Pelimaailman varjopuolet

"En mä nyt kerkeis, ku kaikki muut on just nyt täällä." "Mä pelaan tän kohdan loppuun, mä teen sitten." "Hei, nyt oikeesti vähän hiljempaa, patukka nukkuu!" Nämä kolme lausetta vierailee kodissamme vähän väliä, enkä ole kovin innoissani siitä, kuinka usein näitä meillä käytetään. Vaikka tarkkailemme isomman pojan pelaamista mielestäni hyvinkin tarkkaan, on se ikävä kyllä myönnettävä, että välillä peliajat paukkuvat runsaasti yli. Ja monesti se johtuu ihan omasta tarkkaamattomuudesta, eikä niinkään pojan lisä-ajan kinuamisesta. Yksi ilta juttelimme lasten mennessä nukkumaan, minkälaisia haittoja pelimaailmassa piilee, eikä se todellakaan ole pelkästään ruutuaika ja sen aiheuttamat haasteet.


Olin tainnut lukea jonkin artikkelin liittyen alaikäisiin liittyvistä vaaroista tai olikohan kyseessä jokin konkreettinen tapahtuma? En ole varma, mutta se nosti joka tapauksessa selkäkarvat pystyyn. Ja laittoi ajattelemaan pelimaailman vaaroja ihan eri näkökannalta. Meillä kotona pelataan paljon sellaisia pelejä, joissa pelataan ystävien kanssa internetin avulla yhdessä. Ongelma ei ole sinäänsä yhdessä tekemisessä. Sehän on nykyaikaa ja tietyllä tavalla sosiaalista kanssakäymistä, kun yhdessä hyökätään pahiksia vastaan. Ongelma piilee siinä, ettei välttämättä aina tiedä kenen kanssa pelaa. Monesti kuuluu isomman pojan huoneesta englannin kielistä puhetta, kun hän yrittää löytää itselleen tiimiläistä, jonka kanssa pelata. Hän aloittaa joka kerta samalla tavalla ja kysyy, puhuuko pelaaja mahdollisesti suomea. Jos ei, yrittää hän löytää toista pelaajaa, jonka kanssa lyöttäytyä yhteen. Tämä herättää minussa hieman huolta. Kuinka helposti näitä tilanteita pystyy hyödyntämään. Kuinka tuon ikäinen lapsi ei todellakaan ymmärrä, kuinka aikuinen ihminen osaa nämä tilanteet kääntää omaksi edukseen. Olemme kovasti yrittäneet painottaa, että vaan kavereiden kanssa ja sellaisten tyyppien kanssa pelataan ketkä tunnetaan. Peleissä on ikärajat, mutta osataanko niissä vielä huomioida näitä yhdessä netin välityksellä pelattavien pelejen haittapuolia?


Huolestuttavaa on myös liikkumattomuus ja kuinka lapsella on tylsää, jos ei saa pelata tai katsella Youtube-videoita. Miten voi olla, että tekeminen loppuu samantien, kun ruutuaika on tullut täyteen. Ei ole mitään tekemistä tai ulkona vaan on liian kylmä. Hieman mielikuvitusta ja oikeanlaiset ulkoiluvaatteet ja olisi valmis kavereiden kanssa ulos. Ja tämä kyllä ainakin meillä mahdollistetaan kyllä. Vaatakaapissa roikkuu upouusia ulkoiluvaatteita, joita ei kauheasti käytetä. Vaikka ensi vuonna onkin  ala-asteen viimeinen luokka edessä, pitäisi tämän ikäisellä lapsella riittää tekemistä ilman puhelinta tai pelikonsoliakin. Paljon puhutaan yläasteikäisten liikkumattomuudesta ja sen tuomista terveysongelmista. Niin sanottu vapaaehtoinen liikkuminen vähentyy enemmässä määrin jatkuvasti. Liikuntaharrastuksiin mennään autolla ja liikuntahetket rajoittuvat harrastushetken pituiseksi. Kun vaihtoehtoisesti voisi päälle tulla matkat harrastuspaikalle esimerkiksi pyörällä. Onneksi on sentään koulumatkat, jotka meillä tehdään kävellen, vaikkakin kännykkä kädessä monesti. Paljon sitä pohtii miten voisi saada lisättyä "huomaamatonta" liikuntaa. Olenkin monesti puhunut vanhempien esimerkistä, vanhempien aktiivisuudesta ja kuinka lapset ovat miniversioita omista vanhemmistaan.Vanhempana, kun olet jatkuvasti esimerkkinä ja mallina.  


Kiusatuksi tuleminen ja kaveriporukasta ulos joutuminen ovat myös isoja huolenaiheita nykyaikana. Viime vuonna kävimme paljonkin keskustelua, saisiko kouluun ottaa omaa puhelinta mukaan. Tänä vuonna emme enää käyneet samaa keskustelua, koska tuntui, että jokaisella koulukaverilla oli puhelin koulussa. Poika harmissaan marisi siitä, kuinka olisi ikävä olla se ainut porukasta, joka ei saanut pelata puhelimella ja oli sillä tavalla ulkopuolella porukasta. En halua koskaan edesauttaa syrjäytymisessä tai kiusatuksi tulemisessa, joten myönnyin omista periaatteistani ja annoimme pojan ottaa puhelimen kouluun. Onneksi he eivät saa välitunnilla pelata tai käyttää puhelinta, vaan se on pojan koulussa rajattu perjantaipäiviin. Silloin heillä on lupa pelata välitunneilla. Talvella tämä toivon mukaan vähentyy, koska on niin kylmä. Sormet jäässä ja akku loppu ei pelaaminenkaan voi olla enää mukavaa. Koska poika matkustaa bussilla joka toinen viikko äitinsä luokse, on hänellä tuolloin oltava puhelimessa akkua, jos jotain tulisikin ja hänen pitäisi soittaa äidillensä. Ja näin käsittääkseni on myös ollut. 
Ruutuaika ja sen tuomat haasteet koskettavat jokaista perheenjäsentä jollain tavalla. Monesti sitä tulee itsekin kamppailtua somemäärällä, laskemalla minuutteja sekä tunteja; kuinka paljon meneekin päivästä aikaa pelkästään höttöön. Lasten kohdalla asia on vieläkin monimutkaisempi. Meidän tehtävä on huolehtia, jotta lapsi saa kasvaa turvallisessa ympäristössä, joka tukee lapsen kehitystä ja kasvua monipuolisesti. On tarkoitus kasvattaa pärjäämään itsenäisesti ja samalla pitäisi huolehtia, että lapsi on turvassa. Haastavinta on mukautua kehittyvän teknologian kanssa ja pysyä kärryillä kaikissa uusissa "kuvioissa". Olematta nolo mutsi, asettamalla rajoja ja olemmalla silti rento ja helposi lähestyttävä. Ja silti suojella kaikelta. Ei ole helpoin työ tämä. 


Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.