Alkuraskaus takana; raskaudet vertailussa

Ensimmäinen kolmannes on takanapäin ja toinen kolmannes lähenee jo sitä hetkeä, kun alan tuntemaan meidän pikkuisen liikkeitä.  Patukan raskaus oli helppo ja meni pitkälti ruusuilla tanssien. Melkeinpä jokainen sanoi (ja tiedostinkin sen itsekin) ettei yksikään raskaus ole samanlainen, toivoin, että toinenkin raskaus sujuisi yhtä mallikkaasti kuin ensimmäinenkin. Eihän se sitten mennytkään niin. Kummassakin raskaudessa on ollut jonkin verran yhteisiä piirteitä, mutta toinen raskaus on ollut pitkälti hyvin erilainen kuin ensimmäinen. Pelkästään stressin ja huolenaiheet ovat olleet jo ihan eri tasoa, saati sitten kaikki vaivat ja tuntemukset, jotka ovat tuoneet tähän odotukseen ihan omanlaisen säväyksen.


Raskauspahoinvointi, voi elämä, kuinka nyt tiedän, mitä se oikeasti on. Jatkuvaa vellovaa oloa, hajujen välttämistä, hampaiden pesun vaikeutta ja mehujäätelöiden määrää. Siinä voisi olla sopiva kuvaus minun kokemalla raskauspahoinvoinnille. Pahoinvointi taisi alkaa juuri sopivasti joululoman aikoihin ja etovaa oloa oli jo ennen joulua eli huonovointisuus alkoi jostain viikosta kuusi eteenpäin. Jotenkin se ei aluksi häirinnyt ollenkaan. Olin vain iloinen, että oli jotain konkreettista oiretta, koska muuten alkuraskaus on aika tuskaa itselleni. Sellaista aikaa, että kaikki tuntemukset ovat varma merkki kuukautisten alkamisesta. Kahvinjuonti jäi melkeinpä kokonaan ja lopulta se meni siihen, että kun en saanut päivittäistä kofeiiniannosta, alkoi minulla orastavan migreeninoireet. Pahin alkuraskauden aikainen pahoinvointi/ migreenipäivä oli ehdottomasti loman jälkeinen päivä. Illalla oli jo alkavaa migreeniä ja parasetamoli ei tuonut yhtään lohtua tilanteeseen. Menin ajoissa nukkumaan ja heräsin keskellä yötä aivan jäätävään päänsärkyyn. Yritin nukahtaa uudestaan, mutta pyörin vain sängyssä. Patukka heräsi keskellä yötä eikä suostunut rauhoittumaan edes meidän sänkyymme. Lopulta huono olo otti minusta vallan ja jouduin herättämään mieheni, jotta hän ottaisi patukan hoitaakseen, koska minun oli aivan pakko päästä kuumaan suihkuun. Siinä istuin kuumassa suihkussa ja oksensin. Istuin pimeässä suihkussa ja oksensin. Lopulta ei ollut enää mitään muuta kuin sappinesteet jäljellä ja nekin tulivat ylös. Sitten helpotti ja päätin luopua kuumasta suihkusta ennen kuin happiloppuisi kesken. Kello läheni neljää ja söin sohvalla mehujäätelöä ja olo helpottui.


Aamulla taistelin itseni kanssa ja sain jotenkin vietyä patukan päiväkotiin. Pääsin kotiin, vellova olo otti vallan ja taas halailtiin pönttöä. Oli pakko päästä töihin, liian monta työntekijää oli jo sairaslomalla, joten sinnittelin ja sain puettua ja haettua kaupasta Fantaa, vichyä ja Muumilimua. Söin tuona päivänä ensimmäisen kerran kahdelta tomaattikeittoa ja se ei ole koskaan maistunut niin hyvältä. Huonovointisuus jatkui vielä viikoille 14 asti, tosin en enää oksennellut niin paljon, olo oli enemmänkin krapulainen eikä ruokaa tehnyt mieli syödä ollenkaan.  En voinut kuvitella, että pahoinvointi on niin kokonaisvaltaista ja yllättävää, ettei siihen ei voi varautua eikä sitä voi oikein estellä. Eräänä aamuna vein patukkaa päiväkotiin ja jo matkalla pahoinvointi alkoi muuttua etovasta olosta kurkkuun nousevaksi palaksi. Sinnittelin patukan lokerikon luona ja riisuin häneltä ulkovaatteita ja mietin, miten pääsisin mahdollisesti huomaamatta vessaan oksentamaan. jos tilanne vaatisi. Vein patukan ryhmään ja huikkasin päiväkodin henkilökunnalle heipat ja ryntäsin sitomaan kenkiäni. Oksennus tuli suuhun päiväkodin portilla ja muutaman askeleen päästä syljin sitä ulos muiden äitien juostessa bussiin. Oksennus tuli uudestaan ja yritin vaan kävellä päiväkodilta eteenpäin, pois henkilökunnan nähtäviltä. Kylmä hiki niskassa ja kädet täristen kävelin polvia myöten lumessa kohti kotia ja välttelin muiden katseita.

Toisen raskauden alkaessa kroppani ei ole läheskään samassa kunnossa kuin ensimmäisen raskauden aikana. Ja tämä selkeästi tuntuu ja näkyy. Niinkuin aikaisemmin mainitsin, kaikki alkuraskauden tuntemukset eivät olleet minulle merkkejä raskaudesta vaan keskenmenosta eli kuukautisten alkamisen merkki. Ja siitä lähtien on vähän väliä jonkinlaista selkäsärkyä ja jomotusta. Ennen viikkoa 12 oli ihan varma, että saan näistä oireista johtuen keskenmenon ja kävin vähän väliä vessassa kurkimassa paperi näkyykö merkkejä keskenmenosta. Tuntuu, että selkäsärky on läsnä lähes päivittäin ja erityisesti niin päivinä, kun työpäivät ovat koostuneet pääasiallisesti seiromisesta. Erilaiset vatsavaivat ovat olleet jo nyt läsnä eikä näitä esiintynyt patukan raskaudessa kuin vasta loppuvaiheessa. Erilaiset ruuat aiheuttivat vatsassa hurrikaanin ja iltaisin närästykseen sain napsia Rennietä kuin karkkia. Masua on saanut myös peittää jo aikaisemmassa vaiheessa enkä tätä raskautta ole halunnut jakaa kaikkien kanssa niin aikaisin kuin edellisen kohdalla tein. Nyt masu alkaa olemaan jo niin iso, että alkaa olla mahdotonta saada sitä enää piiloon.


Mikä sitten on ollut samanlaista molemmissa raskauksissa? Ainakin yksi ensi oire oli sama, nimittäin tukkoisuus. Viime raskaudessa oli samanlaiset oireet, ei ollut kipeä eikä flunssainen olo, mutta yöt olivat hankalia ja oli koko ajan tukkoinen olo. Samanlainen olo oli nytkin juuri ennen plussaa ja plussan jälkeen jonkin aikaa. Toinen täysin edellistä raskautta toistava kuvio oli ennen viikkoa 10 tullut jäätävä flunssa. Oli todella kipeä olo ja ajattelin, että öisin kuolen, kun en saa kunnolla hengitettyä. Onneksi sain selville, edellisestä raskaudesta poiketen, että tiettyjä nenäsuihkeita saa käyttää raskauden aikana, jos niitä käyttää ohjeiden mukaisesti. Johon alkoi helpottaa, osittain öiden suhteen ainakin. Lopulta flunssaa kesti kaksi viikkoa, mistä olin viikon sairaslomalla, kun minulta lähti ääni. Flunssa oli aikamoinen combo raskauspahoinvoinnin kanssa, mutta siitäkin selvittiin.
Muuten raskaudet ovat olleet siis ihan täysin erilaisia. Ja jotenkin se on kivaa. Kumpikin raskaus jää muistoihin täysin erilaisen kokemuksena. Vaikka todella toivon, että loppuraskaus menisikin kuin patukan kohdalla eikä mitään ikävää ilmestyisi. Jännä nähdä miten käy tämän raskauden sokerirasituksessa.
Onko teillä ollut samanlaiset vai erilaiset raskaudet? Ja miten ne ovat eronneet toisistaan, jos ovat. Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia.



Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.