Mökillä kahden taaperon kanssa


Paljon ulkoilua, päiväunia, herkuttelua, takkatulta, metsäretkiä ja upea tähtitaivas. Siinä on muutama asia, joka odottaa mökillä ainakin minua. Mökki on paikka, jossa pääsen rentoutumaan ja mieli lepäämään. Mökillä voi valita mitä tekee tai olla tekemättä. Siellä voi olla tukka likaisena ja leggarit jalassa koko viikon, jos niin haluaa. Välillä mökillä tuntuu, että illalla väsyttää enemmän kuin normaalisti, johtuisiko se raittiista ilmasta? Mökkipäiviä rytmittää ruokailut ja ulkoilut. Ja pimeän tullen tuntuu siltä, ettei päivän aikana olisi kerennyt tekemään oikein mitään ihmeellistä. Vaikka päivän aikana olisi kirjoittanut yhden blogipostauksen, lukenut kirjaa, käynyt keräämässä sieniä, kantanut puita, laittanut saunan lämpenemään, tehnyt ruokaa, tiskannut ja juonut ainakin litran kahvia. 
Lähdimme mökille oman perheemme kanssa muutamaksi päiväksi jo perjantaina. Viikonloppu meni hujauksessa ja sunnuntaina mieheni ja patukan sisarus lähtivät kohti kotia. Tanja oli pakannut mökkireissua varten omat ja pojan tavarat ja melkein olisivat voineet heittää läpsyt mieheni kanssa vaihdon kunniaksi. Niinkuin Tanja kirjoittikin, on heidän kanssa helppo mökkeillä ja lomailla, koska molemmat meistä on tekeviä tyyppejä. Kumpikaan meistä ei ole peukalo keskellä kämmäntä mitä tulee tulen tekoon, saunan lämmittämiseen, ruuanlaittoon tai siivoamiseen. Säästytään turhilta hermojen kiristyksiltä, kun toinen tekee jonkun asian ilman, että sitä tarvitsee tarkemmin pyytää tai kehoittaa tekemään. 



Haasteita mökkeilyyn kahden taaperon kanssa tuo omat rytmit ja tässä vaiheessa vielä erilaiset tarpeet. Myös luonne erot tuovat vielä haasteita arkeen ylipäätänsä missä tahansa. Yksi suuri vaikuttava tekijä lapsen viihtymiseen on myös lapsen tapa liikkua. Tanjan poitsu ei vielä kävele ilman tukea ja siksi helposti turhautuu ulkoillessa. Miettikää omalle kohdalle, jos et pääsisi liikkumaan kävellen, sinut olisi pakattu pigviiniksi ja liikkuminen tapahtuisi konttaamalla tai ryömimällä maassa, joka on täynnä lehtiä. Olisitko kuin aurausauto lehdille.  Siihen päälle vielä kaveri, joka juoksee ympäriinsä ja pystyy työntämään leikkiautoja pitkin pihaa. Epäreilua ja turhauttavaa.
Ja auta armias, jos molemmilla palaa kiinni yhtä aikaa. Päätimme viimeisenä kokonaisena päivänä lähteä poikien kanssa metsäretkelle. Patukka paineli jonkin verran tietä pitkin omin avuin, mutta kun pääsimme hiemankin metsän puolelle, loppui hänen liikkuminen ihan täysin. Hän heittäytyi ihan pieneksi vauvaksi ja huusi kurkku suorana samantien, kun hänet laski pois sylistä. Emme kuitenkaan luovuttaneet vaan rämmimme pitemmälle metsään ja löysimmekin jonkin verran suppiksia. En tiedä oliko se vieras ympäristö, mikä aiheutti pojille pahaa mieltä. Riitti, kun laskimme pojat alas ja itku alkoi samantien. Ei ollut merkitystä olimmeko ihan vieressä vai metrien päässä lapsista, itku tuli silti. 


Parasta mökkireissun antia oli kyllä ehdottomasti seurata poikien yhteistä tekemistä. Erityisesti omaa mieltä lämmitti katsoa, kuinka patukka käyttäytyi toisen lapsen seurassa. Häneltä löytyy suuri määrä empatiakykyä, kun vain sille päälle sattuu. Hän antaa toiselle leluja, jos vaan haluaa ja osaa myös jotenkin leikkiä toisen kanssa. Pojat leikkivät pitkään palikkalaatikon ( laatikko, jossa oikean mallisia paloja tiputetaan oikeista reijistä laatikkoon) kanssa yhdessä ilman, että toinen olisin yrittänyt ottaa palikoita toisen kädestä. Torninkin rakentaminen sujui jotenkin vielä ilman riitaa, mutta oli paljon lyhytkestoisempi leikki kuin tuo palikkaleikki. Patukka osasi olla tosin myös ilkikurinen varsinkin iltapäivästä, kun päivä alkoi painaa päälle. Meidän äitien tehtävä olikin, ruokkimisen ja nukuttamisen lisäksi, olla jälleen niitä erotuomareita. " Älä ota kädestä" olikin reissun kulutetuin lause. 
Olin patukan kanssa mökille vajaan viikon. Vaikka reissu sisälsi paljon niitä hermojen kiristely hetkiä ja välillä tuli sellainen olo, että päivät on ihan liian pitkiä. Pääasiassa loma oli kuitenkin onnistunut. Itse pääsin jakamaan, pohtimaan ja puimaan ajatuksia alkusyksyn osalta ja oikeasti juttelemaan Tanjan kanssa kaikesta mahdollisesta. Sitä olin kovasti odottanut ja kaivannut. Arjessa ei ole kerennyt viime aikoina yhteisille lenkeille ja kumpikaan meistä ei ole puhelimessa puhuvaa tyyppiä. Viestiä laitamme päivittäin ja sillä tavalla pysymme toistemme arjen tapahtumissa mukana. Joskus vaan tarvitsee ottaa sitä yhteistä aikaa tavalla tai toisella. Loma teki tehtävänsä ja nyt jaksaa taas arkista touhuamista. 


Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.