Mitä odottaa raskaudelta?

Kohta on ensimmäinen kolmannes taputeltu ja on aika suunnata katseet kohti seesteistä toista kolmannesta. Niskapoimu-ultra on nurkan takana ja sen jälkeen osaa ehkä paremmin iloita ja kertoa raskaudesta. Vaikka olenkin täällä kertonut raskaudestani ja lähipiirini tietää raskaudestani, en ole vielä sen suuremmin kertonut esimerkiksi työpaikallani raskaudestani. Takaraivossa piilee aina pieni huoli ensimmäisen ultran tuomasta turvasta. Kokisin suurta ahdistusta, jos vastaan tulisikin suru-uutisia tai huoli vauvanvoinnista. Erityisesti ahdistaisi kertoa muille, ettei kaikki olisi hyvin. En ajattele naiivisti, että ensimmäisen ultran jälkeen ei voisi ilmaantua huolia, mutta sen jälkeen on varmempi olo. Vauva on toivon mukaan kasvanut ja sydän sykkii eikä muutakaan huolenaihetta löydy.


Haluan ajatella positiivisesti. Monenmoista postaus ideaakin on tullut raskauden myötä ja samalla on tullut ajateltua tulevaa kevättä ja kesää. Mitä kaikkea pitää järjestellä ja miettiä. Kuinka patukka tulee suhtautumaan tulevaan sisarukseen. Onko tuleva tapaus tyttö vai poika? Kuinka synnytys tulee sujumaan?  Mitä kaikkea pitää hankkia? Mitä teemme patukan päivähoidon suhteen? Miten minä tulen jaksamaan? Teenkö äitiyslomalla myös töitä samalla tavalla kuin patukankin kanssa? Pystynkö tekemään? Saanko nukkua? Oppiiko patukka kuivaksi ja nukkumaan omasssa sängyssä koko yön ennen kuin sisarus on maailmassa? Tuleeko tästäkin tapauksesta yliaikainen vai toimisiko kroppani luonnollisesti ? Kuinkakohan lämmin kesä on tulossa ja pystynkö liikkumaan raskauden loppuun asti ?
Tällä hetkellä ajatukset ovat kuitenkin ensimmäisessä ultrassa. Muistan patukan kohdalla jännittäneeni ultraa vähän vähemmän kuin tämän toisen kohdalla. Olimme käyneet yksityisellä varhaisultrassa paljon myöhemmin kuin tämän toisen kanssa. Kävimme silloin muistaakseni viikolla yhdeksän ja nyt jo viikolla seitsemän. Olen yrittänyt näiden pitkältä tuntuvien viikkojen aikana ajatella, että riski keskenmenoon on paljon pienempi sen jälkeen, kun sydänäänet on löydetty. Samalla yritän iloita raskautta ja miettiä, koska voin alkaa käyttämään sellaisia vaatteita, että ei haittaa, vaikka masu näyttäisi siltä, että olisin jo raskauden puolessa välissä. Olen nimittäin ollut parisen viikkoa jo niin turvoksissa, että masu ei oikein tunnu piiloutuvan minkään vaatekappaleen alle. Ensimmäistä ultraa odotan kovasti, ennen kaikkea siksi, että näämme vauvan oikeasti. Varhaisultran aikainen kuva, kun ei todellakaan muistuta ihmisen alkua ollenkaan. Kuva näyttää pieneltä pussilta ja vauvan voi helposti sekoittaa ruskuaispussiin, jos ei ole ihan varma, mitä pitää katsoa. Ruskuaispussi näyttää siis enemmän sikiön alulta kuin itse vauva. Vauva osaa jo liikkua ja heilua ja sydän sykkii voimakkaana. Ja onhan live-kuvaa ihana katsella pienen hetken ajan, jolloin  vauvasta tulee konkreettisempi.


Ajatukset ovat myös alkaneet harhailemaan vauvaan ja hänen luonteeseen. Jos raskausoireisiin on perustamista, on masussa kasvamassa erittäin tempperamenttinen tapaus, joka pistää äidin koville alusta alkaen. Pahoinvointi ei tunnu ottavan hellittäekseen ja tunteet menevät laidasta laitaan. Saatan puolen tunnin sisällä itkeä ja herkistyä jostain ihan super typerästä ja hetken päästä saatan olla jo raivonpartaalla muutamasta hiekanjyvästä eteisen lattialla. Mieheni on ollut kovilla jo tämän alkuraskauden aikana, joten toivon kovasti itseni ja hänen puolestaan, että saisin hieman seesteisemmän keskiraskauden.
Voi miten odotankaan masussa tuntuvia potkuja. On ihanaa ajatella, että potkut saattavat tuntua, jo paljon aikaisemmin kuin ensimmäisessä raskaudessa. Saatan tuntea pikkuisen liikkeet ihan kohta ja silloin tiedän, että mieleni rauhoittuu. Vasta sitten. Ikuisuus aikaa odotella liikkeitä ja uudenlaista konkretiaa. Muistan, kun patukan raskauden aikainen ensimmäinen kolmannes tuntui turhauttavalta. Jälkikäteen ajateltuna se oli nopea vaihe, joka huipentui ensimmäiseen ultraan. Siitä alkoi vauvan odotus, joka meni jälkikäteen aivan liian nopeasti. Oli liian kiire ja odotus tuntui liian pitkältä. Miten saisin kiireen pois ja nautittua raskaudesta eri tavalla. Tulisipa ne potkut pian.


Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.