Tuleeko ero joka tapauksessa, jos se vaan on tullakseen?


Viime aikoina tuttavapiirissämme on ollut aikamoinen erobuumi. Pitkäaikaiset, 10-20 vuotta kestäneet parisuhteet ovat kriisiytyneet ja kovin moni pari on päätynyt laittamaan lusikat jakoon. Tämä on luonnollisesti herättänyt itsessä paljon ajatuksia myös oman parisuhteen tilanteesta ja siitä, tuleeko ero jossain vaiheessa, jos on tullakseen, vai voiko sen jotenkin estää? Tilastokeskuksen tietojen mukaan lähes neljä kymmenestä ensimmäisestä avioliitosta päättyy eroon ja vuodessa toisistaan eroaa 13000-14000 paria. Tässä luvussa on vain avioliitot, eli tilastojen ulkopuolelle jää kokonaan pitkäaikaiset avoliitot, joita meidänkin ystävä- ja lähipiiristämme löytyy useita. Tilastojen mukaan avioliitto ajautuu siis eroon noin 40% todennäköisyydellä, joten ero ei ole mikään vain harvoille ja valituille sattuva ikävä tapahtuma, vaan hyvinkin yleinen ja todennäköinenkin osa monen ihmisen elämänkaarta.

Itse olen ollut naimisissa vasta suhteellisen lyhyen aikaa, vaikka yhdessä olemmekin mieheni kanssa olleet jo melkein 10 vuotta. Päätös naimisiin menemisestä syntyi siis useammasta yhdessä asutusta vuodesta, äärimmäisestä rakkaudesta ja halusta olla toisen kanssa loppu elämän. Meille molemmille avioliitto tarkoittaa sitoutumista toiseen ja kummallakin on ajatuksena, että avioliitto solmitaan vain kerran elämässä. Uskon, että suurin osa avioeroon päätyvistä pareista on ollut aivan samoilla fiiliksillä ennen avioliiton solmimista, koska harva meistä suunnittelee häitä, yhteistä asuntolainaa tai perheen perustamista, mikäli takaraivossa kolkuttelee pienikin aavistus erosta. Mikä parisuhteet sitten loppujen lopuksi kriisiyttää niin pahasti, että ero tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta? Mihin katoaa se rakkaus ja yhteenkuuluvuuden tunne, mikä on toiminut kahden ihmisen välisenä liimana vuosikausien ajan?


Syitä avioeroille on varmasti tuhansia, joten mitään yhtä oikeaa vastausta tähän ongelmaan on turha edes yrittää löytää. Pelottavaa avioeroissa onkin juuri se, että eroon ajava syy voi olla melkeinpä mikä vain, eikä kaikkeen voi  mitenkään varautua etukäteen. Eropäätös voi myös olla vain toisen osapuolen tekemä, joten vaikka itse kokisi kaiken olevan vielä hyvin ja halua yhdessä olemiselle löytyisi, niin silti se ei aina riitä, mikäli toinen kokee asiat eri tavalla.
Erotilastoja tutkaillessa onkin siis itsestään selvää, että parisuhteen eteen on tehtävä töitä ja siihen on panostettava, mikäli mielii istua puolisonsa kanssa samassa keinutuolissa vielä eläkeiässä muistelemassa pitkän avioliiton eri vaiheita. Tekeekö yhdessä pysyvät parit jotain toisin kuin eroavat, vai onko ero loppujen lopuksi niin monen sattuman summa, että se tulee, jos on tullakseen?

Omalla kohdalla parisuhteeseen panostaminen on ollut helppoa siihen asti, kunnes esikoisemme syntyi. Parisuhdeaikaa oli yllin kyllin, eikä koskaan tarvinnut miettiä, mistä saisi nipistettyä edes vähän lisäaikaa toisen huomioimiselle ja yhdessä olemiselle. Teimme yhdessä paljon asioita pariskuntana ja hyvän ja toimivan parisuhteen kannalta olennaiset osa-alueet vain hoituivat omalla painollaan, eikä niitä tarvinnut koskaan erityisemmin miettiä. Toki vuosien kuluessa parisuhde muuttaa muotoaan ja harva pari varmastikaan pystyy ylläpitämään alkuaikojen huumaa ja perhosten lepatusta vatsanpohjassa. Niin kuin kaikessa muussakin, uutuudenviehätys haihtuu pikkuhiljaa ja arki astuu kaiken sen alkuaikojen jännityksen ja toiseen tutustumisen tilalle. Se on mielestäni ihan normaalia ja toisaalta myös helpottavaa, kun pitkän yhdessä olon jälkeen tuntee toisen lähes läpikotaisin ja voi turvallisin mielin olla oma itsensä, niiden kaikkien hyvien ja huonojenkin puoliensa kanssa.


Lapsen syntyminen on ollut yksi elämäni mullistavimmista asioista ja toki sillä on ollut omat vaikutuksensa parisuhteeseenkin. Samalla kun lapsi on tuonut elämäämme hurjan paljon iloa ja onnea ja hitsannut meitä vielä astetta läheisemmäksi mieheni kanssa, niin toisaalta se on haukannut suurimman osan siitä ajasta, mikä ennen lasta oli vielä parisuhdeaikaa. Arki tuntuu imaisevan mukaansa oikein toden teolla ja parisuhde jää helposti kaiken muun jalkoihin. Etenkin taaperoarki on ollut sen verran aikaa vievää ja toisaalta myös kuluttavaakin, että mahdollisuutta tai jaksamista toisen huomioimiselle ei vain aina tunnu olevan. Kuulostaa ihan älyttömän karulta, mutta ainakin meidän perheessä se on tällä hetkellä täyttä todellisuutta aina aika ajoin. Tilanne ei varmasti tule helpottamaan toisen lapsen syntymän myötä ja siksi välillä mietityttää, miten tulemme kaikesta muutoksesta taas selviämään ja kuinka paljon toisen lapsen syntymä rasittaa parisuhdettamme.

Miten parisuhdeaikaa ja jaksamista toisen huomioimiselle saisi taiottua? Olennaista on varmasti arjen pienet teot. Parisuhdeajan ja toisen huomioimisen ei aina tarvitse olla mitään huikeita spektaakkeleita, kynttiläillallisia tai treffiyllätyksiä. Tärkeintä olisi löytää ihan jokaisesta arkipäivästä niitä pieniä hetkiä, hellyyden- ja huomionosoituksia, jotka eivät vaadi paljoa, mutta antavat sitäkin enemmän. Toki niitä kahdenkeskisiä treffi-iltojakin tarvitaan ja niitä pitäisi välillä pyrkiä järjestämään, mutta ne ovat ainakin meillä sen verran harvinaista herkkua, että niiden varaan ei parisuhteen hyvinvointia voida jättää. 
Tärkeää on myös se, että keskustellaan parisuhteen haasteista, toiveista ja odotuksista. On selvää, että yhteisen ajan puute alkaa jossain vaiheessa kaihertaa mieltä ja harmittaa toden teolla, joten on hyvä avata suunsa ja pohtia yhdessä toisen kanssa, mitä asialle voisi tehdä. Itseäni helpottaa tieto siitä, että pikkulapsiaika on vain yksi elämänvaihe ja vielä tulee aikoja, kun parisuhde saa taas isomman roolin lasten hoitamisen rinnalla. Sen verran pitkästä vaiheesta on kuitenkin kyse, että on turha jäädä sinnittelemään parempien aikojen toivossa, vaan täytyy pyrkiä tekemään parisuhteen eteen se, mikä tässä elämänvaiheessa on mahdollista.


Parisuhteen hyvinvointiin liittyvät asiat ovat ihan älyttömän moniulotteisia ja monen asian summa. Pienten lasten vanhempien parisuhteen hyvinvointiin kun ei pelkästään vaikuta kahdenkeskisen ajan määrä, vaan kaikki muutkin arkeen ja vanhemmuuteen, sekä tietysti ihan yksilöön liittyvät asiat. Vaikka asiaa kuinka pohtii kantilta jos toiselta, niin en usko, että kukaan pystyy kenestäkään etukäteen sanomaan, tuleeko avioliitto kestämään vai päätyykö pari eroon. Vaikka nyt tulevaisuus näyttäisi valoisalta, niin kukaan ei voi sanoa varmuudella mitä elämä tuo tullessaan ja miten se tulee vaikuttamaan omiin ihmissuhteisiin. Se on kuitenkin varmaa, että ilman suhteeseen panostamista ei pitkälle pötkitä.

Mitä ajatuksia asia teissä herättää? Mikä on pitkän liiton salaisuus ja miksi toiset parit pysyvät yhdessä ja toiset päätyvät eroon? Onko yhdessä pysyvät parit taitavampia hoitamaan parisuhdettaan kuin eroon päätyvät?

4 kommenttia

  1. Itse mietin blogissani (kolmenkeitto.blogspot.com) juuri eilen, meidän 8. hääpäivän mietteissä ruuhkavuosien parisuhdetta. Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta ja nuorin on puolivuotias, joka nukkuu edelleeb tosi katkonaisesti. Parisuhde on pakosti ajautunut sivummalle, vaikka se on koko meidän perheen perusta. Pienet arjenteot ja toisen ymmärtäminen ovat varmaan niitä pieniä,isoja asioita. Ja ettei ikinä pidä toista itsestäänselvyytenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnittelut hääpäivän johdosta! :) Varmasti jokaisessa lapsiperheessä havahdutaan ajoittain tilanteeseen, kun parisuhde jää kaiken muun takia hieman sivummalle. Onneksi sitten voi aina muistutella itseään juurikin niistä pienistä arjen teoista ja pyrkiä panostamaan enemmän toisen huomioimiseen ja parisuhteen vaalimiseen. Ja todellakin on tärkeää, että ei ikinä pidä toista itsestäänselvyytenä. Sitä, kun se vierellä oleva ihminen ei todellakaan ole. -Tanja

      Poista
  2. Kyllä niitä vaan tulee kriisejä vaikkei haluakaan, meilläkin on ollut useita. Mutta jos ero ei aina heti tule ekana mieleen niin sitten voi odottaa pitkää liittoa. Naimisissa jo vuodesta 1985 nimimerkki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti kriisit kuuluvat pitkään parisuhteeseen, halusi sitä tai ei. Ehkäpä juurikin ymmärrys siitä, että kriisit ovat osa parisuhdetta, on yksi pitkän parisuhteen onnistumisen avaimista. -Tanja

      Poista

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.