Topit & Flopit

Lämpötilat alkavat painua öisin miinuksen puolelle, perjantaina satoi jo vähän lunta ja jouluun on enää vajaa kaksi kuukautta aikaa. Talvi on tulossa kovaa vauhtia! Vähenevä valo tuo omat haasteensa blogin pitämiselle, koska kuvien ottaminen synkeässä syyssäässä ei ole kaikista helpointa, etenkin jos haluaa jotain muuta kuin rakeisia tai salaman ylivalottamia, kelmeitä otoksia. Kuvat ovat meidän blogin jatkuva "murheenkryyni". Tekstiä kyllä tulisi vaikka millä mitalla, mutta mistä kuvat postauksiin. Oman haasteensa kuvaamiselle antaa vieläpä blogin kirjoittaminen kasvoitta, eli kuvat täytyy miettiä aina niin, ettei niistä ole tunnistettavissa lapset tai me äiditkään. Kuvat kuitenkin elävöittävät kivasti tekstiä ja siksi haluamme niitä postauksiin sijoittaa. Tästä lähtien kuvitamme topit & flopit postaukset arkikuvakollaaseilla, eli random arkikuvilla meidän kuluneelta viikolta. Mitä mieltä te lukijat olette, kuinka iso rooli kuvilla on blogeissa, vai onko teksti se tärkein?


FLOPIT

Huonot yöt (Laura)
Milloinkohan tulen pääsemään tästä flopista kokonaan eroon ? Aika ajoin näyttää ihan hyvältä, mutta sitten ne huonot yöt taas palaavat. Olemme patukan syntymän jälkeen nukkuneet kokonaisia öitä yhteensä  alle 20. Tuntuu, että väsymys tuntuu suuremmalta ja raskaammalta juuri niiden hyvien öiden jälkeen. Sellainen pieni toivon pilke käväisee mielessä; josko tämä nyt helpottaisi? Paluu  arkeen on raaka. Ikä ei todellakaan tule yksin ja meidän lasten varapatja on liian ohut ja lyhyt, jotta siinä voisi nukkua kunnon yöunet. Ei todellakaan lohduta, kun joku sanoo, että päiväkotiarki helpotti yöunia. Itse olen täysin eri mieltä. Tuntuu, että se on vaan pahentanut asiaa. Ei myöskään lohduta, kun joku totetaa, ettei heidän viisivuotias nuku vieläkään.  Ajattelen, että kohta, mutta silti alitajunta sanoo, ettei vielä pitkään aikaan. En myöskään jaksa asiasta valittaa. En ole jaksamiseni äärirajoilla eikä arki ole pelkkää selviytymistä. Jaksan kyllä helposti. Ennemminkin vain haaveilen niistä kokonaisista öistä ja asennoidun valvomaan ja heräämään. Haastavinta on, kun roikkuu pinnasängyn laidalla miettien, että rauhoittuuko poitsu viidessä minuutissa vai meneekö siihen puoli tuntia. Ja onko se täysin turhaa tällä kertaa ja joudunko joka tapauksessa ottamaan poitsun viereen potkimaan ja kääntyilemään, koska muuten ei nuku kukaan minuuttiakaan. En halua myöskään sortua päikkäreihin, koska siitä oravanpyörästä pois pääseminen on liian rankkaa. Olen onneni kukkuloilla, kun voin tänne kirjoittaa, että yöunet on toppilistalla.

Pimeys (Tanja)
Pimeä vuodenaika on taas käsillä ja se tuntuu ihan joka solussa. Aamuisin on pilkkopimeää ja on vaikeaa erottaa onko keskiyö vai aamu, kun miehen herätyskello soi ja meidän poika on ruennut pomppaamaan samaan aikaan hereille. Siinä sitten tämä aamu-uninen äiti yrittää saada silmät auki kahvin avulla, samalla kun poika mutustaa aamupalaansa pöydän päässä. Miten lapset voivatkin olla niin pirteitä heti herättyään? Päivät tuntuvat ikuisuus pitkiltä, kun ne aloitetaan jo pahimmillaan reilusti ennen kuutta. Puoleen päivään mennessä on ehditty puuhastella jo vaikka mitä ja päiväuniaika tulee enemmän tarpeeseen itselle, kuin pojalle. Toki poikakin on nyt nukkunut paljon pidempiä päikkäreitä, koska herää niin aikaisin, mutta niin olen myös itsekin. Parin- kolmen tunnin päiväunet ja siihen päälle kellonympäri yöunta. Vähän tuntuisi väsyttävän. Olen joskus lukenut, että syksyllä pitäisi olla lempeämpi itseään kohtaan ja nukkua enemmän, jos kokee olevansa väsynyt. Liian usein sitä vain yrittää olla tehokas ja touhuta hullun lailla, vaikka keho kaipaisi vaan hidastamista ja lepoa. Tänä syksynä olenkin hyvällä omalla tunnolla nukkunut niitä päiväunia ja mennyt ajoissa yöunille. Tuskin tätä "talvihorrosta" loputtomiin kestää ja tällä hetkellä uni tuntuu olevan juuri sitä, mitä kroppani kaipaa.


TOPIT
Talouden seuranta (Laura)
Meillä on tapana mieheni kanssa silloin tällöin istua alas ja laskea meidän talouden menoja ja tuloja. Viimeksi olemme tämän tehneet patukan syntymän aikoihin, joten kulut ovat siitä hieman kasvaneet. Olemmekin ihmetelleet epätasapainossa olevaa talouttamme. Lähinnä se tunne tulee aikaajoin sen jälkeen, kun tuntuu, että palkkapäivää odottelee jo turhan pitkään ja hartaasti. Onneksi tämän kertaiset laskelmat yllättivät positiivisesti ja tilanne on hyvä. Lapset lisäävät jonkin verran kuluja, mutta onneksi eivät kuitenkaan kaada taloutta. Jälleen kerran huomasimme, kuinka suuri menoerä on auto, vaikka se ei liikkuisi metriäkään. Tähän tietenkin vaikuttaa se, että ostimme juuri uuden auton viime keväänä. Joten lainaa on vielä jonkin verran lyhentämättä. Mutta veroineen ja vakuutuksineen on auto yli 300€/kk, vaikka se seisosi parkkipaikalla koko kuukauden.
Vakuutukset lohkaisevat myös ison osan budjetista, vaikka emme joka kuukausi niistä maksaisikaan. 12 kuukaudelle jaettuna summa on kuitenkin suurehko. En kuitenkaan voisi kuvitella asuvani tai matkustavani ilman vakuutuksia. Ne tuovat arjen perusturvaa. Ensimmäisen elinvuoden aikana saimme koko patukan vakuutussumman takaisin, koska joudumme käyttämään yksityisiä lääkäripalveluita patukan kanssa. Joskus on hyvä käydä läpi talouden kuluja ja miettiä mihin se raha menee. Se on raadollista, mutta joskus myös palkitsevaa. Mihin kaikkeen sitä rahaa voisikaan säästää?

Miniloma (Tanja)
Tänä viikonloppuna lähden viettämään yön yli omaa aikaa, eli tavallaan minilomalle. Matkakohde on metromatkan päässä, eli kauas ei tällä kertaa tarvitse matkustaa. Yö upeassa Klaus K- hotellissa, hyvää ruokaa ja ihanan ystävän seuraa, mitä muuta sitä ihminen tarvitseekaan? Olen viime aikoina miettinyt kovasti oman ajan ottamista ja välillä huomaan tuntevani pienoista painetta siitä, että omaa aikaa pitäisi ottaa useammin. Mistä tuo ajatus sitten tulee päähäni, koska en kuitenkaan koe kaipaavani juurikaan enemmän omaa aikaa. Ainoa asia mitä kaipaan, on välillä yksin kotona oleminen. Se on ollut niin harvinaista herkkua sitten lapsen syntymän, että sitä voisin kaivata useammin. Mutta muuten koen miehen hyvätahtoisen patistelun lähteä vaikka elokuviin tai yksin lenkille välillä hieman ahdistavaksi, koska en vain koe sellaiseen tarvetta. Minusta on ihanaa viettää iltaisin aikaa perheen kanssa, ulkoilla yhdessä, tehdä ruokaa ja puuhastella kaikkea muuta arkista. Uskon siihen, että omaa aikaa tulee kyllä otettua silloin kun sitä tarvitsee, mutta voiko välillä mennä
pitkiäkin aikoja, kun on ihan tyytyväinen yhdessä vietettyyn aikaan, ilman yksin oloa?

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.