Topit & Flopit

Arki rullaa ja viikot kohti kesää vähenevät. Tämä viikko on mennyt kokonaisuudessaan Lauran sairastaessa kotona. Laura onkin päässyt kirjoittamaan ja suunnittelemaan blogikirjoituksia talteen. Uusia ideoita tulvii koko ajan ja ilman bulletjournalia voisi jokunen ideoista unohtua ja jokin tärkeä kirjoitus voisi jäädä kirjoittamatta. Pahoinvointi ja erilaiset raskausoireet ja säryt piinavat Lauran mieltä, eikä mieli tunnu saavan rauhaa ennen kuin olemme päässeet katsomaan pikkuista ultraan. Sitä siis odotellaan Lauran perheessä jo kovasti. Lauran viikon topit & flopit pyörivät taloudenhallinnan ympärillä. Oletteko koskaan laskeneet ihan paperille mihin käytätte rahaa?

Tanjan viikko on ollut täynnä touhua ja ihmisten näkemistä, vaikka vielä viime sunnuntai-iltana kalenteri näytti täysin tyhjältä tulevan viikon kohdalta. Ihanaa, että ihmisiä voi välillä nähdä extempore, ilman suurta etukäteissuunnittelua. Kävimme tällä viikolla pitkästä aikaa myös muskarissa ja samalla reissulla ensimmäistä kertaa perhekahvilassa. Poika nautti molemmista aivan suunnattoman paljon ja oli ihana huomata, miten rohkeasti hän isossakin ihmisjoukossa uskaltautui mennä leikkimään, vaikka aiemmin hän on ollut melko takertuvainen ja helposti arastellut uusia tilanteita ja ihmisiä.

TOPIT

Bulletjournalin paluu (Laura)
Tarkoituksena oli tehdä pitkästä aikaa laskelma meidän talouden menoista ja tuloista. Perheemme talous tulee muuttumaan taas vuodeksi, joten haluan olla tarkasti perillä siitä, mihin rahamme menevät ja miksi. Tätä varten etsin bulletiani, joka oli joulun jälkeen hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Etsin joka paikasta ja lopulta selkäpiitä alkoi jo kalvamaan kylmä hiki, että olisin hävittänyt sen. Kaikki kirjoittamani ajatukset, muistiinpanot ja kalenterimerkinnät olisivat vapaasti jonkun luettavissa. Muistin kuitenkin käyttäneeni sitä viimeksi, kun kaipasin joulukortteihin osoitteita. Ja samalla välähti; taisin laittaa bulletin samaan paikkaan talteen kuin kaikki joulun paketointitarpeet. Ja sieltähän se löytyi. Talouslaskelmaa tehtäessä ( ja samalla blogijulkaisua ideoidessa) päätin ottaa bulletin 24/7 käyttöön. Kovasti tykkään suunnitella ja kirjoitella ilman jotain tiettyä kaavaa. Olen aina rakastanut koristella ja piirrellä paperien reunoihin kuvioita, joten mikä olisi sen parempi kuin oma kalenteri sitä varten. Kerran tämän jo tein, mutta kalenteri unohtui normaalin työkalenterin alle. Nyt innostuin ideasta uudestaan ja päätin kirjata kirjaan ihan kaiken muukin. Ehkä tämä motivoi myös pitämään kalenteripuolenkin ajan tasalla. Apua miten Pinterestin hakukenttä taas täyttyi erilaisista hakusanoista, kun hain inspiraatiota bulletin tekemiseen. Kannattaa tutustua googlettelemalla, mistä on kyse jos ei vielä tiedä: #bulletjournal.

Pesänrakennusvietti nostaa päätään (Tanja)
Takkuisen ja väsyneen alkuraskauden jälkeen olo on ihanan energinen ja päässä surraa ideoita ja ajatuksia, joita haluaisin toteuttaa. Kaupassa olen hypistellyt maailman suloisimpia vauvanvaatteita ja harmitellut, että ihan vielä ei ole oikea aika niiden hankinnalle. Haluan ensin tietää tulevan pienokaisen sukupuolen, jotta tiedän, mitkä pojan vanhoista vaatteista menevät vauvalle ja millaisia vaatteita pitäisi hankkia. Tykkään melko neutraaleista vaatteista, jotka toisaalta sopivat sekä tytölle, että pojalle. Pojan vaatteiden värimaailma on kuitenkin ollut melko poikamainen, eli pääsääntöisesti sinistä, harmaata, valkoista, mustaa ja vihreää. Tytön kohdalla kaipaisin siis sekaan jotain hieman "tyttömäisempiäkin" sävyjä. Vauvanvaatehankintojen tekemisen lisäksi tekee mieli raivailla kotia, putsata kaappeja, jynssätä kylppärin kaakeleita ja sisustaa. Blogin kohdalla pää surraa myös postausideoita ja mieli tekisi kehitellä jotain uutta ja kivaa kevään kunniaksi. Olo on ihanan innostunut ja aikaansaava ja toivonkin, että talven kaamosväsymys ja nuutuneisuus on nyt lopullisesti selätetty ja elämässä puhaltaisi taas pysyvämmin pirteämmät ja energisemmät tuulet. Ihana kevät ja ihana raskaus.


FLOPIT

Mihin kaikki raha menee? (Laura)
Olen jo jonkin aikaa ideoinut postausta meidän perheen taloudesta. Sain Tanjalta lainaan Kaikki Rahasta- kirjan ennen joululomaa. Nyt olen päässyt tutustumaan kirjan sisältöön ja kirja tekee sen , minkä ajattelinkin sen tekevän; se pistää ajattelemaan omaa rahankäyttöä. Alkuperäinen ideani postausideasta on muovautunut ihan uudeksi aloitettuani kirjan. Sen tiimoilta tein paperille meidän vuosittaiset ja kuukausittaiset menot. Olin järkyttynyt, kun lopulta sain kaikki laskettua yhteen ja miinustettua tuloista. Oli järkyttävä huomata jälleen kerran, kuinka paljon rahaa vie auto ja vakuutukset. Tarkemmin tulen avaamaan näitä summia julkaisussa, mutta kuukausittain auto vie liian monta kymmentä euroa, vaikka sillä ei ajaisi metriäkään. Meidän talous ei oikeasti pärjäisi ilman autoa, joten tämä on sellanen ikuinen ärsyyntyminen, jolle ei voi tehdä muuta kuin kettuuntua ja maksaa. Toinen rahasyöppö on vakuutukset. En luopuisi yhdestäkään, mutta laskelmien jälkeen olen kyllä vielä vahvemmin sitä mieltä, että vakuutuksia pitää tarpeen tullen käyttää eikä vaan istua päivystyksessä. Viime vuoden aikana olemme valitettavien sattumien johdosta käyttäneet kotivakuutusta sekä lasten vakuutuksia niin, että ne ovat maksaneet itsensä takaisin. Tämä on erittäin harvinaista eikä todellakaan toivottavaa. Mutta kyllä se nostaa pintaan ajatuksen, että kuinka paljon elämämme aikana laitamme rahaa vakuutuksiin ilman, että vakuutusyhtiöltä hakisi koskaan mitään korvauksia. Laskeminen laittoi todella oman rahankäyttökulttuurin suurennuslasin alle. Viivan alle pitäisi jäädä omasta mielestäni aika suuri summa nettotuloista, mutta silti tuntuu olevan suuren vaivan alla saada jotain pientä edes säästöön. Helmikuu tuleekin olemaan tarkastelun ja erittäin tarkan markan kuukausi. Haluan tietää mistä voisin nipistää. Mutta tästä myöhemmin enemmän.


Äidin känkkäränkkäpäivä (Tanja)
Useimmiten puhutaan lasten kiukkupäivistä, mutta tällä kertaa känkkäränkkä iskikin itseeni. Hieman ehkä syytän raskaushormoneita muutaman päivän kestäneestä ärtyneisyydestä, koska normaalisti olen melko seesteinen ihminen ja ainakaan ilman syytä ei tule kiukuteltua lähes koskaan. Ärtyneisyys on siitä inhottavaa, että ensinnäkin sen kanssa on inhottavaa olla ja toisekseen se tuntuu leviävän kuin virus ympärillä oleviin ihmisiin. Yleensä niin hyväntuulinen poikamme oli myös kovin huonolla tuulella ja itsestäni tuntui, että mikään ei vaan sinä päivänä sujunut. Onneksi mieheni tajusi tilanteen ja päätti illalla lähteä pojan kanssa kaverinsa luo kyläilemään, jolloin tämä äippä sai muutaman tunnin omaa aikaa. Pieni hetki ihan vaan yksin kotona teki tehtävänsä ja ärtyneisyys katosi. Pitäsi ehkä vähän useamminkin ottaa sitä kuuluisaa omaa aikaa, ettei pojan tai miehen tarvitse kestää vastaavanlaisia känkkäränkkäpäiviä tulevaisuudessakin.

Follow my blog with Bloglovin

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.