Tarvitseeko lapset lahjavuoren?

Joulun lähestyessä omiin ajatuksiini hiipii jouluun liittyviä dilemmoja. Ajattelin niitä täällä blogissa hieman pohtia ennen jouluntuloa. Ehkä saisin niin jäsenneltyä myös omia ajatuksiani liittyen tulevaan jouluun. Yksi omaa mieltä askarruttavista asioista on joulun materiaalisuus ja sen myötä joululahjojen määrä. Kuinka monta lahjaa pitää ostaa? Ketä kaikkia sukulaisia pitää muistaa jouluna? Onko kaikille niillekin ostettava lahja jotka ostavat meille? Olisiko parempi olla ostamatta kuin ostaa jotain turhaa? Entäs sitten lapset; onko tarpeellista ostaa omalle lapsilleen lahjoja, jos he tulevat kuitenkin saamaan lahjoja jo todella paljon sukulaisilta, ystäviltä ja kummeiltaan. Minkälaiseen jouluun haluan lapseni opettaa; tunnelmaa vai materiaa?


Se oli se tulitikkurasioista tehty joulukalenteri ja sen lisäksi jokaisella oli oma suklaakalenteri. Joka neljäs rasia oli minun ja joka neljäs vuosi sain jouluaattona aukaista rasian. Rasioihin oli piilotettuna ponnareita, karkkia, tarroja, pinnejä, kumeja, kyniä, avaimenperiä, gogoja ja milloin mitäkin pientä. Tuo äitini tekemä joulukalenteri oli paras kalenteri ikinä. Parhautta siinä oli kuitenkin ( näin aikusen näkökulmasta ajateltuna) se, että opin jännittämään kolme päivää ja odottamaan vuoroani. Kalenteri oli jotenkin mielenkiintoisempi niin, koska omaa vuoroaan piti odottaa kauemmin. Et saanut avata kalenteria joka päivä. Suklaakalenteri toi hieman lohtua niin muihin aamuihin, jolloin ei ollut sinun vuoro avata yhteistä joulukalenteria. Oli jotain avattavaa kuitenkin joka aamu. Nykyään joulukalenteri vaihtoehtoja on pilvin pimein. On legoa, leluja, erilaisia karkkeja, kosmetiikkaa, miehille ja naisille suunnattuja, juomia, aikuisten, tarroja, aineettomia, arpoja ja vaikka millä mitalla erilaisia kalenteri vaihtoehtoja. Ja totta kai ne perinteiset kuvakalenterit, jotka meiltäkin löytyvät. ( omasta mielestäni nämä on ne parhaimmat kalenterit) Kalenteri maksaa ideaansa nähden tajuttoman paljon. Ja joka vuosi keksitään uusia, toinen toistaan hienompia vaihtoehtoja. Haaveillessani salmiakkikalenterista jäin miettimään, mitä tämä lapselle opettaakaan.


Viime viikolla juttelimme mieheni kanssa joululahjoista ja niiden arvokkuudesta. Pohdimme mitä tekisimme omien lasten kohdalla. Haluaisin kovasti opettaa lapset nauttimaan joulusta ja sen odotuksesta muutenkin. En pelkästään jouluaaton lahjavuoren takia vaan tunnelman takia. Jos mietin omaa lapsuuttaani ja sitä mitä itse odotti joululta eniten, oli vastaus yksinkertainen. Kyllä sitä itsekin odotti eniten joulupukkia ja lahjoja. Ei sitä millään malttanut istua joulupöydässä "nauttimassa" jouluruuista ja tunnelmasta. Kun aikuiset ehdottivat kahveja ja herkkujen syöntiä vielä illallisen päätteeksi, alkoi meissä lapsissa näkyä malttamattomuus. Itse ainakin olin jo ihan hermona ja ärsytti suunnattomasti, että aikuisten piti keittää kahvia juuri sillä hetkellä, kun pukilla olisi mahdollisuus tulla hetkenä minä hyvänsä ovesta sisään. Onhan se totta, joulussa lapsille on tärkeintä pukki. Jännitetään kovasti sitä, onko ollut niin kiltti, että saa sen juuri tärkeimmän joululahjatoiveen siitä listasta, joka mystisesti hävisi parvekkeelta yön aikana joulukuun alussa. Päätin, että säästän lastemme toivekirjeet. Ne voivat olla ihan hauskoja aikuisena ihmetellä ja katsoa mitkä hittilelut ovat olleet aikoinaan ehdottomia meidän perheessämme.


Lahjojen määrä ja arvokkuus nousivat myös esiin. Mieheni on aikaisemminkin maininnut argumenttina asian, jossa on mielestäni totuuden siemen. Aikuiset monesti puhuvat siitä, ettei lasten lahjat saa olla kovin arvokkaita. Määritellään summa, jonka ympärillä pitää lahjojen arvokkuus pysyä. " Ei ainakaan yhtään kalliimpaa saa ostaa". Miksi ei? Miksi lasten lahjat eivät saisi olla arvokkaita, jos aikuisillekin ostetaan suhteessa ihan yhtä kalliita lahjoja. Eikö olisi parempi panostaa yhteen arvokkaaseen lahjaan kuin ostaa monta pientä turhaa, jotka parhaimmassa tapauksessa eivät edes ole olleet lahjalistalla? Mikä olisi sen parempaa kuin voisi sanoa, että tarjosi lapselle juuri sen mitä hän toivoi? Olen aina miettinyt myös sitä, että tarvitseeko lapset opettaa siihen, että jokainen saa yhtä monta lahjaa. Eikö lapsille pitäisi opettaa, että jokainen lahja on arvokas ja juuri sinulle tarkoitettu. Oli se kallis tai ei. Onko merkitystä monta pakettia kukakin saa, jos jokainen kuitenkin saa lahjoja. Tiedän, että isovanhemmat laskee tarkasti, että jokaisen lapsenlapsen lahjaan menee yhtä paljon rahaa. Ei siis ole merkitystä pakettien määrällä vaan sillä, että jokaiseen käytetään yhtä paljon rahaa. Tavallaan ihana ajatus, mutta onko siinä järkeä? Meneekö se herkästi siihen, että ostetaan vaan jotain, jotta summa täyttyy. Ei lapset tiedä mikä paketti on keneltäkin.


Mitä me nyt sitten päätettiin tehdä omien lapsien kohdalla? Ostetaanko me heille lahjoja vai ei? Heillä on ympärillään niin paljon sukulaisia ja kummeja ja ystäviä, jotka ostavat lahjoja ja lahjojen määrä on jo niistä erittäin suuri. Olen ostanut patukalle yhden kirjan ja isommalla pojalle ostamme varmaan myös yhden paketin. Säästämme lahjarahat myöhemmälle ja käymme sitten joulun jälkeen kaupoilla ostamassa lahjarahoilla jotain tarpeellista ja jotain mitä toivelistalta ei tullut. Tai teemme jotain kivaa yhdessä samalla rahalla. Voisiko lahjojen joukkoon paketoida yhteisen matkan tai loman? Voisikohan rahan käyttää tuollaiseen lahjaan?
Ainakin tämä joulu mennään näin. Voihan se olla, että ensi vuonna olen eri mieltä.  Pakettien määrä ei ole oleellinen. Vaan se ilo, jonka näämme lapsiemme kasvoilta, kun pukki tulee ja jakaa lahjoja heille.  Haluamme, että lapst nauttivat joulusta samalla tavalla kuin mekin olemme nauttineet. Juuri sillä tavalla mikä on lapsille ominaista; " Koskakohan se joulupukki tulee? "

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.