Tarjoushaukka vai mainoksen uhri?

Kyselin syksyllä Instagramissa ( taisi olla mammuttimarkkinoiden aikoihin), kuinka paljon seuraajat hyödyntävät tarjouksia, mitä kauppoja he käyttävät ja ovatko he mielestään tarjoushaukkoja vai mainoksen uhreja. Jako meni melkein tasan. Mikä on tarjoushaukan ja mainoksen uhrin ero? Ja onko sillä merkitystä kumpaa näistä nimityksistä edustaa? Tärkeintähän olisi ostaa tarpeeseen, mutta meneekö se aina niinkään yksiselitteisesti?


 Vaipat, mitä ilman niitä tekisikään. Juuri totesin miehelleni, että en muista viimeistä kertaa, kun olen joutunut ostamaan vaippoja ilman, että ne olisivat tarjouksessa. Joka kerta, kun jossain mainostetaan vaippoja, käyn niitä hakemassa. Pääsääntöisesti tämä tapahtuu "Mammuttimarkkinoiden" tai "Arjen Säästöjä" aikaan. Jos tilanne on näyttänyt erittäin haastavalta ( vaipat ovat täysin loppu), olemme mieheni kanssa olleet eri kassoilla. Toisella on ollut pelkkiä vaippoja hihnalla ja toisella on ollut vaippoja ja kaikki muut ostokset hihnalla. Yleensähän tarjousten yhteyteen on määritelty, kuinka monta kappaletta yksi talous saa ostaa. Vaippoja kuluu vielä toistaiseksi hirveitä määriä kotona ja päiväkodissa. Olen päässyt siihen laskentatulokseen, että keskimäärin kotona kuluu päiväkotipäivänä kolme vaippaa. Viikonloppuisin menee ehkä viisi. Riippuen tietenkin vatsan toiminnasta. Arvioisin, että päiväkodissa menee sama määrä. Vien päiväkotiin noin kerran kahdessa viikossa uuden paketin vaippoja. Sellaisen paketin missä on noin 30-40 vaippaa. Olen myös se äiti, joka toivoo, ettei koskaan näkisi naulakon yläpuolella lappua: " Vaipat loppu". Käyn tasaisin väliajoin siis tarkistamassa vaippa tilanteen. Vaippojen kohdalla olen siis tarjoushaukka.


Sosepusseja ja muita lastenruokia etsimme vauvavuoden aikana myös lehtitarjouksista. Jossain vaiheessa kuitenkin totesin, että K-Citymarketissa on aina joku lastenruokatarjous ja loppupeleissä näiden tarjousten hyöty menee muutamissa senteissä. Jossain vaiheessa siis lopetimme tarjousten " perässä juoksemisen" ja ostimme cittarista paljon sosepusseja ja muita ruokia, aina silloin, kun siellä kävimme. Yleensä teemme ostokset Prismassa. Ilman tarjouksia tai muitakaan houkutuksia. Olemme todenneet saavamme bonuksia ja näin hyödymme eniten s-ryhmässä asioidessamme. Prisman eduksi voi myös laskea sen, että Prismasta löytyy paljon "punalappuisia" tuotteita, joita monesti ostammekin pakkaseen kaiken varalle. Voi olla viikkoja, jolloin ei tarvitse lihoja ostaa ollenkaan, koska olemme edellisen viikon aikana poistaneet kaupasta alennettuja tuotteita.
S-ryhmässä on harvemmin mitään supertarjouksia. Tarjousostokset teemme sitten muissa kaupoissa, joissa emme välttämättä tee ruokaostoksia. Olisiko tämä tarjoushaukkailua? Ostat tarpeeseen ja selaat tarjouslehtisiä siinä toivossa, että jossain kaupassa olisi juuri tarvittavan tuotteen tarjous. Sama koskee muitakin kodin tuotteita, ei pelkästään elintarvikkeita. Meillä kotona ei yksikään kodin elektroniikka- tai kodinkonetuote ole ostettu ilman, että se olisi ollut tarjouksessa. Sama koskee myös huonekaluja, poislukien käytettynä ostetut tuotteet.  Jos siis kärjistän hieman, tarjoushaukka ostaa aina tarpeeseen oli kohteena vaipat tai imuri.


Mainoksen uhri taitaa olla se, joka ostaa, koska näkee hyvän tarjouksen. Tuote ei välttämättä ole tarvelistalla, mutta tarjouksen takia tuote eksyy kuitenkin ostoskoriin. Monesti omat vaatteeni tai lasten vaatteet ovat juuri tälläisiä ostoja. Harvemmin ostan mitään vaatteita niin, että ne olisivat normaalihintaisia. Kaikki ovat aina alessa eli toisin sanoen tarjouksessa. Ehkä hieman huijasin. Olen tainnut muutamat housut ja sukkahousut ostaa ilman ALEa, mutta nämä ovat olleet tarpeeseen ja näin ollen eivät kuulu tähän kategoriaan. Nythän puhutaan mainoksen uhrista. Vauvavuoden aikana näitä "heräteostoksia" tuli tehtyä jonkin verran. Patukka ei todellakaan olisi tarvinnut yhden yhtä uutta bodya tai housuja, mutta punainen lappu ja tuotteen söpöys veivät mennessään ja lopulta huomasin pussin roikkuvan vaunujen työntöaisassa.
Mites sitten se tunne, että on pitkään halunnut jotain. Jotain sellaista mitä ei välttämättä tarvitse, mutta haluaisi silti omistaa. Kello, laukku, koru tai uusi puhelin tulevat ainakin minulle mieleen. Joskus sitä sortuu "hyvän " tarjouksen edessä ja ostaa itselleen jotain kivaa ja pientä. Tulee hyvää mieli hetkellisesti, kunnes iskee ne morkkiksen ensiajatukset. Olikohan tämä nyt kuitenkaan tarpeellinen? Tämän rahan olisi todellakin voinut käyttää johonkin muuhun tarpeelliseen, vaikka niihin vaippoihin.
Portaiden alla näkyvät Ikea-kassit onneksi järkeistävät asiaa. Jos omistan neljä Ikea-kassilta turhia vaatteita, on tainnut tulla tehtyä muutama hutiostos joskus. Ja moni niistä olisi voinut todellakin jäädä tekemättä. Yritän päästä vielä joskus siihen tilanteeseen, että ostan vai tarpeeseen. Enkä vaan siksi, että olisi kiva saada jotain uutta.
Oletko sinä tarjoushaukka vai mainoksen uhri? Oletko joskus ostanut jotain vain omasta halusta? Onko sinua joskus harmittanut ostamasi tuote niin paljon, että olet tullut katuma päälle ja palauttanut tuotteen ?

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.