Miksei meillä nukuta?

Tämä on avautumispostaus. En halua olla se valittajatyyppi, jolle tullaan sanomaan, että sinulla on loppujen lopuksi kaikki kuitenkin hyvin. Itse olet valinnut äitiyden ja siihen nyt valitettavasti saattaa kuulua se ettei saa nukkua. En ole yleensä se, mutta nyt on tarve päästää kertyneitä unihöyryjä pihalle.
Meillä on ollut samat rutiinit siitä asti, kun saimme jonkinlaisesta arkirytmistä kiinni. Samat iltapesut, vaipanvaihdot, iltapalat ja niin edespäin. Mutta, joka yö herään rauhoittelemaan patukkaa. Joka yö ainakin kerran. Joskus jopa neljä kertaa. Ensimmäinen kerta on noina huonoina öinä jo ennen kuin itse olemme menneet nukkumaan. Ja toinen kerta on yleensä silloin, kun on juuri itse nukahtamassa. Tiedätkö? Juuri se hetki, kun on itse saanut unenpäästä kiinni ja on vaipumassa syvään uneen. Lastenhuoneesta kuuluu möyrintää, jonka jälkeen alkaa kitinä, joka yltyy itkuksi. Välillä itku saattaa olla ihan hysteeristä. Sellaista, että joudumme herättämään patukan unesta, koska muuten hän saattaa jatkaa tolkuttoman pitkään itkemistä. Joskus itku menee jo siihen, että yskitään limaa ja tulee kakomisrefleksi. Jos joudumme hänet herättämään on sanomattakin selvää, että nukuttaminen sen jälkeen vie ikuisuuden. Lapsellehan se on sama, että yöunet oli tässä, nyt on leikin ja ruokailun vuoro. Vaikka kello olisikin tässä vaiheessa vasta yksitoista illalla. Nämä yöt päättyvät monesti siihen, että patukka jää viereen nukkumaan.


Patukka nukahtaa syliin. Hän ei suostu nukahtamaan omaan sänkyynsä. Jos hänet laittaa sinne, hän vaan aloittaa leikin tai seisoo, hyppii tai jumppaa pinnoja vasten. Hänet laitetaan sylistä omaan sänkyyn nukkumaan, missä hän siis nukkuu vaihtevalla menestyksellä tiettyyn kellonaikaan asti. Riippuen kellonajasta, me vanhemmat reagoimme. Alkuyöstä mieheni yleensä nousee, koska hän valvoo vähän pidempään kuin minä. Minä olen taas "vahtivuorossa" aamuöistä. Kello neljä on sellanen maaginen aika. Ennen sitä kannattaa yrittää vielä hyssytellä ja nukuttaa uudestaan omaan sänkyyn. Sen jälkeen on ihan turha toivo. Jos haluat itse nukkua, kannattaa patukka kantaa suosiolla meidän väliin nukkumaan. Joskus tämä toimii heti ja patukka nukahtaa heti. Joskus saattaa olla edessä pienimuotoinen paini, jotta hänet saa rauhoittumaan vielä unille. Otan hänet monesti rinnan päälle nukkumaan. Siihen hän rauhoittuu parhaiten, kuunnellen minun sydämen sykkimistä. Jos mieheni taas on hakenut hänet väliimme, ottaa hän patukan syliinsä nukkumaan. Jossain vaiheessa, kun hän on nukahtanut (joskus viimeinkin), kieritämme hänet varovasti väliimme. Siitä alkaa parin tunnin potkunyrkkeilysessiot, jossa patukka on selkeesti voittava osapuoli. Minä en siis välttämättä enää nuku. En siis minuuttiakaan. 
Jos kello on neljän paremmalla puolella, on monesti edessä herätys ja aamurutiinit. Poitsua ei siis nukuta enää pätkääkään vaan hänen on jo päästävä leikkimään. Yleensä minä nousen. Teemme aamupesut ja menemme alakertaan leikkimään. Tai itse torkun sohvalla silmät puolitangossa, koska patukka ei vielä täysin ymmärrä omien lelujen ja äidin sisustusjuttujen välistä eroa. Joten torkkuminen on silti HYVIN hereillä olemista ja vartioimista. Näinä aamuina saamme päiväkodilta poikaa hakiessamme kuulla, että hän on nukahtanut lounaspöytään kesken ruokailun. Monesti silmät kiinni, mutta edelleen leipää syöden. Hänet on kannettu näkkäri kourassa sänkyyn, missä häneltä on lopulta otettu puoliksi syöty leipä kädestä, kun poika on jo ollut ihan unessa. 


Aika tietenkin kultaa jossain vaiheessa muistot. Mutta jos ottaa pois laskuista sellaiset yöt, jotka on entuudestaan sovittu, että mieheni nukkuu poitsun kanssa tai poitsu on on ollut hoidossa, voisin uskaltaa sanoa, että kokonaisia öitä on meillä ehkä maksimissaan viisi. Siis sellaisia, joissa olemme nukkuneet oikeasti koko yön ilman minkäänlaisia apuja. ( Joku saattaa muistaa meidän vauvavuodelta "kohina-apurin", vauvavuoden uniavuista voit lukea täältä.) Sellaisia öitä, jolloin patukka ei ole herännyt kertaakaan. Hänelle ei ole tarvinnut laittaa tuttia uudestaan tai vaihtaa vaippaa tai istua silmät ristissä pinnoihin nojaten. Olen jo tottunut suosiolla menemään lattialle, koska reidet ja selkä menevät ihan jumiin kumartaessa pinnasängyn päältä.
Olen tottunut selviämään lyhyimmillä yöunilla. Jos saan nukkua edes neljän tunnin pätkän olen super freesi seuraavana päivänä eikä minua kauheesti väsytä. Ennen jos en saanut nukkua yli yhdeksää tuntia olin kiukkuinen kuin ampiainen. Kaikkeen tottuu, mutta kyllä minä odotan, että patukka nukkuu täydet yöt. Kiitos ja anteeksi! Sain heitettyä teille kaikki kertyneet unihiekat. Joskus niille tulee vielä käyttöä. Ehkä eläkkeellä.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.