Topit & Flopit

Viime viikot ovat vierähtäneet lumisista maisemista nauttien, mikä ei etenkään täällä Etelä-Suomessa ole nykyään itsestään selvää. Vaikka Tanjan mielestä lumiset talvet ovat ihan parasta (jos vertaa lumettomiin), niin pikku hiljaa alkaisi jo tuo valkoinen ihanuus riittää. Lunta on jo niin paljon, ettei pihalta meinaa löytyä kolkkaa mihin sitä kolaisi ja rattaiden kanssa saa hien pintaan jo lyhyemmälläkin kävelymatkalla. Onneksi nyt mennään kuitenkin jo helmikuussa ja kuukauden päästä aletaan olla jo aika lähellä kevättä ja ihania aurinkoisia päiviä. Nautitaan siis vielä näistä oikeasti talvisista keleistä, kyllä se kesä vielä sieltä saapuu ennemmin kuin ehdimme tajutakkaan. Nyt on myös hyvä syy syödä laskiaispulla jos toinenkin, kun on lunta ja helmikuu. Sillä perusteella itsekin leivoin yhtenä iltana kasan pullia ja söin ehkä muutaman laskiaispullan liikaa. Lauran viikko on pyörähtänyt iloisissa merkeissä, arjen kohokohtien sävyttämänä. Siksi Lauralla ei tällä viikolla ole ollenkaan floppeja. Niitä varmasti jatkossa tulee kuitenkin, joten keskitytään nyt näihin arjen tähtihetkiin.


FLOPIT

Yksinäisyys ryhmässä (Tanja)
Kävin tällä viikolla taas muskarissa ja menin sen jälkeen hetkeksi perhekahvilaan. Näin introverttina ihmisenä perhekahvilan kaltaiset ryhmät eivät ole itselleni se luontevin juttu, mutta silti pojan takia pyrin järjestämään päiviin sosiaalista kanssakäymistä ja yksi  niistä on nimenomaan perhekahvila. Jälleen kerran sain tuntea itseni yksinäiseksi, vaikka ympärilläni oli hurja määrä muita isiä ja äitejä. Olen käynyt perhekahvilassa vain kahdesti ja molemmilla kerroilla olen kokenut haasteelliseksi päästä juttuun muiden paikalla olevien vanhempien kanssa. Tuntuu, että kaikilla muilla on jo tuttuja juttukavereita ja heillä on selvät sävelet kenen kanssa aikaa vietetään ja kenen lapset leikkivät keskenään. Olen todella huono "tuppautumaan" tällaisiin tilanteisiin, se ei vain tunnu luontevalta ja koen helposti, ettei muut vanhemmat edes kaipaa uusia juttukavereita jo meneillä oleviin keskusteluihin. Monesti tuollaisen tilanteen jälkeen tunnen suurta lannistumista ja harmittelen omaa tietynlaista sosiaalista kömpelyyttäni, mikä ilmenee nimenomaan tuollaisissa isoissa ryhmissä. Muskarissa ja perhekahvilassa käynti ei olekaan itselle mukavaa, sosiaalista aikaa mitä sen voisi kuvitella olevan ja monesti lähden melko nopeasti kotiin, koska tuntuu vaivaannuttavalta olla se ainoa joka ei löydä itselleen juttukaveria. Pojan takia varmasti tulen menemään taas ensi viikollakin, koska hän nauttii muiden lasten seurasta ja tykkää leikkiä perhekahvilan leluilla. Joka kerta päätän olla rohkeampi, ehkä ensi kerralla löydänkin jonkun, jonka kanssa voi vaihtaa enemmän kuin vaivaiset pari lausetta.

TOPIT

Blogi-innostus (Tanja)
Maanantaina on blogin 1v syntymäpäivä ja tällä hetkellä en voisi olla innostuneempi kirjoittamisesta ja bloggaamisesta. Vuoteen on mahtunut omassa elämässä vaikka ja mitä ja blogi on tietenkin elänyt näiden vaiheiden mukaan. Pitkän aikaa olin aivan liian väsynyt ja silloin postausten kirjoittaminen tuntui suorastaan pakkopullalta. Pää kumisi tyhjyyttä aiheiden suhteen ja kirjoittamisfiilis oli vaan täysin hukassa. Se on varmasti näkynyt myös teille lukijoille ja siksi olenkin onnellinen, että vihdoin tekemisenilo on taas palannut ja sen myötä innostus tähän mukavaan harrastukseen. Blogi onkin tällä hetkellä ainoa täysin oma juttuni, mihin pääsen uppoutumaan usemman kerran viikossa. Tuntuu hassulta sanoa, että se on harrastukseni, mutta sitähän se todellakin on. Juttu, minkä parissa vietän omasta halustani useamman tunnin viikossa. Blogin kirjoittaminen antaa sopivasti hengähdystaukoa omasta arjesta ja pakottaa aivot miettimään muutakin kuin tulevan viikon ruokalistaa tai kylppärissä kasvavaa likavaatepinoa. Äärettömän tärkeä ja iso asia näin kotiäidin näkökulmasta.

Arki-iltojen puuhat (Laura)
Olen tuskaillut arki-iltojen tekemättömyyden kanssa ja poden aika ajoin erittäin huonoa omatuntoa, koska emme tee lapsien kanssa mitään erityistä. Kateellisena kuuntelen, kuinka moni lähtee vielä päiväkodin jälkeen kylään tai pulkkamäkeen lasten kanssa. Oma energia menee ihan täysin kaupassa käyntiin tai ruuanlaittoon. Sen jälkeen haaveilee sohvan nurkasta eikä todellakaan ole intoa lähteä vielä uudestaan johonkin. Monesti ruokailun jälkeen aikaa ei jää juuri ollenkaan, koska pian pitää jo mennä patukan kanssa iltatoimille. Viime viikolla tilanne oli toinen ja saimme tehtyä arki-iltoinakin asioita. Kävimme uimassa keskiviikkona. Pakkasin aamulla uimakamat valmiiksi ja tultuani kotiin, lähdimme samantien uimaan. Olimme edellisenä iltana tehneet jo ruuan seuraavaksi päiväksi, joten päätimme, että käymme uimassa ja syömme sen jälkeen. Ja voi miten kivaa meillä olikaan. Patukka nautti suunnattomasti pulikoinnista ja oli aivan ihmeissään vesijumppaavista rouvista. Taisi hän itsekin heittää parit moovsit musiikin tahdissa. Aikataulut eivät paukkuneet ruokailun tai iltatoimien kanssa, kun ruoka oli jo valmiina ja pääsimme lähtemään suoraan päiväkotipäivän jälkeen. Torstaina kävimme mieheni kanssa arkitreffeillä katsomassa lätkää ja patukka pääsi keskellä viikkoa viettämään laatuaikaa isovanhempiensa kanssa. Tuli niin hyvä mieli, kun sai viikkoon muutakin sisältöä kuin muskarin.


1,5-vuotis neuvola
Perjantaina heräsimme koko perhe jo ennen kuutta. Isä lähti töihin ja me patukan kanssa jäimme valmistautumaan tulevaan neuvolakäyntiin. Neuvola oli varattuna puoli kahdeksan ja parkkipaikkojakin löytyi tällä kertaa yllin kyllin, ettei tarvinnut kiireessä juosta neuvolaan ( niinkuin todella monesti on käynyt, koska neuvolamme sijaitsee kauppakeskuksen yhteydessä). Terveydenhoitajamme tuli hakemaan meitä iloisesti ja alun jutteluiden jälkeen, katsoimme pituuden ja painon. Painoa oli kertynyt edellisestä kerrasta 1,2 kg lisää ja pituutta oli tullut 4,5 cm. Patukka kasvaa erittäin tasaisesti keskikäyrällä. Onneksi painonnousukin on tasaantunut eikä tämän äidin tarvitse pelätä, että neuvolasta kehoitettaisiin rajoittamaan syömistä. Taidoistaan poika sai paljon kehuja. Taitotasoltaan hän on ikätasoaan edellä ja osaa kuulemma paljon sellaisia asioita, joita hänen ikäisen ei tarvitsisi vielä osata. Patukka on tainnut tulla isäänsä, koska hän nauttii tilanteista, joissa saa ottaa pienen esitysroolin päälle. Näyttää, kuinka taitavasti hän hyppää tai siivoaa jälkensä. Vie roskat roskiin tai kiittää saadessaan jotain. Lääkäri oli hieman hämillään, kun patukka antoi hänen tutkia niin rauhassa. Lääkäri kysyikin, oliko patukka saanut aikaisemmin terveydenhoitajan vastaanotolla rokotuksia? Yleensä niiden jälkeen on aika mahdotonta lääkärin tutkia, koska lapsi luulee saavansa lisää rokotteita. Patukka sai siis vesirokkorokotteen sekä MPR-rokotteen. Saimme sen hieman normaalia aikaisemmin, kun otimme sen ensimmäisen MPR-rokotuksen reissumme takia myös aikaisemmin. Rokotteen laitto hetkellä tuli pieni itku, mutta laastarit saadessaan, hän oli jo unohtanut koko rokotteen annon. Iloisin mielin lähdimme jatkamaan päiväämme, neuvolakortissa lukien: " Suloinen patukka, todella taitava poika!"

P.s. Arkikuvissa vilahtavat mozzarella-leivät ovat ihan mielettömän hyvä ja helppo iltapala. Kuvien leivät eivät ole ehtineet vielä uuniin, mutta paistamisen myötä leivistä tulee ihanan rapeita ja herkullisen makuisia. Sivele kauraleipää oliiviöljyllä (kokeilujen perusteella Fazerin kaura Puikulat toimivat parhaiten). Leikkaa päälle siivutettua mozzarellaa ja miniluumutomaatteja. Paista uunissa 200 asteessa n. 15min, kunnes juusto on sulanut ja saanut hieman väriä. Ripottele valmiiden leipien päälle hieman sormisuolaa ja nauti!

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.