Syökö kotona hoidettu lapsi tarpeeksi monipuolisesti?


Erilaisista asioista stressaaminen tuntuu olevan vanhemmuuteen sisäänrakennettu ominaisuus. En tiedä yhtään äitiä tai isää, joka ei olisi kertaakaan raskauden tai lapsen syntymän jälkeen stressannut jostakin vauvaan tai lapseen liittyvästä. Oma vakiostressin aiheeni on ollut pojan syöminen, jossa on tuntunut riittävän pieniä haasteita aivan imetyksen alkutaipaleista lähtien. Poika on ollut hyvin pieniruokainen ja myöskin kovin pienikokoinen aivan syntymästään asti ja olenkin kerran jos toisenkin murehtinut pojan ruokailua. Ensin stressasi maidon riittävyys. Kiinteiden aloittamisen myötä murehdin sitä, että pojan tuntui olevan kovin vaikea oppia syömään yhtään karkeampirakenteista ruokaa. Vuoden iässä tuntui haastavalta saada mahdutettua päivään viisi ruokailukertaa, kun lapsella ei vain yksinkertaisesti ollut nälkä ja hän toistuvasti kieltäytyi ruuista. Se oli aikaa, kun annos toisensa perään lensi lopuilta roskiin ja äidin pinnaa venytettiin. Nyt puolentoistavuoden iässä ruoka on alkanut maistua melko hyvin. Mikään suursyömäri poika ei ole vieläkään, eikä hänestä sellaista tarvitse tullakaan, mutta ruokarytmi on kohdillaan ja syödyn ruuan  määrä kohtalainen.

Mitäs nyt sitten täytyy stressata? Eniten on mietityttänyt tarpeeksi monipuolisen ruokavalion rakentaminen ja vaihtelevan ruuan tarjoaminen. Kodin ulkopuolella hoidossa olevien lapsien ruokailu on automaattisesti melko monipuolista, koska esimerkiksi päiväkodissa tarjotaan joka päivä eri ruokaa lounaalla ja muutenkin ruokalistat on varmasti koottu kaikkien yleisten ruokailusuositusten ja terveysvaatimusten mukaisesti. Mites sitten kotona hoidetun lapsen kohdalla, onko vaihtelua riittävästi ja saako lapsi tarpeeksi monipuolista ja ravitsevaa ruokaa? Onko kiireessä ok turvautua eineksiin, vai täytyykö hyvän äidin valmistaa ruuat aina alusta loppuun asti itse?


Kodin ruokailujen järjestäminen on arkisin pitkälti minun vastuullani, koska mies on töissä ja päivällisen tulee olla valmiina klo 16-17 maissa, jotta se ei mene liian myöhäiseksi pojan ruokarytmiin nähden. Olen jo hetken aikaa tuskastellut sen kanssa, miten saan rakennettua itselleni ja pojalle fiksun ja toimivan ruokalistan arkipäiville, eli kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Näin ilmaistuna ei kuulosta kovinkaan kummoiselta ongelmalta, mutta pientä viilausta arkiruokailumme on kuitenkin tuntunut kaipaavan. Olen aina ollut ihminen, joka tekee ruokaa ihan liian suuria määriä. En tiedä mistä moinen tapa on juurtunut, mutta tuntuu, että esimerkiksi makaronilaatikosta syödään vaikka kuinka monta päivää, kun optimitilanne ennemminkin olisi syödä samaa ruokaa maksimissaan kahtena peräkkäisenä päivänä. Meillä on tapana käydä kerran viikossa ruokaostoksilla, joten viikon ruokalistat täytyy suunnitella hyvin etukäteen, jotta sekä lounaalle, että päivälliselle olisi raaka-aineet valmiina. Pyrin myös siihen, että päivän aikana ei tarvitse kokata sekä lounasta, että päivällistä, vaan toiselle ruokailulle olisi jo edellispäivältä ruoka valmiina.

Välillä viikon ruokalistaan sattuu ruokia, joita poika ei suostu kuin hieman maistamaan. Siksi olen viime aikoina pakastanut pojalle kerta-annoksia pakastimeen, jotta valmista ruokaa olisi aina helposti ja nopeasti saatavilla. Ruuan pakastaminen on selvästi helpottanut arkiruokastressiäni, koska elämässä vain välillä tulee tilanteita jolloin aikataulut ovat tiukat ja ruuan kokkaamiselle ei jää aikaa. Tuolloin on hyvä, että pystyy mikrottamaan annoksen pakastimesta, koska taaperon nälkä ei aina odota ja ruoka on saatava nopeasti nenän eteen. Olen myös suunnitellut tekeväni esimerkiksi Naperosta nautiskelijaksi kirjassa olevien reseptien mukaan terveellisiä bataatti-kananugetteja ja murekemuffineja, jotka toimivat helppoina "hätävararuokina", eikä jääkaapin kumistessa tyhjyyttä tarvitsisi turvautua kaupan valmisruokatiskin antimiin.


Onko einesruuan tarjoaminen pikkulapselle sitten pahasta? Itse en ole einesruokien ylin ystävä ja meidän perheessä niitä ei ole koskaan syöty kovin usein. Nyt kotiäitiyden myötä jääkapistamme on kuitenkin löytynyt aiempaa useammin pinaattilettuja, jauhelihaperunasoselaatikkoa ja silloin tällöin kananugetteja. Kalapuikot ja leivitetyt kalafileet ovat myös ehkäpä kerran kuukaudessa ruokalistalla, enkä niistä kovin huonoa omaatuntoa ole potenut. Silloin tällöin einekset tuovat helpotusta jatkuvaan kokkaamiseen ja antavat joustoa päiviin. Valmisruokaan turvautumista on kuitenkin vähentänyt aiempaa parempi viikkoruokalistojen miettiminen ja ruuan pakastaminen, mutta millään ehdottomalla kieltolistalla einekset eivät kuitenkaan meillä ole. Valmisruuissa eniten mietityttää ruuan suolapitoisuus ja siksi en niitä kovin usein halua taaperolle tarjota. Kotiruuasta tietää myös aina tarkasti mitä ne pitävät sisällään ja että ruoka on valmistettu laadukkaista raaka-aineista.


Mitä meillä sitten syödään? Viime viikon ruokalistalta löytyi mm. kanafileitä ja uunikasviksia, lohikeittoa, italianpataa, lasagnea, nyhtöpossuburgereita, makaronilaatikkoa sekä broileripyöryköitä ja bataattia. Tällä viikolla syödään jauhelihakastiketta ja perunamuusia, kinkkupastasalaattia, kasvissosekeittoa, tonnikalapastaa, lihapullia ja lohkoperunoita, pinaattista kanafetapastaa ja chili con carnea. Kasvikset kuuluvat myös jokaiselle ruualle ja yleensä tarjoan niitä pojalle vasta pääruuan jälkeen, koska muuten hän noukkii lautaselta vain kurkut ja paprikat ja jättää lämpimän ruuan syömättä. Aamupalana poika syö aina maitoon tehtyä kaurapuuroa hedelmäsoseella. Väli- ja iltapaloina syödään yleensä mm. leipää, talk-muruja, karjalanpiirakoita, jogurttia, smoothieita ja erilaisia hedelmiä (suosikkeja on viinirypäleet, päärynä, mandariini, omena ja banaani). Juurikin noihin väli- ja iltapaloihin kaipaisin jotain vaihtelua ja tuntuu vaikealta keksiä, mitä silloin voisi tarjota. Pienempänä poika söi iltaisinkin puuroa, mutta nykyään iltapuuro ei ole enää maistunut, joten ollaan luovuttu siitä suosiolla. Testattu on myös vispipuuroa, erilaisia itse tehtyä marjarahkoja ja kananmunaa, mutta ne jäävät aina maistamista lukuun ottamatta koskemattomana lautaselle. Ideoita otetaan mielellään vastaan! Viikon ruokalistan suunnittelu aiheuttaa välillä myös suunnatonta päänvaivaa. Tuntuu, että samat ruuat pyörivät lautasella helposti viikosta toiseen. Kalaruokia pitäisi ehdottomasti saada mahdutettua viikkoon useampi, eikä tekisi lainkaan huonoa, jos kasviruokaa syötäisiin enemmän. 

Olisi myös kiva kuulla, miten te muut kotona lapsia hoitavat vanhemmat hoidatte ruokailut? Aiheuttaako ruokasuunnittelu harmaita hiuksia vai onko sinun helppo koostaa ravitseva ja monipuolinen ruokavalio perheellenne? Jos löytyy jotain arkea helpottavia vinkkejä tai hyviä arkiruokareseptejä, niin niitäkin saa mieluisasti jakaa.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.