoitamista. Tai ihan kuin perhevapaiden yksipuoliseen jakamiseen päätyvät olisivat jotenkin yksinkertaisempia, eivätkä he ymmärtäisi asian merkitystä suuremmassa mittakaavassa. Ymmärrän tasan tarkkaan, miksi perhevapaita kannustetaan jakamaan tasapuolisesti molempien vanhempien kesken, mutta tässä tilanteessa perheemme turvattu taloustilanne menee kuitenkin kaiken tämän edelle. Yleisen keskustelun tyylin takia koenkin välillä huonommuutta siitä, että olemme ratkaisseet vauvavuosien hoitovastuut näin. En millään tavalla ihannoi ajatusmallia siitä, että naisen paikka olisi kotona lapsia hoitamassa ja miehen tehtävänä on tuoda leipä pöytään. En kuitenkaan tiedä miten muuten tämän kahden lapsen kotihoitokuvion saisi järjestettyä niin, ettei rahan takia tarvitse murehtia ja voisimme edelleen pitää tilillä säästöjä ja puskurirahastoa, joiden merkitys vain korostuu lapsien syntymän ja lisääntyneiden kulujen myötä.

Toisaalta valintaamme on turha harmitella sen enempää, koska perhe-elämämme on onnellista, tasapainoista ja erityisesti tasa-arvoista siitäkin huolimatta, että minä äitinä olen kotona ja mies töissä. Mieheni ja pojan välillä on erittäin hyvä ja lämmin suhde, jota mieheni vaalii ja johon hän panostaa aikaa kotona ollessaan. Me vanhemmat arvostamme toistemme työtä ja panosta perheen hyvinvoinnin eteen ja pidämme huolta omasta ja toistemme jaksamisesta. Minulla on vakituinen työsuhde ja paljon urahaaveita, joten työelämän näkökulmasta en usko muutaman kotiäitivuoden tekevän hallaa oman urani suhteen, vaikka nyt olenkin meistä se, jonka ura on tauolla lasten saamisen takia.


Tilanne olisi varmasti aivan toinen, jos minä olisinkin se, jolla on paljon paremmat tulot. Silloin roolit keikahtaisivatkin toisin päin ja mieheni jäisi lapsen kanssa kotiin ja minulla olisi perheen elatusvastuu lasten kotihoidon ajan. Tasapuolinen perhevapaiden jakaminen tulisi kyseeseen siinä vaiheessa, jos mieheni ja minun tulot olisivat lähes samat ja sillä ei rahatilanteen kannalta olisi mitään merkitystä, kumpi on kotona ja kumpi puolestaan töissä. Perheiden tilanteet ovat kovin erilaisia ja moninaisia, joten vaikka sinun perheessäsi olisikin ollut helppoa jakaa perhevapaat tasapuolisesti, niin toisilla tilanne ei välttämättä ole niin yksinkertainen. Aina löytyy myös niitä vanhempia, jotka ottavat lyhennysvapaita asuntolainaan ja käyttävät perheen säästöt, jotta perhevapaat on mahdollista jakaa puoliksi. Sekin on mielestäni täysin sallittua ja hienoa, mikäli kyseinen perhe kokee todella tärkeäksi sen, että molemmat vanhemmat ovat oman osuuteensa lasten kanssa kotona. Sen ei kuitenkaan pitäisi olla oletusarvona hyvälle, tasa-arvoiselle ja jaetulle vanhemmuudelle, koska mielestäni kaikkia näitä osa-alueita voidaan toteuttaa muillakin keinoilla.

Mitä ajatuksia perhevapaiden jakaminen sinussa herättää ja millaisiin ratkaisuihin olette omassa perheessänne päätyneet? Onko taloudellinen tilanne mielestäsi hyväksyttävä syy perhevapaiden yksipuoliselle jakautumiselle, vai pitäisikö tasa-arvoiseen perhevapaiden jakautumiseen pyrkiä keinolla millä hyvänsä?

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.