mennään sieneen

Mökillä ollessamme kävimme poikien kanssa sienessä. Taaperoikäinen ei vielä ymmärrä tästä hommasta yhtään mitään. Ehkä muutaman vuoden sisällä poitsu oppii ymmärtämään mikä on sieni, sen kummemmin niitä tunnistamatta. Joskus hän voisi jo mahdollisesti, jopa tunnistaa jo muutaman sienen. Toivon, että pystyisin hänelle tätä taitoa opettamaan. Näyttämään lapsille, kuinka metsässä oleminen voi olla kivaa ja hyödyllistä. Samalla saisin heidät arvostamaan metsää ja luontoa sekä kunnioittamaan ympäristöä. En ole mikään luonnon puolesta puhuja, mutta tietyt perus lähtökohdat ovat hyvä olla hallussa.



Pienestä pitäen olen ollut aika ennakkoluuloton uusien asioiden suhteen. Olen ollut innokas tekijä ja minut on saanut helposti ylipuhuttua kokeilemaan ja tekemään uusia asioita. Lapsena olen ollut ehkä hiukan turhankin rohkea. Onneksi aikuistuessa olen saanut luonteeseeni ripauksen varovaisuutta ja arkuutta, mutta samalla säilyttäen rohkeuteni ja päättäväisyyteni. Olemme viettäneet sisarusteni kanssa paljon aikaa mökillä, leikkien kallioilla ja metsissä. Olemme myös olleet paljon isovanhempien kanssa mökillä. Vaarilleni oli hirveän tärkeää, että me lapsenlapset oppisimme kulkemaan luonnossa, tuntemaan kasveja ja sieniä. Olemme tehneet vaarini kanssa yhdessä retkiä mökkimetsissä ja hän on opettanut minut tunnistamaan sieniä. Sienien makuun olen päässyt vasta aikuisiällä, mutta metsäretkillä tykkäsin käydä. Minulle kerrottiin, mistä tuntee ruokasienen ja  mitä millekin sienelle pitää tehdä. Mihin ruokaan mikäkin sieni on soveltuva ja mihin ei kannata koskea. Perussäännöt on helppo muistaa ja se tärkein tietenkin; jos et ole varma, jätä poimimatta.





Sienestämien sai minut miettimään jälleen minkälaisia asioita haluan lapsilleni opettaa omasta lapsuudestani. Mitkä on niitä perustaitoja, jotka on hyvä saada opetettua sukupolvelta toiselle. Jotkin perinteet tulevat luonnostaan. Joistain täytyy todenteolla pitää itsekin kiinni ja hieman muistutella ja harjoitella ruosteessa olevia taitoja. Onhan niitä monia. Vaikka meidän perhe ei ole ollut mikään eräjormaperhe haluan,että lapseni osaa olla luonnossa. Osaa nauttia ulkoilusta, keksiä tekemistä ja voi jättää puhelimensa mökille ja viihtyä silti. Haluan, että lapseni osaa käyttää mielikuvitustaan ja olla silti fiksu. Osaa laittaa onkeen madon, viihtyä uistellessa veneessä ja perata kalan. Käydä marjastamassa ja pakastaa talven varalle. Osaa sienestää ja tehdän sienille jotain. Osaa tehdä tulen ilman keinotekoisia apuvälineitä ja nauttia hiilloksessa paistetusta makkarasta. Kasata teltan ja olla pelkäämättä pimeää. Nauttia tähtitaivaasta ja kesäisestä auringonlaskusta. Olla ketuuntumatta hyttysiin ja muihin ötököihin yhtä pahasti kuin äitinsä.
Nämä asiast nousevat vahvasti esiin, kun mietitään luonnossa olemista. Paljon on muihinkin elämänosa-alueisiin liittyviä asioita, mutta ehkä kirjoitan niistä joskus myöhemmin. Kyllähän asiat tuntuvat ja maistuvat aina paremmalta, kun niiden eteen on tehnyt hieman töitä. Aina ei tarvitse mennä sieltä mistä aita on matalin vaan voisi oikeasti nähdä asioiden eteen vaivaa. Olisihan se helpompi käydä pyytämässä ahvenfileet lähimmän marketin kalatiskiltä, mutta eikö se ole paljon nautinnollisempaa pyytää kalat itse? Ja todellakin se Kanttarellikastike maistuu paremmalta tuoreista ja itse poimituista sienistä tehtynä.

Ei kommentteja

Kiitos kun jätät kommentin! Puhelimen Safari-selaimen kautta on ollut ongelmia Googletilin kautta kirjautumisessa ja kommenttien lähettämisessä. Ongelma ratkeaa, kun poistat puhelimen Safari asetuksista täpän kohdasta " Estä seuranta sivustojen välillä". Käytäthän jotain muuta selainta, mikäli googletilille kirjautuminen ei Safarin kautta onnistu.