Taaperon vanhempien parisuhde


Miten se parisuhde oikein voi vauvavuoden ja vajaan taapero vuoden jälkeen? Olemme olleet vanhempia yhdessä melkein kaksi vuotta. Tosin mieheni kanssa olemme seurustelun alkuajoista alkaen kasvattaneet lasta yhdessä eikä lapsen kasvattaminen ole tullut meille siis uutena asiana patukan syntymän myötä. Ehkä se on hieman muovautunut ja avannut asioita eri tavalla, mutta kasvattaminen on jatkunut samalla tavalla, kuulumalla oleellisena osana meidän arkeamme ja elämään. En koe, että haluaisin jakaa meidän parisuhdettamme täällä ja olen siitä aikaisemminkin kirjoittanut. (jos haluat vilkaista, tsekkaa täältä). Oleellisena osana äitiyttä ja omaa hyvinvointia on kuitenkin toimiva parisuhde sekä yhteinen vanhemmuus. Se antaa itselleen voimaa ja jaksamista. Puolisoni on minulle voimavara ja se ensimmäinen ihminen, jolle kaiken jaan. Hän osaa mennä tarvittaessa hiljaa nurkissa, jos näkee minun tarvitsevan tilaa tai hän antaa minun nukkua aamuisin, jos tietää tai näkee minun sitä tarvitsevan. Hän jaksaa korjata lattialta patukan lelut iltaisin, vaikka sanoisin ettei minua haittaa (vaikka en oikeasti vaan jaksaisi niitä korjata pois ), koska hän tietää, että aamuni lähtee käyntiin ketutuksella, jos näen lelut levällään olkkarin lattialla heti aamusta. 


Parisuhdetta pitää huoltaa ja hoitaa. En kuitenkaan koe, että meidän arkemme välttämättä vaatisi suurempia ponnisteluja parisuhteen eteen. Joka päivä meillä on yhteisiä hetkiä ilman lapsia. On se sitten sauna patukan mentyä nukkumaan, hetki yhdessä sohvalla telkkaria katsoen tai lenkki yhdessä, vaikka patukka olisinkin vaunuissa mukana. Olemme aina olleet koti-ihmisiä emmekä ole koskaan olleet niitä tyyppejä, joiden olisi joka viikonloppu keksittävä jotain spesiaalia tekemistä. Voimme ihan hyvin viettää iltaa kotona syöden hyvin ja katsoen SuomiLovea. 
Toisaalta, välillä kaipaa niitä pieniä hetkiä siitä arjesta, joita oli ennen perhearkea. Käyntiä kaupungilla drinksuilla tai leffassa. Pitkään valvomista, koska ei malta lopettaa keskustelua tai pelikonsolilla pelaamista. Tietyllä tavalla siis ymmärrän, miksi puhutaan siitä, että sitä kaksin keskistä aikaa olisi hyvä ottaa, vaikka sitä ei kumpikaan koe tarvitsevansa. Onhan se ihan eri olla oikeasti kahdestaan kuin istua telkkarin edessä itkuhälyttimen kanssa tai kiiruhtaa lenkillä kotiin, koska patukan ruoka-aika lähestyy.


Miten sitä parisuhdetta sitten voisi huoltaa? Vai olisiko parempi sanavalinta hoitaa? Kumpi tahansa, päätimme mieheni kanssa ottaa kerran kuukaudessa sitä aikaa. Emme sen tarkemmin tehneet asialle mitään sääntöjä tai minkäänlaisia rajoituksia tai ehtoja. Meillä on vartin ajomatkan päässä kymmenittäin hoitajia ja parisuhdeaika on erittäin pätevä syy kysyä lapsille yökylähoitoa kerran kuussa. Eikä sen tarvitse välttämättä olla edes yökylä, pelkkä muutaman tunnin kyläilykin jossain, on sopiva aika kaksin keskiselle ajalle. Patukkaa kysytään jatkuvasti jonnekin hoitoon ja sitä helposti ajattelee, ettei ole mitään juhlia tai tapahtumaa, jonka takia tarvitsisi hoitopaikkaa, ei lasta tarvitse siis viedä hoitoon. Tämän voisi kuitenkin ajatella, että se olisi vähän sama kuin veisi lapset leikkitreffeille muutamaksi tunniksi. Lapset nauttisivat varmasti, kun pääsisivät johonkin hetkeksi leikkimään. Kylä kuin kylä on aina eri kuin kotona tutuilla leluilla tai asioilla leikkiminen. Serkut tai isovanhemmat, saati sitten kummit ja ystävät ovat aina innoissaan saadessaan viettää aikaa lasten kanssa. Olisi tyhmää olla hyödyntämättä tätä mahdollisuutta. Ottaisin mielelläni ystävieni tai sisaruksiemme lapsia hoitoon, jotta vanhemmat saisivat hieman kahdenkeskistä aikaa. 


Joka toinen kuukausi suunnittelen meille treffit ja joka toinen kuukausi on mieheni vuoro. Sekin lisää jännitystä. Joka toinen kuukausi on täysin tietämätön mitä tiettynä päivänä tapahtuu. Emme rajoita treffejä millään tavalla, emmekä ole tehneet sääntöjä. Tarkoitus ei ole käyttää rahaa mitenkään överisti tai pistää joka kuukausi aina paremmaksi tai hienommaksi treffejä. Itse voisin nauttia, jos yhdet treffit olisivat vaikka kotona. Käytäisiin yhdessä pitkällä lenkillä, sen jälkeen ilman kiirettä saunassa, tehtäisiin yhdessä hyvää ruokaa ja nukuttaisiin kunnon unet ilman yö heräämisiä. Minä sain päättää ensimmäiset treffit. Järkkäsin patukan illaksi hoitoon omien vanhempieni luokse ja haimme patukan kotiin nukkumaan treffien jälkeen. Kävimme yhdessä katsomassa leffan ja sitä ennen syömässä. Ei siis mitään kovin ihmeellistä, mutta kuitenkin poikkeavaa tämän hetkiseen arkeemme nähden. Maaliskuun treffit suunnittelimme yhdessä, koska tämä ehdotukseni vie hieman enemmän rahaa, joten tätä ideaa oli pakko konsultoida mieheltäni. Meillä on yhteistalous enkä siksi voi täysin laittaa rahaa palamaan omien päätöksieni mukaan, joten tietyistä jutuista jutellaan. Idea löi läpi ja maaliskuun treffit vietetään keikalla. Joskus jännitin kovasti sitä, että oma elämäni olisi joskus kuin huonosta jenkkielokuvasta, jossa lasten muuttaessa pois kotoa, ei vanhemmilla ole enää mitään yhteistä. Sen eteen on pakko tehdä hieman töitä ja ottaa sitä aikaa, vaikka sitä ei kokisi välttämättä tarvitsevansa. Monesti ennaltaehkäisevä työ on avainasemassa, vaikka kaikki olisinkin täydellistä. Sitä huomaamattaan kangistuu kaavoihin ja huomaa lopulta, että lapset ovat ainoa yhdistävä tekijä.  

Mitä te teette yhdessä? Onko teillä omaa aikaa silloin tällöin ja mihin te sen käytätte? Koetteko sitä tarvitsevanne vai onko sen aika sitten joskus?

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.