Ensimmäinen neuvolakäynti


Viime viikolla kävimme ensimmäistä kertaa neuvolassa tästä raskaudesta. Pakko sanoa, että olen kyllä ihan äärettömän tyytyväinen tästä mahtavasta seurannasta, mitä minä ja vauva saadaan lapsen syntymään asti ja tietenkin myös syntymän jälkeen lapsen neuvolakäyntjen myötä. Muistan ensimmäisessä raskaudessani, miten ensimmäinen neuvolakäynti jännitti ja sitä odotti kuin kuuta nousevaa. Tuntui, että silloin yhdeksännellä raskausviikolla olleeseen neuvola-aikaan olisi ollut ikuisuus ja muutenkin neuvola-aikoja tuntui olevan suhteellisen harvakseltaan. Nyt toisen raskauden (tai kolmannen, mutta edellisessä en ehtinyt käydä kuin kerran neuvolassa) myötä neuvolakäynnit ja muut seurannat tuntuvat täyttävän kalenterin ja vielä ennen joulua olisi verikoe, ultra ja yksi neuvolan terveydenhoitajalla käynti. Lähes joka viikko siis jotain raskauden seurantaan liittyvää, mutta ei se mitään, parempi vain näin. Ehkäpä raskaudenseuranta konkretisoi itsellekin tätä raskautta, joka välillä tuntuu kovin epätodelliselta, kun vauvan liikkeitä ei vielä voi tuntea ja välillä kasvavasta vatsasta huolimatta tulee mietittyä, että voiko siellä vatsassa tosiaan olla joku.

Menimme ensimmäiselle neuvolakäynnille koko perheen voimin. Meidän on hankala saada pojan kanssa hoitoapua etenkin arkisin, joten kysyin neuvola-aikaa varatessani, onko ok että otamme hänet mukaan. Kuulemma lapsi voi hyvinkin olla normaaleilla terveydenhoitajan käynneillä mukana, mutta lääkäri- ja ulra-ajalle emme tietenkään häntä ota mukaan. Helpotus kuitenkin, ettei jokaiselle kerralle tarvitse miettiä pojan hoitoapua, eikä miehen tarvitse olla "rutiinineuvola-aikojen" takia poissa töistä.


Neuvolassa meitä odotti yhdeltä pojan neuvolakäynniltä tuttu terveydenhoitaja, jonka tapaamisesta jäi oikein hyvä mieli. Ihanaa, että hoitajamme on huumorintajuinen ja nauravainen ihminen, jonka kanssa ei ole turhaa pönöttämistä ja jännittämistä. Toivottavasti hän pysyisi terveydenhoitajanamme koko raskausajan, eikä neuvolatäti (pahoittelut tädittelystä, todellisuudessa meidän hoitaja on varmaan saman ikäinen kuin itse olen) vaihtuisi jatkuvasti kuten pojan kanssa on harmillisesti käynyt. Ensimmäinen käynti koostuikin lähinnä fiilisten kertomisesta ja käytännönasioiden miettimisestä. Sain nivaskan luettavaa kotiin, jotka ovat aiemmasta raskaudesta jo pääsääntöisesti tuttua juttua, mutta eihän kertaus ole lainkaan pahasta. Toisaalta ihana olla toista kertaa tässä vaiheessa, koska kaikki ei ole enää niin uutta ja ihmeellistä, mutta kaikki on kuitenkin silti niin ihanaa ja jännittävää. Saa nauttia onnesta ja perhosista vatsanpohjassa ilman turhia murheita ja stressiä, kun tietää jo vähän valmiiksi, miten raskaus tästä tulee etenemään ja mitä jatkossa on odotettavissa.

Sain lähetteen labroihin ja pyysin, että verikokeiden yhteydessä minulta mitattaisiin jo heti alussa varastorauta-arvot. Kärsin ensimmäisessä raskaudessa todella pahoista levottomista jaloista ja sen takia en saanut loppuraskaudessa nukuttua öisin yli 3 kuukauteen. Jalat piinasivat niin pahasti, että jouduin keskellä yötä lähtemään kävelylle, jotta oireet hieman helpottaisivat. Yritin kaikkea, jääkylmää ja tulikuumaa suihkua, kylmägeeliä, hierontaa, magnesiumrasvaa, liikuntaa, jalkojen kohoasentoa ja kompressiosukkia, mutta mikään ei auttanut. Lääkäri kirjoitti minulle parkinsonin tautiin tarkoitettuja lääkkeitä, joita en kuitenkaan uskaltanut raskauden takia syödä. Ajattelin, että valvominen on pienempi paha lääkkeisiin nähden, mutta toisaalta minua myös varoiteltiin jatkuvan unettomuuden vaikutuksista vatsassani kasvavaan lapseen. Etsin netistä kaiken tiedon levottomiin jalkoihin liittyen ja törmäsin suomalaisen lääkärin kirjoitukseen siitä, että matalat rauta-arvot voivat pahentaa juurikin levottomien jalkojen oireilua. Hemoglobiinini oli ollut koko raskauden hyvä, joten sen puolesta ei ollut tarvetta rauta-arvojen lisätutkimukselle. Onneksi terveydenhoitajani ymmärsi kuitenkin epätoivoni ja hän määräsi minulle labrat, joista selvisi että ferritiini oli vain 14, eli himpun päälle viitearvon. Optimaalinen arvo naiselle olisi kuulemma 70-100. Siksi onkin helpottavaa, että tässä raskaudessa rautavarastot tarkastetaan jo hyvissä ajoin, jotta niihin voisi tarvittaessa puuttua jo ennen pahojen oireiden ilmaantumista.


Neuvolassa sain myös ohjeet raskausaujan ultraäänitutkimusten varaamiseen. Nykyään niihin saa varata ajan itse netistä, mikä on ihan todella mahtava uudistus edelliseen raskauteen nähden. Silloin kun aika tuli postissa ja se saattoi olla minä päivänä tahansa ja mihin kellonaikaan tahansa. Nyt säästyy turhalta säätämiseltä, kun voi suoraan varata itselle parhaiten sopivan ajan, eikä tarvitse soitella ajan muuttamiseksi. Päästäänkin vielä ennen joulua näkemään vauva ultrassa, ihanaa ja jännittävää. Lopuksi koko perheelle tuikattiin influenssarokotukset, sitä kun suositellaan raskaana olevalle ja hänen lähipiirille, joten varmuuden vuoksi otettiin rokotus kaikille. Poika sai rokotteen ensimmäistä kertaa, joten hän saa vielä uusintarokotteen kuukauden päästä.

Seuraavalla neuvolakäynnillä voikin jo kuunnella vauvan sydänäänet dopplerilla, ne ovatkin aina neuvolakäyntien parasta antia, kun saa kuulla pienokaisen sydämensykkeen ja tietää, että kaikki on hyvin.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.