Topit & Flopit

Etelä-Suomessa on vietetty hiihtolomaviikkoa, mutta Tanjan perheessä on tälläkin viikolla pyörinyt ihan perusarki miehen ollessa töissä. Yleiset lomaviikot ovat näin kotiäidin näkökulmasta hieman tylsiä, etenkin kun oma perhe ei lomaile. Täällä päin lomaviikko nimittäin tarkoittaa myös sitä, että avoimen päiväkodin ja muskarin ovet pysyvät visusti lukittuna. Toisaalta, poika sairastui alkuviikosta flunssaan, joten eipä senkään puolesta oltaisi päästy mihinkään toimintaan osallistumaan. Pikkuhiljaa tauti alkaa helpottaa ja ehkä päästään vihdoin taas neljän seinän sisältä liikahtamaan jonnekin.

Lauran viikko on mennyt täysin lomaillessa ja alkuviikko saatiinkin nauttia mökkimaisemissa ulkoillen ja saunoen. Loppu viikosta tultiin takaisin pääkaupunkiseudulle miehen loman päättyessä. Harmilliseti olen joutunut uusimpien pinnalla olleiden uutisten takia nostamaan flopiksi aiheen, joka aiheuttaa itselleni hieman surua ja vähän jopa vihaa. Jokaisella meillä on oikeus omiin valintoihin, mutta aina sitä toivoisi, että omat valinnat eivät altistaisi muita kanssaeläjiä vaaraan. 

FLOPIT


Pojan siirtäminen omaan huoneeseen nukkumaan (Tanja)
Osa teistä on ehkäpä lukenut tämän postaukseni, jossa kerroin suunnitelmista siirtää poika nukkumaan omaan huoneeseensa tämän kuun puolivälissä. Tarkoituksena oli treenata omassa huoneessa nukkumista ensin päikkäreiden muodossa ja sitten kuukauden harjoittelun jälkeen siirtää pojan pinnasänky pois meidän makkarista. Noh, päiväunien nukkumista ollaan treenattu jo jonkin verran, mutta kokonaan pojan siirtämistä omaan huoneeseen ei olla vieläkään tehty. Yhtään yötä ei olla edes kokeiltu, koska itsestäni tuntuu niin kurjalta ajatella pojan nukkuvan yksin toisessa huoneessa. Jep! Ennen lasta olisin naurahtanut jonkun toisen vastaavaan lauseeseen ja miettinyt mielessäni, kuinka kiinni sitä voikaan lapsessaan olla. Ja nyt olen itse juuri sellainen äiti, joka haluaisi pitää oman pienen lapsukaisensa lähellä itseään keinolla millä hyvänsä. Tiedän kuitenkin, että ennemmin tai myöhemmin siirto on tehtävä, koska vauvan synnyttyä emme mitenkään mahdu kaikki neljä samaan makuuhuoneeseen. Nyt onkin pakko siirtää omia tunteita vähän syrjään ja pojan parannuttua tehdä muutoksia unijärjestelyihin. Tarkoituksenamme on siirtää meidän oma makuuhuoneemme pojan huoneen viereen, koska se helpottaa edes vähän omaa tuskaani tässä asiassa. Ja onhan se helpompi reagoida pojan yöllisiin heräämisiin, kun poika on viereisessä huoneessa, eikä toisessa päässä taloa.


Rokotesuoja (Laura)
Olen hieman huolissani seurannut keskustelua ja uutisointia tuhkarohkoepäilyistä sekä hinkuyskätapauksista. Onko tämä nyt nouseva trendi vai olenko ollut pimennossa tämän kaltaiselta uutisoinnilta. Kummin tahansa, olen ollut hieman hämmentynyt. Suomessa, jossa rokotusohjelma on kattava ja kehittyy jatkuvasti, on tullut epäilyjä erilaisista tautitapauksista, joista ei samalla tavalla ole ollut huolta aikaisemmin. Vaikka onkin tiedossa, ettei rokotteet anna täyttä tautisuojaa, on suoja kuitenkin niin suuri, ettei pelko rokotteiden mahdollisista sivuvaikutuksista painiskele samassa kategoriassa tautien ja jälkitautien kanssa. Huolenaiheeni kohdistuukin vanhempiin, jotka tekevät tietoisen valinnan jättää lapsensa rokottomatta. Mielestäni tähän ei ole täysin pätevää syytä. Jokainen meistä tekee omat valintansa, mutta jokaisen valinnan kohdalla pitäisi aina laittaa pieni ajatus siihen, kuinka ne omat valinnat vaikuttavat mahdollisesti muihin ihmisiin, erityisesti riskiryhmiin kuuluviin. Päätät olla antamatta rokotetta lapsellesi ja altistat lapsesi taudeille, ehkä lapsesi saa tartunnan. Näin altistat jokaisen ympärilläsi olevan taudeille, huolimatta heidän valinnoistaan ja arvoistaan. Kaikista huonoin selitys on sanoa: " onhan ne aina sairastettu ja niistä on ennenkin selvitty". Paikkansa pitävä väite, tosin emme elä enää samalla tavalla emmekä näin ollen altistu erilaisille pöpöille samassa mittakaavassa kuin ennen. Elämme paljon steriilimmässä yhteiskunnassa, jossa ihmisten vastustuskyky ja elimistön keinot taistella tauteja vastaan on täysin erilaiset kuin aikaisemmin.

TOPIT

Tutittomat päiväunet (Laura)
Päätimme jokin aika sitten, että alamme luopumaan tutista asteittain. Ensimmäisenä oli tarkoitus luopua tutista päiväunien ajalta. Juttelin päiväkodissa asiasta ja sovimme, että kokeilemme tutista luopumista loman aikana ja katsomme sitten, miten se on sujunut. Jos tutista luopuminen sujuisi kivuttomasti, olisi sitä hyvä jatkaa myös päiväkodissa. Ja sehän sujui todella hyvin. Uskomattoman hyvin. Patukka ei ole kaivannut tuttia päikkäreidensä aikana eikä hän ole herännyt kesken unien tutin takia. Päiväkodissa kerroimme kokeilumme tuloksista ja he eivät enää tarjonneet jatkossa tuttia myöskään päiväunilla. Tutit oli pakattu reppuun ensimmäisen päivän jälkeen eikä päiväkodin henkilökunta kokenut, että tutittomuudesta olisi ollut jotain ongelmia. Seuraavaksi aloitamme kokonaan tutista luopumisen. Itse en ole kovin vakuuttunut siitä, että se menisi yhtä kivuttomasti kuin tuo päiväuniaika tutista luopuminen. Mutta katsotaan, eihän sitä koskaan tiedä.


Ne elämän pienet asiat (Tanja)
Tällä viikolla on ensimmäistä kertaa vaikea keksiä viikon ajalta toppia, jonka haluaisin nostaa teille kerrottavaksi. Ei sillä, etteikö mitään kivaa olisi tapahtunut, mutta enemmän mielessä on kuitenkin niitä floppeja ja kivat asiat ovat olleet todella arkisia ja pieniä juttuja. Siksipä listaan tähän nyt viisi tämän viikon kivaa juttua, joista ei nyt ehkä suuremmin ole kerrottavaa, mutta piristivät kummasti mieltä pojan sairastelun ja huonosti nukuttujen öiden lomassa.

1. Äitini ilmoitti tulevansa käymään omalla lomaviikollaan. Meille on harvinaista herkkua, että saadaan pojan isovanhempia kylään, joten tämä uutinen oli todellakin iloinen yllätys. Äitini on tainnut käydä meillä viimeksi pojan ristiäisissä, eli 2017 syksyllä.

2. Aamukahvihetki Lauran kanssa torstaina. Keskiviikon ja torstain välinen yö oli ihan kamala. Poika oli kovin tukkoinen ja yski paljon, joten omat yöunet jäivät katkonaiseksi ja lyhyiksi. Olo oli kuin krapulassa ja silmät ristissä keittelin ensimmäistä aamukahvia jo ennen aamuviittä ja yritin pysyä hereillä. Olimme sopineet Lauran kanssa aamukahvihetken, jotta pääsisimme vaihtamaan kunnolla kuulumisia ja suunnittelemaan blogijuttuja. Olikin ihanan piristävää, kun Laura saapui kahdeksan jälkeen ja toi mukanaan tuoreita croissantteja ja viinerit. Kiitos ystäväni aamun piristyksestä.

3. Blogimme oli noussut blogit.fi- sivuston listauksessa sijalle 8. perhekategoriassa ja sijalle 29. kaikkien blogien keskuudessa. Tästä tuli ihan superhyvä mieli, koska vaikka teemme tätä blogia ihan puhtaasti harrastusmielessä ja rakkaudesta kirjoittamiseen, niin onhan se ihana huomata, että juttumme on kerännyt myös lukijoita.

4. Tällä viikolla oli pojan puolitoistavuotisneuvola ja oma äitiysneuvola ja molemmissa todettiin kaiken olevan niin kuin pitääkin. Kirjoitan näistä ehkä ensi viikolla hieman tarkemmin, joten palataan asiaan omassa postauksessaan.

5. No se aurinko! Vaikka viikko on mennyt pitkälti sisätiloissa pojan kuumeilun takia, niin onhan se lisääntynyt valon määrä ihan mieletöntä ja piristää kummasti. Kymmenen vuorokauden sääennuste lupaa ihania kevätkelejä, joten ensi viikolla päästään nauttimaan auringonvalosta ulkoilmaankin.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.