Topit ja Flopit

Viikko on taas vierähtänyt ja on aika laittaa kasaan ajatuksia menneestä viikosta. Lauran perheessä viikko on mennyt loman odotus tunnelmissa ja suunnitellessa lomaviikon tekemisiä. Tulossa on mökkeilyä Tanjan ja poitsun kanssa, leikkitreffejä sekä messuilua äitien kesken. Hyvä viikko tulossa, toivottavasti säätkin olisivat suopeita, jotta pääsisimme nauttimaan ulkoilmasta mahdollisimman paljon. Tanjan viikon floppina olisi taas pojan sairastelu, mutta koska viime aikoina on kirjoiteltu ihan tarpeeksi sairaskertomusksia näihin toppeihin ja floppeihin, niin keskitytään tänään johonkin aivan muuhun.


 TOPIT

Kirjoitusinnon paluu (Laura)
Jokainen joka on joskus kirjoittanut blogia tai mitä tahansa muuta jota olisi hyvä tehdä tasaisin väliajoin, tietää sen tunteen, kun ei nappaa. Lukijamäärät eivät motivoi ja mikään aihe ei tunnu antavan intoa kirjoittaa. Paljon on ideoita ja hyviäkin aiheita, mutta mikään ei siltikään inspiroi kunnon kirjoitusflowhun. Sellainen on vaivannut viime aikoina. Pää on ollut täynnä ideoita, mutta tuntuu, että se hetki, että alkaisi vaan kirjoittamaan, on muka ollut niin hankala järjestää. Tällä viikolla tuli päätökseen yksi isompi projekti elämän yhdellä osa alueella ja tästä syystä minulle on tällä viikolla vapautunut käyttöön paljon vapaa-aikaa. Ja on ollut mahtava huomata, kuinka se ajatusten purku ja toisaalta kirjoittaminen ei ole paljon vaatinut. Jos oikein saa täysin keskityttyä eikä tarvitse ottaa kuvia, sujuu julkaisun kirjoittaminen kuin tanssi. Ainut mikä minulla oman lukihäiriöni takia vaatii hieman enemmän ponnisteluja ja työtä, on tekstien oikoluku ja kirjoitusvirheiden korjaaminen. Joten, jos tänne joskus silloin tällöin eksyy kirjoistusvirhe tai toinenkin tai lauserakenteet ovat silloin tällöin hassuja, olkaa armollisia. On ollut ihana huomata, oman kieliasun sekä oikeinkirjoituksen kehittyvän blogin myötä. Sekin on ollut yksi blogin hyödyllisistä puolista.

Pojan kävelemään oppiminen (Tanja)
Poika oppi ensimmäisen kerran nousemaan tukea vasten seisomaan kesäkuun alussa. Tuolloin kaikki hokivat, että ennen vuoden ikää poika kävelee jo kovaa vauhtia ja kohta meillä vanhemmilla on kiire pysyä perässä. Vuoden ikä tuli ja poika ei kävellyt. Tuen kanssa mentiin kovaakin vauhtia, mutta ilman tukea ei lainkaan. Nyt vasta 1v 2kk iässä hän on alkanut ottamaan useampia askeleita ilman tukea, mutta pääsääntöinen etenemismuoto on konttaaminen. Tässäkin asiassa poika on kehittynyt omaan hitaampaan tahtiin, enkä ole asiasta sen suurempaa stressiä ottanut. Olen itsekin lähtenyt kävelemään vasta 1v 3-4kk iässä, joten poika on selvästi tullut äitiinsä. Tuntuukin, että taitoa olisi, mutta rohkeus kävelemiseen puuttuu. Kävelyä onkin nyt harjoiteltu paljon yhdessä ja poika on niin innoissaan omasta osaamisestaan. Rakastan sitä ylpeää ilmettä, mikä hänen kasvoillaan loistaa, kun hän onnistuu kävelemään pienen pätkän ja helpottuneena syöksyy jomman kumman vastassa odottavan vanhemman syliin. Pitkään ei varmasti enää mene, että hän todellakin kävelee ilman tukea ja lähtee oma-aloitteisesti kävelemään, mutta mikään kiire ei kuitenkaan ole. Kaikki ajallaan, niin kuin kaikissa muissakin asioissa.


Mökkireissu (Tanja)
Huomenna pakkaan poitsun ja tavarat autoon ja ajelen muutaman tunnin matkan päähän Lauran luokse mökille. Syksyn myötä tapaamisten järjestäminen Lauran ja hänen pojan kanssa on ollut melko vähäistä ja hankalaa, koska arki vaan on välillä niin kiireistä ja toisaalta syksy on ollut täynnä poikien ja myös meidän äitien sairastelua, joten myös ne ovat omalta osaltaan estäneet treffailun. Nyt kuitenkin saadaan nauttia yhdessä olosta muutaman päivän ajan ja puhua, puhua ja puhua. Lauran kanssa mökkeily on muutenkin ihanaa. Meillä menee kivasti yksiin se, miten mitkäkin askareet ruuanlaitosta saunanlämmitykseen jne. hoidetaan, joten mökkeily sujuu meiltä lähes kuin vanhalta avioparilta konsanaan, onneksi ilman sitä pientä kinastelua kuitenkin.  Ihanat pari päivää siis edessä. Kuvassa poitsut leikkii samaisen mökin nurtsilla viime kesänä. <3


FLOPIT

Oman kropan arvot ( Laura)
Olen jo jonkin aikaa ollut huolissani omista verenpaineistani. Läpi raskauden minulla oli erittäin hyvät verenpaineet. Eivät nousseet eivätkä laskeneet vaan olivat juuri kohdallaan. Raskauden jälkeen ja varsinkin viimeisten kuukausien aikana olen mittaamalla huomioinut, että verenpaineet ovat olleet normaalia matalammat. Minua on myös paljon huimannut. Olen yrittänyt kiinnittää enemmän huomiota siihen, mikä tähän saattaisi vaikuttaa. Koska en ole lääkäri enkä ole raskaana, taidan tyytyä oikean lääkärin apuihin. Googlettamalla ei oikein tunnu löytyvän vastausta huoleeni ( jännä juttu!) ja sen  mukaan minulla voisi olla aika kirjavalla skaalalla kaikenlaisia sairauksia. Päätin kuitenkin mennä työterveyshuollon kautta mittauttamaan ihan kaikki mahdolliset arvot. Samalla saisin vastauksen myös moneen muuhun asiaan. Minulta ei ole koskaan otettu minkäänlaisia arvoja, jos ei raskausaikaa lasketa, joten ehkä olisi korkea aika. Olen monesti miettinyt esimerkiksi kilpirauhasarvojani, koska tauti on meille pienimuotoisena sukurasitteena. Ehkä olen muutaman kuukauden päästä hieman viisaampi ja "terveempi" ;)


Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.