Topit & Flopit

Lämpötilamittaria katsoessa täytyy kerran jos toisen hieraista silmiään, voiko helmikuussa todellakin olla jo näin keväistä? Kevätsää on valloittanut Etelä-Suomen oikein kertarysäyksellä ja onhan aurinko, lintujen laulu ja sulavat lumimassat niin mieltä piristäviä juttuja! Vielä ei kuitenkaan voi tuudittautua kesän tulemiseen, koska melko varmasti tähän talveen tulee edelleen mahtumaan kirpsakoita pakkaspäiviä ja lumisadetta. Nautitaan kuitenkin näistä keleistä nyt kun voidaan ei se kesä kaukana enää ole.

Tanjan viikko on sujunut hieman väsyneissä merkeissä. Se on hassua, miten joinakin viikkoina tuntuu olevan täynnä energiaa ja heti seuraavalla viikolla on nukuttava joka päivä päikkärit ja olo on koko ajan vähän nuutunut. Ehkä se on kropan keino viestittää, milloin on tullut touhuttua liiankin paljon. Mielen on välillä vaikea malttaa pysähtyä, mutta olen pääsääntöisesti yrittänyt kuunnella kehon tuntemuksia ja toimia niiden mukaan. Nyt viikonloppuna viime viikkoa miettiessä, ajattelin ensiksi, että en tehnyt viikon aikana oikeastaan yhtään mitään. Tarkemmin asiaa mietittyäni tajusin, että viikkohan on ollut todellisuudessa monenlaista ohjelmaa täynnä. Olen nimittäin kaiken arkisen puuhastelun lisäksi käynyt avoimessa päiväkodissa, vieraillut pojan isomummilla, viettänyt äitien vapaaillan Lauran kanssa, kyläillyt veljeni luona, käyttänyt pojan parturissa ja eilen treffannut ystäväperhettä. Vihdoin ja viimein sain myös postauksen arkikuvissa näkyvän vauvan vaatteiden säilömisprojektin startattua. Nyt on lajiteltuna siististi koot 50-62cm ja tuli ainakin todettua, että yhtään vauvanvaatetta ei ole pakko hankkia, koska niitä on ihan tolkuton määrä jo esikoisen jäljiltä. Onhan siinä jo yhdelle viikolle tapahtumaa, etenkin kun olo on tuntunut nuutuneelta ja aikaansaamattomalta.

Lauran viikko on mennyt töitä paukuttaen ja tuntuu, ettei arkeen ole kauheasti muuta mahtunutkaan. Töissä on ollut jonkin verran erilaisia haasteita ja oman asemansa johdosta kaikki päivittäiset kanssakäymiset eivät ole olleet niin mielekkäitä. Onneksi keskiviikkona oli odotettu ilta Tanjan kanssa ja pääsimmekin seuraamaan jotain mageeta, josta ei kummallakaan ole ollut kokemusta. Arkikuvissa on pieni vihje, missä vierailimme keskiviikkona. Laitoinkin Tanjalle viestiä perään, että harmittaa kovasti, kun tuntuu, että aina meillä loppuu aika kesken juttujen. Kun jonkun ihmisen kanssa pääsee jakamaan täysin rehellisesti ja avoimesti ihan jokaisen elämän osa-alueen murheita, on se aarre, jota tajuaa kaipaavansa ihan älyttömästi välillä. Onneksi meillä on tiedossa tyttöjen viikonloppu maaliskuussa ja kovasti puhuimme, että viikoittaisista leikkitreffeistä on pidettävä kiinni. Mikä sitä estäisi joku arki-ilta käymästä kahvilla tai vaikka lenkillä? 


FLOPIT

Mustunut mieli (Tanja)
Viikkoon on mahtunut muutama henkisesti raskas päivä, jolloin olen kyseenalaistanut omia valintojani jäädä lapsen kanssa kotiin näin pitkäksi aikaa. Olen viimeiset puoli vuotta viettänyt arkipäivät pääsääntöisesti kaksin pojan kanssa ja välillä se vaan ottaa koville. Olemme kyllä käyneet muskarissa, perhekahvilassa ja avoimessa päiväkodissa, mutta niistä ei vaan millään tunnu löytyvän saman henkistä juttukaveria. Tällä viikolla kävin taas avoimessa päiväkodissa ja en voi kuin ihmetellä, miten muutaman tunninkin vierailun jälkeen sitä lähtee kotiin, ilman, että on saanut vaihdettua muutamaa sanaa enempää toisten äitien kanssa. Eikä juttuseuran puute johdu siitä, ettenkö yrittäisi. Moikkaan mennessäni muita äitejä ja yritän viritellä keskustelua, mutta siihen se sitten jääkin. Tyhjästä on paha nyhjäistä, jos toisilla ei ole mitään intressiä jutustella tuntemattoman kanssa ja kaikki etsivät oman nurkkauksen, johon vetäytyvät omien lastensa kanssa. Ihan mielettömän turhauttavaa, etenkin, kun toivoisin myös pojan saavan leikkikavereita itselleen. Eihän siitäkään mitään tule, kun jokaisen vanhemman lapset leikkivät itsekseen omien äitiensä läheisyydessä.

Äitiydessä ehdottomasti vaikeinta ja raskainta on itselleni juurikin arkipäivien aikuiskontaktien puute. Kaipaan välillä niin kipeästi juttuseuraa, jonkun ihmisen jonka kanssa voisi vähän vaihtaa ajatuksia ja kuulumisia, se piristäisi kummasti. Kaipaan välillä myös haastetta omille aivoilleni. Minua ei ihan selvästi ole luotu pelkästään arkisten kotihommien tekemiseen, vaan välillä on saatava tehdä jotain ihan muuta. Viikonloppu tulikin taas niin oikeaan saumaan ja se onkin ollut täynnä kivaa tekemistä. Ehkä näiden muutaman ihanan päivän jälkeen ensi viikko sujuu taas kivuttomammin. Loppujen lopuksi en kuitenkaan vaihtaisi näitä pojan kanssa kotona vietettyjä päiviä mihinkään. Hän on maailman ihanin tyyppi, jonka kanssa olemista rakastan. Ja aion kyllä edelleen sitkeästi käydä näissä erilaisissa järjestetyissä vanhempien kohtaamispaikoissa, ehkä vielä joskus kohdalle osuu joku toinen, joka olisi juttuseuraa vailla.


Remontti (Laura)
Vaihdoimme kotimme yläkerrassa järjestystä muutama viikko sitten. Yritämme kevään aikana saada kotimme järjestystä muutettu fiksummaksi ja tarkoitus on tehdä ratkaisuista toimivampi kolmen lapsen perheelle. Jatkossa patukan isoveli tulee olemaan omassa huoneessaan, mutta patukka ja tuleva sisarus saavat yhteisen huoneen. Huone on iso, joka on jaettu kahtia vaatekaapilla, joka on rakennuttu kiinteäksi elementiksi huoneiden välille, jolloin meidän kotimme on käytännössä 5h+keittiö. Tämä toinen tila on tällä hetkellä toiminut toimistohuoneena ja isomman lapsen koulutehtävien tekemiseen tarkoitettuna tilana. Jatkossa toimisto tulee olemaan minun työskentelytilani sekä jossain vaiheessa nuorempien lapsien nukkumatila. Toinen puoli, eli isompi tila, tulee jäämään lapsien leikkihuoneeksi. Toistaiseksi patukka leikkii vielä leluillaan olohuoneessa, joten vielä ei ole isompaan sisutusvimmaa iskenyt kyseisen huoneen tiimoilta. Tämä sisustaminen vaatii myös isomman lapsen parven hankintaa, joka on osoittautunut yllättävän haasteelliseksi. Haluaisimme sotaa parven käytettynä, mutta yleensä sopivan löydettyäni se on jo mennyt.
Kun siirsimme makuuhuoneemme patukan entiseen huoneeseen, ihmettelimme aamuisin kylmää huonetta, vaikka patteri huusivat täysillä. Verhon alta
tulikin näkyviin pieni muotoinen yllätys, kun talon kulma oli koko matkalta halkeamilla ja halkeamista puhalsi kylmä ilma sisään. Kävimme talomme läpi ja suurimmat halkeamat löytyivät yläkerrasta. Mieheni soitti taloyhtiölle ja seuraavana päivänä kohdat tultiin katsomaan lämpökameralla. Seinän ja kulman lämpötilaero oli suuri ja korjauksen tarve oli välitön. Keskustelimme mahdollisesta remontin aloituksesta ja sovimme, että remontti hoidetaan loman aikana. Ensi keskiviikkona, kun palaamme lomalta pitäisi kaiken olla taas kunnossa. Jouduimme siis loppuviikon nukkumaan sohvalla, koska en olisi saanut yksin siirrettyä kaikkia tavaroita pois remontin tieltä esimerkiksi sänkyä. Olen hieman skeptinen remontin tehoon sekä siihen, kuinka se nyt tehdään, kun emme ole kotona tarkkailemassa remontin etenemistä. Tarkistamme vielä omatoimisesti remontin jäljen sekä sen tehon. Saamme lämpökameran lainaan, jotta näemme, onko korjauksista ollut jotain hyötyä.


TOPIT

Pojan karttuva sanavarasto (Tanja)
Tällä viikolla olen moneen kertaan ääneen ihmetellyt, miten poika on ihan yhtäkkiä tuntunut kehittyvän huimin askelein eteen päin. Vielä hetki sitten hänen sanavarastonsa rajoittui yhden käden sormilla laskettavaan sanamäärään, kun taas nyt tällä viikolla hän on ruennut toistamaan sanoja oikein urakalla. Uusia sanoja tuntuu oikein pulppuavan hänen suustaan, mikä tuntuu ihmeelliseltä. Pienessä ajassa on tapahtunut niin iso muutos, että itse on edes vaikea pysyä toisen kehityksessä  perässä. Poika tuntuu myös yhtäkkiä ymmärtävän ihan huiman paljon enemmän, mitä olen itse edes tajunnutkaan. Tänä aamuna kysyin häneltä, missä vauva on ja hän tuli silittämään vatsaani ja hoki "vauva". Aiemmin hän ei ole koskaan käyttänyt sanaa "vauva", saati sitten osoittanut millään tavalla ymmärtävänsä, että vatsa ja vauva voisivat liittyä toisiinsa. Äitinä tuleekin hieman epäuskoinen olo, mitä kaikkea tuo pieni ihminen salaa osaa ja ymmärtääkään?! Poika kävi tällä viikolla elämänsä ensimmäistä kertaa parturissa ja sen myötä hänestä tuli heti niin paljon isomman näköinen. En tiedä johtuuko se vain siistimmästä tukasta vai mistä, mutta mielestäni hän on myös ottanut jonkinlaisen kasvuspurtin ja venähtänyt pituuttakin. Niin se vaan pieni ihminen kasvaa ja kehittyy, toisaalta aivan mielettömän ihanaa, mutta toisaalta taas niin haikeaa.

Päiväkotiarki ja positiiviset kommentit (Laura)
Välillä pohdin, että patukka on jotenkin altis kaikenlaisille haavereille, kolhuille ja naarmuille. Tuntuu, että joka toinen päivä päässä on kuhmu tai patukka tipahtaa jostain. Ja aina saa päiväkodissa selittää mistä mikäkin kolhu on tullut. Viime viikolla hakiessani patukkaa päiväkodista, oli hän törmännyt oveen juostessaan. Hän oli kääntynyt katsomaan taaksepäin eikä ollut näin ollen huomannut ovea. Legendaarista, oikein kunnon Hauskat kotivideot- materiaalia. Ja näin ollen otsassa komeili kunnon kuhmu. Onneksi tästä ei tullut sen isompaa jälkeä eikä törmäys ollut vaikuttanut patukkaan millään tavalla. Olen saanut kerran päiväkodista puhelun kaatumisen seurauksena, jonka johdosta pääsimme vierailemaan Uudessa Lastensairaalassa keskellä päivää. Olen murehtinut sitä, että olenko ollut jotenkin huolimaton vai onko niin, että patukalle vain sattuu herkimmin kaikenlaista. Päiväkodin tarinoiden perusteella tämä kuuluu tällä hetkellä poikamme arkeen ja hänellä taitaa vaan olla niin paljon vauhtia, että ei ole mikään ihme, että koko ajan sattuu jotain. Onneksi olemme selvinneet vain kuhmuilla eikä yhtään laastaria ole tarvittu. On ollut ihanaa, kun olemme päivittäin melkeinpä saaneet kehuja lapsemme kehityksestä ja iloisesta luonteesta. Hän on kova pussailemaan ja halailemaan kavereitaan ja on aina innokkaana osallistumissa toimintatuokioihin. Hänen ehdoton ykkösjuttunsa on kuitenkin musiikki- ja tanssihetket päiväkodissa. Hän rakastaa musiikkia eikä pysty missään olemaan tanssimatta, jos kuulee musiikkia. Patukka unohtaa helposti murheensa eikä ole pitkä vihainen, joskin saattaa tulistua leikeissä, jos joku vie esimerkiksi hänen lelunsa (tästäkin syystä hän yksi päivä tuli päiväkodista kotiin vekki silmäkulmassa). Päiväkodissa odotetaan, että patukalta alkaisi kunnolla tulemaan puhetta, koska sen jälkeen ei kuulemma tule olemaan hiljaista hetkeä. Keneltä lienee perinyt?

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.