Ultrakuulumisia


Tällä viikolla oli jännittävä ja odotettu päivä, kun pääsimme varhaisraskauden ultraääniseulontaan näkemään, mitä kasvavan vatsan sisällä tapahtuu. Olimme liikenteessä heti aamutuimaan ja itselleni jo klo 5.30 tapahtunut herätys oli myrkkyä, koska varhaiset heräämiset jostain syystä lisäävät aamupahoinvointia. Edellinen yö tuli myöskin nukuttua melko huonosti ja sain nukahdettua vasta joskus yhden aikoihin. Ehkäpä jännitys teki tepposet mielelle ja siksi unille rauhoittuminen tuntui olevan tavallista vaikeampaa. Sain vaivoin syötyä aamupalasämpylän ja juotua smoothien, jotka sitten hetken kuluttua lensivätkin  kaaressa vessanpönttöön. Metromatka keskustaan olikin yhtä tuskaa ja puhaltelua ja metrolta Bulevardille kävellessä sain puristaa oksennuspussia kädessäni, koska olo oli karmea. Onneksi raitisilma hieman helpotti oloa ja perille päästyä pahin oksetus oli jo poissa.

Bulevardilla meidän otti vastaan oikein mukava kätilö, joka selitti koko ulrauksen ajan tarkasti mitä ruudulla näkyy ja, että kaikki oli lapsellamme juuri niin kuin pitikin. Vatsassa köllötteli pieni nöpönenäinen ihanuus, joka ultraamisen alussa hörppi antaumuksella lapsivettä suuhunsa. Sikiö oli laskettuun aikaan verrattuna muutaman päivän isompi, joten hän on tähän asti kasvanut hienosti. Niskapoimuturvotus oli aivan normaali, lapsi liikkui paljon ja kaikki oli muutenkin juuri niin kuin tässä vaiheessa kuuluukin olla. Aivan mielettömän ihana uutinen ja suuri helpotus, koska aina sitä hieman mielessään miettii, että mitä jos kaikki ei olekkaan hyvin. Oli myös ihana päästä näkemään minkälainen tyyppi vatsassa on kasvamassa, ultrassa kaikki aina jotenkin konkretisoituu itselle ja erityisesti miehelle, joka ei luonnollisesti samalla tavalla elä ja käy läpi näitä raskauden vaiheita.


Kysyin kätilöltä seulontaverikokeissa paljastuneesta matalasta istukkahormoniarvosta ja hän rauhoitteli, että arvot vaihtelevat yksilöllisesti ja raskauden keston mukaan ja niitä ei kannata yksittäisinä arvoina edes tarkastella. Saman päivän iltapäivänä olikin jo kanta.fi- palveluun ilmestynyt sikiöseulonnan tulokset ja niiden mukaan riskiluvut oli matalat, joten sen osalta voi onneksi huokaista. Muutaman päivän päästä sainkin jo kirjeitsekin seulontatutkimuksen tulokset, joten todella nopeasti tiedon saa ultran jälkeen, eikä tarvitse kauaa jännittää, vaikka ei kävisikään omakanta- palvelusta tuloksia etukäteen kurkkimassa.

Seuraava ultra onkin jo helmikuussa. Tuntuu, että aika kiitää tässä raskaudessa ja parin kuukauden päästä ollaan jo puolivälissä. Välissä kun on joulu ja miehen loma, niin eipä aikaakaan, kun ollaan jo taas katselemassa vauvaa ruudulta ja saadaan todennäköisesti tietää myös kumpi vatsassa kasvaa, tyttö vai poika. Ensimmäisessä raskaudessa sitä odotteli malttamattomana raskauden eri vaiheita ja suurin piirtein laski päivä laskettuun aikaan. Nyt toisessa raskaudessa en kuitenkaan haluaisi ajan kiitävän näin nopeasti. Haluan ehtiä nauttimaan tästä raskaudesta täysillä ja toisaalta myös ehtiä vielä nauttimaan ajasta yhden lapsen äitinä. Ensi viikolla onkin taas neuvolan aika, pääsen kuuntelemaan sydänääniä ja tirauttamaan taas pari kyyneltä. Siinä sydämensykkeessä vain on sitä jotain, mikä herkistää tässä alkuvaiheessa joka kerta.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.