MIKSI?

On taas aika kuukauden miksi- postauksen. Laura lupailikin postausta jo sunnuntaille, mutta muuttuineiden aikataulujen takia, tämä tulee vasta nyt. Lauran kysymykset ovat tämän kuukauden postauksessa hyvin arkisia ja aiheuttavat arkeen päänvaivaa.


Miksi lapseni nukkuu aina silloin pitkät yöunet, kun on aikainen herätys?
Jotenkin tuntuu, että kiire aamut tulee silloin, kun olisi enemmän aikaa aamuisiin. Ja silloin nukutaan pidempään, kun olisi pakko herätä aikaisin. On niin sääli käydä herättelemässä tuhisevaa poitsua ja herättää kesken unien. Sen kerran, kun hän nukkuisi yli seitsemän. Juuri niinä aamuina äidillä on aikaisin palaveri tai tapaaminen. Arkiaamuisin, kun työmatkoihin pitää varata tupla aika, on lähtö aikaisin. Onneksi poitsu ei kuitenkaan ole moksiskaan herättämisestä vaan on joka tapauksessa valmis päivän rientoihin. Olen yrittänyt ottaa ilon irti aikaisista herätyksistä ja vaikka patukka onkin pitänyt käydä herättämässä, olen saanut itse rauhallisen aamun. Oen juonut kahvini rauhassa, syönyt aamupalan ja selannut uutisia ruokapöydässä. Normaali aamuina ennen päiväkotiin lähtöä, tämä on ollut pyhä mahdottomuus. Jos olisin yhtään pirteämpää tyyppiä ja torkuttaisin vähemmän, voisin ajatella herääväni joka aamu hieman patukkaa aikaisemmin. Mutta en ole, joten otan jokaisen minuutin irti yöunista. Ainakin siihen asti, kunnes meillä nukutaan täysiä öitä.


Miksi kalenteri täyttyy aina niin nopeasti ?
Syksyn viikonloput alkavat olla täynnä ohjelmaa. Perhekalenterin sarakkeet täyttyvät erilaisilla muistiinpanoilla ja merkinnöillä. Joulu kolkuttelee jo oven takana ja ensimmäiset lahjatkin on jo ostettu. Muutama viikko sitten mietin, ettei meillä ole tälle syksyllä ollenkaan ohjelmaa. Ajattelin hyödyntäväni viikonloput mökkeilen ja sienestäen. Nyt olenkin hieman kauhun sekaisin fiiliksin katsonut kalenteria ja todennut, että taitaa mökkeilyt lopulta jäädä aika vähäiseksi. Illalliskutsujen ja kaveritreffien täyttäessä kalenteria, on menoja tullut jo hieman päällekkäin. Juuri hetki sitten kalenteri ammotti tyhjyyttään ja nyt joudumme jo kieltäytymään kutsuista. On myös aikamoinen palapeli nähdä kavereita ja sukulaisia arkena. Tuntuu, että energiaa ei riitä kaikkeen ja monesti arkipäiville ei edes halua sopia mitään. Töiden jälkeen oma sohva ja perhe houkuttelee paljon enemmän. Vaikka joka kerta kyläillessä onkin niin mukavaa. Illat menevät nopeasti ja päiväruuan jälkeen alkaakin jo olemaan iltapesujen aika. Kovasti en viikolle siksi haluakaan sopia mitään menoja. Muskari on vakkaristi maanantaisin, joten kerta viikkoon kyläily tai ulkoilu muskarin lisäksi riittää hyvin meidän perheen arkeen. Siksi menot painottuvatkin viikonlopulle ja menevät päällekkäin. Onneksi viikonloppuja riittää ja sumplimalla kaikelle löytyy oma aikansa. Ilman kalenteria ei tästä tosin tulisi mitään.


Miksi toisilla on niin kova tarve puolustella omaa toimintaansa?
Äitiyden myötä olen huomannut joissakin ihmisissä, yleensä toisissa pienten lasten äideissä, tarpeen puolustella omaa toimintaansa. Joku aika sitten keskustelin muutaman äidin kanssa vauvojen nukkumisesta ja eräs äiti kertoi, että hän on vauvan syntymästä asti halunnut, että vauva nukkuu hänen vierellään. Tämä äiti kertoi kaipaavansa vauvaa lähelleen ja nukkuvansa parhaiten, kun vauva on hänen vierellään. Tämä on mielestäni täysin ok ja kerroin sitten, että meillä on taas puolestaan ollut täysin päin vastoin. Poitsu on nukkunut syntymästään asti pinniksessä, koska minä en osaa nukkua vauvan kanssa samassa sängyssä. Tästä seurasi kova puolustautumisen tarve, ihan kuin minun kertoma erilainen tapa toimia olisi jotenkin toisen äidin ja heidän tavan kritisoimista. Olen huomannut saman ilmiön toistuvan keskusteluissa todella usein tilanteissa, joissa perheillä on täysin eriävät tavat toimia. Miksi ihmeessä? Mielestäni esitän oman tapani ihan täysin neutraalisti, enkä mitenkään kommentoi ikävästi tai kyseenalaistavasti toisen tapaa toimia. Silti yllättävän usein kokemusten ja ajatusten jakaminen muuttuu puolustautumispuheeksi ja se on välillä ärsyttävää. Voisiko joskus äitiydestä ja lapsista keskustella ilman, että syyllistytään ja puolustaudutaan erilaisista tavoista, etenkin kun siihen ei ole mitään tarvetta.


Miksi yhteiskunta suosii ekstroverttejä?
Itse introverttina aina välillä harmittelen sitä, että yhteiskunta niin vahvasti suosii ekstroverttejä ihmisiä. Ekstroverttien puheliaisuus, kovaäänisyys ja esillä olo nähdään usein vain positiivisessa valossa, kun taas introverttien ominaisuudet ovat ennemminkin merkki heikkoudesta. Oman lapsen myötä olen alkanut enemmän pohtia asiaa, koska ihan selvästi poikani on perinyt minun tiettyjä ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä ja äitinä tietenkin mietin, miten ne vaikuttavat hänen elämäänsä koulumaailmassa ja joskus myöhemmin työelämässä. Introverttikin voi olla taitava esiintyjä tai sujuva sosiaalisissa tilanteissa, koska erilaisia taitoja ja ominaisuuksia voi oppia. Itsekin olen erittäin sosiaalisessa ammatissa ja työni perustuu uusien ihmisten kohtaamiseen, joten sinällään itroverttiys ei estä mitään. Joskus vaan toivoisin, että introvertit ihmiset nähtäisiin enemmän voimavarana, eikä ihmisinä, joiden pitäisi tsempata sosiaalisissa tilanteissa ja muuttua, jotta he pärjäisivät elämässä ekstroverttien kanssa. Voisiko jopa olla välillä niin, että ekstrovertit ottaisivat introvertit enemmän huomioon ja antaisivatkin heidän persoonalleen enemmän tilaa ja mahdollisuuden olla esillä omana itsenään?

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.